Rakkaustarina Kongo-joella

Eletään aikaa toisen maailmansodan alla ja Saksa aikoo luovuttaa Suomelle Belgian Kongon. Olavi Paavolainen matkustaa Afrikkaan salaisena tehtävänään solmia diplomaattisuhteet Suomen uuteen siirtomaahan.

Toinen maailmansota on syttymäisillään ja tunnelma on painostava. Ihmiset odottavat räjähdysalttiin tilanteen laukaisevaa kipinää. Saksan liittolaiset, mukaan lukien Suomi, ovat tehneet suunnitelman siirtomaiden uudelleenjaosta. Sopimuksen mukaan Suomi ottaa haltuunsa Belgian Kongon, luonnonvaroiltaan rikkaan ja pinta-alaltaan suunnattoman palan pimeintä Afrikkaa.

Hallitus on lähettänyt Olavi Paavolaisen salaiselle matkalle Kongoon luomaan diplomaattisia suhteita paikalliseen hallitsijaan ja väestöön sekä tutkimaan miten Kongo olisi mahdollista modernisoida. Olavi kohtaa matkallaan salaperäisen suomalaisen seikkailijattaren, äskettäin vankilasta vapautuneen Hertta Kuusisen, ja he alkavat yhdessä suunnitella Suomen neekereiden tulevaisuutta.

Tästä alkaa Aurinkoteatterin näytelmä Kauniiden unien joella. Se on kertomus kahdesta suomalaisesta seikkailijasta pimeimmän Afrikan sydämessä, suurten tunteiden äärellä. Kaukana on Suomi, kaukana Belgia; kauas ovat jääneet myös Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto, ainakin fyysisesti. Ilma on täynnä odotusta, jännitystä, outoa tunnelmaa. Kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta varmasti se on jotain poikkeuksellisen hyvää.

KUUMEINEN KOHTAAMINEN

Vuoden 1939 Kongo on surun ja vihan, väkivallan ja vitsauksien maa. Maasta löytyy uraania ja kumia, orjia, kopraa ja malariaa; öljyä, kuolemaa ja kongokopaalia. Miksi kukaan suomalainen haluaisi tulla tänne? Tätä ihmettelee myös Suomen uusi siirtomaa-attasea Olavi Paavolainen matkustaessaan ylös Kongo-jokea.

Mutta kaukana joen yläjuoksulla hän joutuu vavahduttavien näkyjen valtaan. Joesta nousevat mangrovet kohoavat pylväinä kohti viidakon lehtikattoa. Paratiisilinnut sujahtelevat joesta nousevan usvan halki. Illalla Paavolainen saapuu pienen Ebola-joen haaraan. Aivan joen tuntumassa aukeaa nurmikenttä ja sen keskelle on pystytetty teltta, jota ympäröi uljas rivi mustia miehiä, tulenkantajia, soihdut käsissään.

Olavi Paavolainen nousee aluksestaan ja astelee teltan luo. Teltassa lojuu hänen ystävänsä Hertta Kuusinen vakavan kuumetaudin voivuttamana. Paavolainen ilahtuu. Hän on matkannut kymmeniä tuhansia kilometrejä lentokoneella, ilmalaivalla ja höyryaluksella, päätyäkseen kauas valkoisesta sivistyksestä vain löytääkseen seurakseen sivistyneen, kauniin ja seurallisen valkoisen kaunottaren, aistillisen seurapiiriboheemin ja vauhdikkaan poliittisen vaikuttajan. Paavolainen rakastuu.

KONGON KARU TODELLISUUS

Kauniiden unien joella kuvaa erään imperiumin syntyä. Belgian kuningas Leopold II otti tehtäväkseen 1800-luvun lopulla tehdä Belgiasta suurvallan ja naamioi suunnitelmansa kansainväliseksi hyväntekeväisyyshankkeeksi. Näin hän huijasi useita eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia humanitaarisia järjestöjä suojelemaan päämääräänsä, joka tähtäsi puhtaasti taloudelliseen voittoon. Ensimmäiset tiedot Kongon hirmutöistä tulivat julkisuuteen vasta paljon myöhemmin.

Entisten siirtomaiden, nykyisten kehitysmaiden luonne taloudellisina riistovyöhykkeinä vahvistuu nopealla tahdilla. Suomalaiset yhtiöt ulkoistavat toimintaansa halvan työvoiman maihin, ja lähes jokaisella suomalaisella suuryrityksellä on jo tällaisia nurkkia vallattuna ympäri maailmaa. Kongo on edelleen esillä: suomalaiset ovat siellä tarjoamassa ”humanitaarista apua”. He ovat mukana rakentamassa teitä, joiden ensisijainen käyttötarkoitus ei ole koulubusseilla ajelu, vaan luonnonvaroihin käsiksi pääsy. Öisin niitä pitkin ajelevat aseistetut kolonnat, jotka ”puhdistavat” lähiseudun epätoivotusta aineksesta - asukkaista.

-Juha Mustanoja