Naisen kuva

”Kysymys ei ole vain afrikkalaisesta naisesta, vaan ylipäätään naisen aseman vahvistamisesta nykytaideympäristössä, joka on edelleen hyvin maskuliininen,” sanoo Kettly Noël, jonka tanssiesitys Correspondances esitetään Kiasma-teatterissa osana ARS 11 -ohjelmaa.

Vertaa afrikkalaisen naisen asemaa länsimaisen naisen asemaan.

Ero on ennen kaikkea koulutuksessa. Länsimainen nainen on tietoisempi oikeuksistaan, mahdollisuuksistaan ja taisteluistaan. Myös yhteiskunnallisessa ja traditionaalisessa asemassa on eroja: perheelle annetaan Afrikassa enemmän painoarvoa. Koulutuksen ja internet -yhteyksien lisääntymisen myötä nämä erot pienenevät. Tänään asutaan Bamakossa, huomenna New Yorkissa, sitten Helsingissä... Maailma avautuu uudella tavalla, yhteydet ovat nopeampia - niin materiaaliset kuin immateriaalisetkin.

Kannan mukanani yhtä osaa länsimaista naista, tarkemmin sanottuna ranskalaista, mutta myös karibialaista ja tänä päivänä myös afrikkalaista. Elän globaalissa maailmassa. Yhtä lailla haluan käyttää eurooppalaisten suunnittelijoiden vaatteita kuin traditionaalisia asusteita. Kyse on siitä, miten heijastamme maailmaa ja paikkaamme siinä. Näin voin hyvin olla sekä täysin globaali nainen että pitää yllä perinteisiä vaatteita. Kyse on tavasta olla, käytöksestä ja asenteesta.

Olet kotoisin Haitilta, asut Malissa ja olet työskennellyt tanssin parissa ainakin Euroopassa, pitääkö paikkansa? Miten kuvailisit identiteettiäsi?

Saavuin Maliin vuoden 1999 lopussa mieheni kanssa hänen töidensä takia. Ennen Malia asuin Beninissä, sitä ennen Pariisissa ja Haitilla. Olen opiskellut tanssia Haitilla ja eri eurooppalaisilla näyttämöillä. Identiteettini on globaali ja monitasoinen. Kaiken kulkurielämän jäljiltä se, mikä jää lopulta jäljelle on oma, ainutkertainen minuus; identiteetti joka pohjautuu kaikkeen kokemaani: matkoihini, uraani, ylipäätään elettyyn elämään.

Naistaiteilijan asema Malissa ei ole itsestäänselvyys. Välillä sinun ajatellaan elävän helppoa elämää. Luottamuspula vaivaa ja olet jatkuvan tarkkailun alla, sinun ajatellaan juonittelevan. Mutta kun hoitaa työnsä hyvin ja keskittyy työssä kehittymiseen, saavuttaa myös tunnustusta ja kunnioitusta.

Naistaiteilijana ei ole helppoa olla myöskään siksi, että naisilla on yhä miehiä enemmän sosiaalisia ja perheeseen liittyviä velvoitteita, joista seuraa helposti syyllisyyden tunne. Mutta asiat ovat muuttumassa myös Afrikassa: naiset ottavat yhä enemmän tilaa välittämättä afrikkalaisen naisen ei-niin-itsenäisestä -kuvasta. Perinteisenä naisen roolina Malissa on vahvistaa ja suojella perheen asemaa, ajatella aina perheen parasta ennen omia tarpeita ja olla kaunis. Myös tämä tendenssi on muutoksessa, kiitos ennen kaikkea koulutuksen, joka antaa voiman muuttaa asioita. Mitä paremmat väylät naisilla on kouluttautua ja päästä tiedon äärelle, sitä emansipoituneempi on heidän tiensä.

Olet perustanut Bamakoon oman tanssikeskus Donko Sekon ja työskennellyt tanssibiennaali Danse l’Afrique Dansen taiteellisena johtajana. Millaisena näet tämän työn?

Vaikeana mutta upeana; työ on avartanut näkemystä maailmaan ja itseen. Sen myötä olen päässyt kehittämään uusia tekemisen malleja. Sitä on loputtomien kysymysten äärellä: Millaisen paikan haluaa luoda ja mitä sen pitäisi tarjota? Tämän työn myötä aukeaa paljon mahdollisuuksia, se toimii moottorina paitsi itsensä kehittämiseen, niin myös yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Tehtäväni on ennen kaikkea tanssikeskuksessa ja tanssin ammattimaistamisessa. Kulttuuri itsessään voi toimia kestävän taloudellisen kehityksen lähteenä ja todellisena keinona vähentää myös pakkoon perustuvaa maastamuuttoa.

Millaisena näet Malin tulevaisuuden ja ennen kaikkea nykytanssin tulevaisuuden?

Jos seuraavina vuosina suunta pysyy oikeana ja yksityiset ja julkiset instituutiot pyrkivät jatkamaan kehitystä ja mahdollistavat eri tilojen ja luovuuden olemassa olon, niin hyviä asioita voi tapahtua.

Olemme kaikkien mahdollisuuksien alussa. Nuorten tanssija-koreografien on kuitenkin todistettava taiteellisen työnsä laatu ja tehtävä laadukkaita, avantgardistisia ja tämän päivän maailmaa esiin tuovia ehdotuksia, yleinen hyväksyntä tulee sen mukana. Nyt tanssijat kiertävät jo maanosan sisällä helpommin kuin ennen. Jotta tämä kaikki saisi kestävämmät juuret, niin on keskityttävä yhä tarkemmin taiteen liikkuvuuteen, kehitykseen ja koulutukseen.

Jonna Strandberg
Kettly Noël & Nelisiwe Xaba: Correspondances 5.-6.5.