Pitkä matka Kajaanista Sudaniin

ARS 11 laajenee myös Kiasman ulkopuolelle. Satelliittinäyttelyt kommentoivat päänäyttelyn teemaa yhdeksässä eri kaupungissa.

Satelliittinäyttelyiden lähtökohtana on nyky-Afrikka ja sen monet eri tulkinnat nykytaiteessa. Satelliittinäyttelyiden teemat liittyvät muun muassa naisen asemaan afrikkalaisessa kulttuurissa, ympäristöön ja ekologiaan sekä Afrikan rooliin globaalissa maailmantaloudessa. Oman huomionsa näyttelyprojekteissa saa myös afrikkalainen nykykansantaide, jota esitellään laajasti useammassa näyttelyprojektissa.

NAISTEN ROOLI YHTEISÖSSÄ

Afrikkalaisen naisen roolia yhteisönsä uudistajana ja tukipilarina tarkastellaan useammassa satelliittinäyttelyssä. Myös naisten asema perinteen ja muutoksen välimaastossa nousee esiin teoksissa, kuten burkina fasolaisen naiselokuvaohjaajan Fanta Regina Nacron lyhytelokuvissa, joita Turun Aboa Vetus & Ars Nova museo esittelee omassa satelliittinäyttelyssään. Nacron lyhytelokuvat tarkastelevat afrikkalaisen naisen elämää ja arkea kertoen erityisesti niistä haasteista, joita muutosta ajavat naiset kohtaavat elinympäristössään.

Kaikissa yhteisöissä, jopa monisäikeisissä yhteiskunnissa kuten Etelä-Afrikka, naiset tuntevat olonsa epävarmaksi ja kyseenalaistavat ulkonäkönsä lapsesta asti. Etelä-afrikkalainen valokuvataiteilija Jodi Bieber vastustaa median luomia kauneusihanteita Pohjoisen valokuvakeskuksen ja Oulun taidemuseon yhteistyössä tuottamassa näyttelyssä. Muotokuvat eteläafrikkalaisista naisista kotiympäristössään kuvaavat todellisuutta näppylöineen, arpineen, selluliitteineen tai muine ”kauneusvirheineen” ilman kuvankäsittelyohjelmilla tehtyjä poistoja ja häivytyksiä.

Kouvolan taidemuseon Poikilon näyttely keskittyy puolestaan Itä-Afrikkaan, Nairobin nousevaan taideelämään. Näyttely on läpileikkaus tämänhetkiseen itäafrikkalaiseen nykytaiteeseen, jonka keskeiset teemat liittyvät kolonialismiin, kansallisuuksien sekoittumiseen, identiteetteihin sekä ekologiaan ja kierrätykseen.

Näyttelyn teoksissa tarkastellaan tavallisten kenialaisten elämää sekä maan poliittista tilannetta maalausten ja veistosten kautta. Poikilon näyttelyä täydentää suomalais-kenialaisena yhteistyöprojektina vuonna 2010 toteutettu taideprojekti, jossa tekstiilitaiteilijat Mari Martikainen ja Minna Impiö osallistivat kolmisenkymmentä Karinden kylän naista virkkaustalkoisiin, joiden tuloksena syntyi yhteisöllinen taideteos.

GLOBAALI TALOUS

Ympäristökysymykset sekä luonnonvarojen merkitys ja rajallisuus nousevat esiin useammassakin satelliittinäyttelyssä. Ahvenanmaan taidemuseon Water and Waste -näyttelyssä tarkastellaan ihmisen suhdetta ympäristöön ja veteen sekä erilaisiin ympäristöongelmiin. Näyttelyn teokset kertovat, että vesi ei ole vain kaikkien elollisten organismien elinehto, vaan sillä on merkittävä rooli myös yhdyssiteenä ja väylänä, joka samalla yhdistää ja sulkee sisälleen.

Kiinalaisten 2000-luvun siirtolaisuutta Afrikassa kuvataan italialaissyntyisen Paolo Woodsin valokuvasarjassa Kiinafrika, joka on esillä hämeenlinnalaisessa Galleria Koneessa. Öljyä, kuparia, uraania ja puuta janoava Pekingin hallitus lähettää kiinalaisia valtionyhtiöitä ja uhkarohkeita yrittäjiä Afrikkaan, josta on tullut 2000-luvun unelmien maa, tämän päivän ”villi länsi”.

