Historiaa nopeammin mutta elinaikaa hitaammin
Historiaa nopeammin -kirja on näyttelyluettelo, joka toimii myös itsenäisenä teoksena. Se laajentaa ja syventää itse näyttelyn tematiikkaa: aikaa ja historiaa, menneisyyttä ja nykyisyyttä, suurten muutosten syitä ja seurauksia. Teos toimii käsikirjana näyttelyssä mukana olevien 20 taiteilijan projekteihin, jotka esitellään omana kokonaisuutenaan. Neljä pääartikkelia peilaa lähihistorian ja nykyhetken suhdetta toisaalta yksilön näkö-kulmasta ja toisaalta laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Liettualainen filosofi Leonidas Donskis analysoi esseessään Historiaa nopeammin mutta elinaikaa hitaammin historian käsitteessä postmodernina aikana tapahtunutta muutosta ja erityisesti termin ’historiaa nopeammin’ ajankohtaisuutta. Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset ovat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtuneet kiihdytetyllä vauhdilla, ihmisen elinikä ei riitä todistamaan tämän prosessin lopputulosta ja sen kaikkia seurauksia. Sosiologi Risto Alapuro käsittelee kirjoituksessaan Oma ja vieras kulttuurisia lainauksia ja omaksumisprosesseja, eräänlaisia luovia väärinymmärryksiä, jotka ovat erityisen ominaisia venäläiselle kulttuurille. Tällä hetkellä aineksia omaksutaan eri tahoilta ja historian eri kerrostumista, mutta etenkin kohtaaminen lännen kanssa synnyttää dynaamisen vaikutuskentän, jossa omat ja lainatut, tutut ja vieraat elementit käyvät vuoropuhelua. Erikoistutkija Pertti Joenniemen teksti Pohjois-Euroopan rajat: Kohti uusia jakolinjoja? luo taustaa yhdelle näyttelyn tärkeistä teemoista, vanhojen rajojen murtumiselle ja yhä uusien syntymiselle. Etenkin Euroopan Unioni on laajetessaan luonut tulevaisuudessa Euroopan ja Venäjän välille yhä merkityksellisemmäksi muodostuvan rajan, joka sijoittuu konkreettisesti Suomen ja Baltian maiden itärajoille.
Kulttuurintutkija Irina Sandomirskaja on valinnut tekstikseen venäläisen naisen päiväkirjamerkinnät, jotka avaavat omaelämäkerran kautta näkökulman kokonaiseen vuosisataan – ’minun vuosisataani’, kuten kirjoittaja huomauttaa. Tässä arkipäiväisten tapahtumien eepoksessa nousevat tärkeimmiksi ne asiat – hengissä selviäminen, vastarinta, syyllisyys ja anteeksianto – joita ei ole voitu muistiin kirjoittaa.
Myös taiteilijoiden projektien esittelyn kautta nousee esiin subjektiivisia havaintoja lähimenneisyyden läsnäolosta ja vaikutuksesta nykypäivässä. Vaikka näyttelyn reaalisen taustan muodostavat teemat ovat konkreettisia ja vakavia, useimpia teoksia sävyttävät musta huumori ja älykkään pisteliäät havainnot asioiden tilasta yksilön näkökulmasta katsottuna. Taiteilijaesittelyjen kirjoittajina ovat mm. Ekaterina Degot, Eero Epner, Andrei Fomenko, Herwig Höller, Solvita Krese, Raimundas Malasauskas sekä Heie Treier.
