Pääroolissa katsoja

Kiasman uusi kokoelmanäyttely on saanut oivaltavan nimen Järjestetty juttu. Nimi liittyy nykytaiteen tapahtumaluonteeseen, miten teokset rakentuvat ja miten taide kohdataan. Kaikki on tavallaan järjestettyä, kuvailee kokoelmaintendentti Pirkko Siitari.

”Järjestetty juttu tuo mieleen kysymyksen, että jos tämä on järjestetty, niin mikä sitten on järjestämätöntä? Rajaa spontaanin ja suunnitellun tai lavastetun ja lavastamattoman välille on vaikea vetää. Katsojalla onkin tärkeä osa. Hän ratkaisee lopulta, miten hän näyttelyn kokee ja millainen tapahtuma näyttelystä muodostuu”, kertoo Pirkko Siitari.

Miten idea syntyi?
”Viime vuosien kehitykseen liittyy nykytaiteen pyrkimys ylittää ennakkoluulottomasti erilaisia raja-aitoja mm. kuvataiteen ja esitystaiteen välillä. Kehityksen taustalla ovat mm. 1960-luvun happeningit ja performanssit. 1990-luvulla alkoi yleistyä relationaalisen taiteen käsite. Sillä ranskalainen kuraattori Nicolas Bourriaud viittaa ihmisten välisistä suhteista ja tilanteista ammentavaan taiteeseen. Se tarkoittaa, että teokset syntyvät tietyssä historiallisessa ajassa ja paikassa ja tuottavat myös uusia suhteita. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa taiteilija Johanna LecklininStory Cafén, jossa hän kutsuu ihmisiä kahville ja kertomaan tarinan.”

”Näyttely tarkastelee tapahtumaa eri näkökulmista. Näemme esimerkiksi kuvataiteilija Antti Laitisen työskentelyn keskeisen merkityksen teoksessa It’s My Island (Oma saari). Se kertoo äärimmäisen hitaasta ja fyysisestä tapahtumasta.”

Siitari kuvaa taiteilijan työskentelyä havainnollisesti: ”Ensin taiteilija raahaa hiekkaa perustuksia varten. Lopulta lähes paristasadasta hiekkasäkistä syntyy saari. Taiteilija on käsikirjoittanut ja luonut performanssin, joka on kuvattu videolle. Kokonaisuus – fyysisyys, ajan käyttö ja maisema – on hyvin suunniteltu, taiteilijan järjestämä juttu.”

Miten tapahtuma on läsnä maalauksessa?
”Esimerkiksi taideteoksen tekemisen prosessina. Kuvataiteilija Tiina Mielonen toteuttaa maalauksensa yleensä kerralla valmiiksi. Hän maalaa pleksipintoihin maisemakuvia, joissa korostuu äärimmäinen varmuus ja abstrakti tyylittely. Ideat maisemiin hän saa muun muassa postikorteista. Valmis teos voi katsojasta tuntua tutulta ja samalla kuitenkin oudolta.”

Mitä katsoja voi nähdä ja kokea?
”Pohdimme näyttelyssä myös katsojan roolia. Esimerkin tästä näkökulmasta muodostaa Jacob Dahlgrenin teos The Wonderful World of Abstraction (Abstraktion ihmeellinen maailma). Taiteilija oli kerran nähnyt pilapiirroksen, jossa katsoja oli kadonnut maalauksen raitoihin. Niinpä Dahlgren päätti itse kokeilla samankaltaista veistosmaista ideaa. Hän loi raidallisen, silkkinauhoista rakennetun seinän, jonka sisään saattoi kadota.”

”Täydellisen kokemuksen saa, kun sukeltaa värimereen, vaeltaa nauha-aallokon lävitse ja antaa nauhojen koskettaa itseään”, innostaa Pirkko Siitari. ”Syntyy taide-elämys ja teos sitouttaa katsojan aistikokemuksen kautta teokseen.”

Katsojalla on oma osa näyttelyn syntymisessä. Mitä tapahtuu, kun katsojan rooli muuttuu?
”Salla Tykän teos ZOO esittelee kahta eri maailmaa. Toisessa tyylikäs nainen liikkuu kameroineen eläintarhassa. Toisessa sukelletaan uppopallon kiihkeään maailmaan. Taiteilija rakentaa näiden kahden maailman välille kihelmöivän jännitteen, toisen pinnan ja syvyyden välille, toisen katsomisen ja katseen kohteena olemisen välille. Asiat eivät olekaan sitä, miltä ne näyttävät. Eläintarhassa katsotaan eläimiä, mutta Tykän Zoossa katsojasta tuleekin katsottu.”

Saako jokainen kävijä oman tapahtumansa?
”Hilda Kozárin teos ILMA, Helsingin, Pariisin ja Budapestin tuoksu houkuttelee
katsojaa käyttämään näköaistin ohessa muitakin aisteja. Taiteilija on luonut tuoksuilla kolmen akryylikuplan sisään oman muistonsa kolmesta eri kaupungista. Tuoksujen kehittelyyn osallistui asiantuntijana pariisilainen hajuvesien suunnittelija Bertrand Duchaufour. Kozári kuvasi hänelle asioita, joita hän piti tunnusomaisina kaupungin tuoksuille. Jokainen kävijä voi aistia omalla tavallaan vaikkapa sen mille Helsinki tuoksuu, ja luoda teoksesta omat mielikuvansa.”

Merja Kukkonen

Kokoelmanäyttelyn teoksia esittelevän luettelon voi hankkia Kiasman verkkokaupasta tai Kiasma-kaupasta. Pienen näyttelyoppaan voi ostaa Infosta yhden euron hintaan.