Taide on älyllinen haaste

”Yksinkertaiset ideat ovat parhaita” sanoo Markus Kåhre. Hänelle matematiikan ja logiikan kauneus on lähellä kauneutta taiteessa.

Ideat teoksiinsa Markus Kåhre saa usein yllättäen, ei työhuoneella miettien. ”Muistan ensimmäisen kerran kun tietoisesti huomasin, että nyt sain idean. Olin juuri syömässä aamupuuroa. Seuraava idea tuli bussissa istuessa. Aiheet ovat varmasti kiertäneet alitajunnassa, mutta ne nousevat esiin yllättäen.”

Kåhren työt lähtevät siitä, että hän näkee tututkin asiat uudella tavalla ja löytää yhteyksiä, joita ei ennen tullut ajatelleeksi. Usein ideat ovat niin vahvoja, että ne eivät jätä taiteilijaa rauhaan. Sitten onkin enää jäljellä kysymys toteuttamisesta. Idea täytyy kehittää toimivaan muotoon ja vastata kysymykseen voisiko tästä tehdä taideteoksen.

”Parhaat ideat ovat yksinkertaisia. Matematiikassa ja logiikassakin yksinkertainen on kaunista, tavoitteena on ratkaista ongelma mahdollisimman yksinkertaisesti. Taideteokseen pätevät samat lait, mitä yksinkertaisempi toteutus, sitä paremmin se toimii.”

Toteuttamiseen kuuluu myös epäonnistumisen riski. Jos idea ei ole riittävän haastava, se lakkaa kiinnostamasta. ”Ihanteellisessa tilanteessa pystyy työhuoneella kokeilemaan kaiken valmiiksi. Olosuhteet ovat kuitenkin välillä sellaiset, että isoakaan näyttelyä rakentaessani en aina ole varma miten kaikki tulee toimimaan”.

Kåhre arvelee, että häntä pidetään ehkä naivina, kun hän ei tee ideoistaan useita versioita. Se ei olisi enää mielenkiintoista. Hän näkee vanhoissa teoksissaan puutteita, mutta pitää niitä ennemmin hellyttävinä. Uusilla toteutuksilla Kåhre ei usko saavuttavansa mitään, vaikka ideoiden kierrättäminen olisikin taloudellisesti järkevää.

TEE-SE-ITSE

Kåhre pyrkii toteuttamaan teoksensa alusta loppuun itse. Kun kaikki osat tuotetaan omalla työhuoneella voi lopputulosta kontrolloida parhaiten. Tärkeitä tekijöitä ovat myös kustannusten kurissa pitäminen ja joustavat aikataulut. ”En ole koskaan ollut taitava käsistäni, mutta ammatti on pakottanut siihen. On paljon sujuvampaa hitsata itse, kuin lähettää muutettava osa pajalle työstettäväksi.”

Itse tekeminen liittyy läheisesti myös Kåhren tapaan ajatella teoksiaan ratkaisuina ongelmiin. Eräässä teoksessa hänen piti saada valo toimimaan tietyllä tavalla. Yhteydenotot alan firmoihin eivät tuottaneet tulosta vaan ideaa pidettiin mahdottomana toteuttaa. Kåhre kaivoi esille vanhat optiikankirjat ryhtyi työhön. Ensin piti saada selville miksi asia oli vaikea toteuttaa, ja sitten ratkaista se.

”Teoksen toteuttamiseen kuuluu myös paljon ihan raakaa työtä. En väitä että hitsaaminen tai sirkkelin kanssa puuhaaminen olisi pidemmän päälle hauskaa, se vain täytyy tehdä. Toisaalta sitä ehkä rupeaisi kaipaamaan.”

SATTUMALTA TAITEILIJAKSI

Markus Kåhre kertoo, että oli puhdas sattuma että hänestä tuli taiteilija. Lukioaikana mielessä olivat aivan muut ammatit, erityisesti fyysikon tai diplomi-insinöörin ura kiinnosti. Riita musiikin opettajan kanssa johti kuitenkin kuvaamataidon tunneille ja yhtäkkiä Kåhre huomasi pyrkineensä Taideteolliseen korkeakouluun. Myös filosofian opinnot kiinnostivat, ja hän opiskelikin ainetta useita vuosia. ”Kiinnostuin matemaattisesta logiikasta sen sisäänrakennetun kauneuden vuoksi. Luovuus, jota tarvitaan ratkottaessa matemaattisia ongelmia on mielestäni samanlaista kuin taiteessa tarvitaan.”

Kåhre löysi matematiikasta samankaltaisia esteettisiä puolia kuin taiteesta. Tie logiikan parissa tuntui kuitenkin nopeasti loppuun kuljetulta. Taideopinnot sen sijaan etenivät ja Kåhre keskittyi entistä tiiviimmin veistosten tekoon. Taide oli hänelle väylä, jossa hän pystyi käyttämään luovuuttaan ja määrittelemään itse kysymykset, joita halusi käsitellä.

”Muistan filosofian luennolta ajatuksen, että on filosofeja jotka keksivät vastauksia olemassa oleviin kysymyksiin. Seuraavalla tasolla keksitään uusia kysymyksiä. Kolmannella tasolla ovat filosofit, jotka ovat vaikuttaneet siihen mitä filosofia on. Tämän saman voi kääntää koskemaan taidetta. Ensimmäisellä tasolla pohditaan miten jotain käsitellään, seuraava tasolla mitä käsitellään ja viimeisellä tasolla muutetaan koko taidekäsitystä.”

Taiteeseen Kåhre suhtautuu älyllisenä haasteena. ”Vaikka en koskaan pystyisi määrittelemään mitä taide on, niin se on haasteena kiinnostava. Mieluummin menen ali sieltä missä rima on korkein kuin yli mistä se on matalin. Opiskeluaikana oli muodissa sanoa että kaikki on jo tehty, mutta vaikeus onkin siinä että haluaa yrittää vaikka ei koskaan pääsisi maaliin.”

Piia Laita