Muistikuvat muuttuvat ajan myötä. Hylkäämällä hankalat vaiheet ja lisäämällä tilkka romantiikkaa ja hyviä aikeita luodaan menneisyydestä imartelevan ruusunpunainen kuva, joka voidaan ilman häpeää jakaa lastenlapsien kanssa.
Historia toimii samalla tavoin. ’Poliittisesti epäkorrektit’ yksityiskohdat unohdetaan tieten tahtoen ja tarkoituksenmukaisen soveliaita faktoja puolestaan suurennellaan. Jokainen valtio herää aamuisin kiillottamaan ja parantelemaan historiaansa, ehostaen itsensä uuteen päivään.
Tietenkin – ainakin teoriassa – jokaisen yksilön tulisi voida tehdä henkilökohtaiset valintansa missä tahansa historian vaiheessa. Silti käytännön tasolla Stalinin ja Hitlerin hallitessa yksilön oli pakko vakuuttaa itselleen oman turvallisuutensa vuoksi, että kaikki tapahtuu niin kuin pitääkin ja että hän on oikealla puolella, oikeiden ihmisten kanssa, ’hyvien’ joukossa. Pelko syyllisyyden tunnustamisesta ei ole tänä päivänä ainoa syy miksi emme kykene kohtamaan menneisyyttämme, tai arvioimaan sitä uudelleen. Toisena syynä on se, että syvällä sisimmissään monet ihmiset yhä uskovat tehneensä oikein ’niissä olosuhteissa’.
Historia tiivistyy ajan kuluessa. Lopulta monet tapahtumat, jotka tänään vaikuttavat kovin tärkeiltä, tullaan unohtamaan. Muutamia rivejä kuivaa faktaa – siinä kaikki mitä koulukirjoissa tullaan kirjoittamaan Venäjän 1900-luvun historiasta 500 vuoden kuluttua. Silloin ei enää ole olemassa oikeaa tai väärää, vaan ainoastaan ’objektiivinen prosessi’.
Soiden tarinan esittäminen tauotta sopii hyvin tähän satuun. Tarina Hyvistä Ihmisistä on yhtä vanha kuin ihmiskunta, eikä sille näy alkua tai loppua. Tehdessäni tätä filmiä halusin ottaa yksinkertaistavan näkökulman Venäjän lähihistoriaan, yrittämättäkään järkeillä, puolustaa tai selitellä sitä. Halusin katsoa sitä muukalaisen tai lapsen silmin. Huomasin pian, että tämä viaton filmi herättää ihmisissä hyvinkin erilaisia reaktioita: jotkut pitävät sitä vitsinä, toisten mielestä se on totisen totta ja jotkut taas loukkaantuvat syvästi. Mikään näistä reaktioista ei ole ollut tavoitteenani. Kuitenkin olen iloinen, jos teos saa jonkun nauramaan: historiakin voi joskus olla huvittavaa.
Mikhail Jeleznikov
taiteilija, Pietari
Ote Historiaa nopeammin -näyttelykirjasta.