AFRIKKALAINEN NYKYKANSANTAIDE

Suuren huomion satelliittinäyttelyiden sarjassa saa afrikkalainen nykykansantaide, joka on rikasta ja monimuotoista. Kahtiajako akateemisen ja nykykansantaiteen välillä ei ole afrikkalaisen kuvataiteen piirissä niin jyrkkä kuin länsimaisessa taidemaailmassa. Afrikkalaisen nykykansantaiteen tilaa tällä hetkellä tarkastellaan neljässä eri näyttelyssä, jotka on tuotettu Maaseudun sivistysliiton sekä paikallisten museoiden välisenä yhteistyönä.

Hämeenlinnan taidemuseon Afrikan tähdet -näyttely haluaa laajentaa afrikkalaisen taiteen kuvaa etnologisten museoiden esittelemistä rituaaliesineistä, naamioista ja ihmishahmoista, nykykansantaiteeseen, joka syntyy kulttuurisen sekoittumisen tuloksena. Siinä yhdistyvät alueellisesti merkittäviin teemoihin tai tietyille alueille ominaisiin, perinteisiin käsityömenetelmiin sidotut kulttuuriset prosessit ja kansainvälisen modernisaation mittapuut: autoilu, mainokset, elokuva, televisio.

Hämeenlinnasta näyttely jatkaa myöhemmin syksyllä Oulun taidemuseoon. Tekijät, joiden taide on eriytynyt kauimmaksi paikallisesta käsityöperinteestä, tunnetaan nykyään hyvin myös kansainvälisen outsider-taiteen piirissä. Näiden itseoppineiden afrikkalaistaiteilijoiden teoksia on esillä myös kokkolalaisen K.H.Renlundin museon näyttelyssä Täällä Afrikka, joka siirtyy syksyksi esille Kajaanin taidemuseoon.

KOTONA TOISAALLA

Monet afrikkalaiset yrittävät etsiä parempaa tulevaisuutta itselleen ja omaisilleen muuttamalla pohjoiseen joko laillisia tai laittomia teitä. Pohjoisessa valokuvakeskuksessa Oulussa nähdään kolmen taiteilijan yhteisnäyttely. Toimittaja ja kirjailija Annu Kekäläinen asui Kakuman pakolaisleirillä kolme kuukautta haastatellen, tutkien, havainnoiden ja keräten materiaalia monikulttuurisesta aavikkokaupungista dokumenttikirjaansa varten.

Myös Chilestä Suomeen 1970-luvulla muuttaneen valokuvataiteilija Adolfo Veran teossarja sisältää muotokuvia ja installaatioita parempaa tulevaisuutta etsivistä afrikkalaisista Afrikassa, Euroopan suurkaupungeissa ja Suomessa. Nuori elokuvantekijä Jani Ijäs kuvaa dokumentissaan Tampereella sijainneen, nyt jo suljetun, Tammelan vastaanottokeskuksen asukkaiden elämää. Siellä, ”tarpeettomille ihmisille tarkoitetussa varastossa”, asui 130 turvapaikanhakijaa, joista osa ei käynyt lainkaan keskuksen seinien ulkopuolella.

Kilometreissä mitattuna matka Kajaanista Sudaniin tai Somaliaan näyttää pitkältä, mutta Kajaanin katujen arkivilinässä se kutistuu ja häviää. Kuvataiteilija Anne Siirtola työskenteli kajaanilaisten maahanmuuttajien kanssa työstäessään videoteosta Nälkämaan laulu Kainuun maakuntalaulusta, joka sai uusia säkeistöjä ja rytmejä monikulttuurisesta osallistujajoukosta; ryhmän osallistujat ovat kotoisin mm. Sudanista, Somaliasta, Kongosta, Syyriasta ja Irakista.

ETELÄ-AFRIKAN HISTORIAA ARKISTOIMASSA

Dokumentaarisella valokuvauksella on pitkä historia Etelä-Afrikassa, mutta valokuvauksen kieli alkoi muuttua 1990-luvun alussa Etelä-Afrikassa, kun rotuerottelu loppui. Uusia, erilaisia aiheita nousi kuvien aiheiksi, kun identiteettiin, representaatioon, historiaan, sukupuoleen, aidsiin ja HIViin liittyviä asioita sekä perinteisiä arvoja tutkittiin persoonallisten näkemysten kautta. Kuopiolaisessa VB-valokuvakeskuksessa nähtävässä Elävä arkisto -näyttelyssä esitellään Etelä-Afrikan historiaa.

Eteläafrikkalaista yhteiskuntaa ja muun muassa sen vakavia terveysongelmia kuvaavat myös Ardmore Studiosin taiteilijat värikkäässä käsinmaalatussa keramiikassa. Ardmoren näyttävää, mutta vakaviakaan asioita karttamatonta keramiikkaa nähdään ARS 11 -satelliittinäyttelyssä Hallwylin museossa Tukholman keskustassa.

Kati Kivinen