Yksi ARS 11:n tapaisen suurnäyttelyn eduista on, että se pakottaa katsojan rakentamaan oman kertomuksensa kohtaamistaan teoksista.
Näyttelyn teemana oleva Afrikan manner on valtava sekä kulttuurisesti että maantieteellisesti, joten teosten tutkimiseen tarjoutuu useita samansuuntaisia ideoita, paikkoja, tavoitteita, muodollisia strategioita ja käsitteitä. Tämä on erityisen silmiinpistävää, kun kyseessä on Lagos. Kolmentoista miljoonan asukkaan kaupunki on Nigerian väkirikkain, ja sen sanotaan olevan täysin erilainen kuin mikään muu paikka maailmassa. Ääriviivoiltaan rosoista ja tarttuvan elinvoimaista Lagosia määrittävät ironia, räiskyvät värit ja riehakkaat äänet, pilvenpiirtäjät ja hökkelikylät, kirjailijat ja taiteilijat; kaupunkia luonnehtii sekä epäjärjestys että vapautuneisuus. Monien ARS 11 -näyttelyyn osallistuvien taiteilijoiden toiminta tarjoaakin mielenkiintoisia näkökulmia Lagosin nykytilanteeseen.
KAAOKSEN TUNNE
Philadelphiassa USA:ssa työskentelevän Odili Donald Oditan visuaalisesti ja käsitteellisesti monitasoisessa seinämaalauksessa Ajan kaari (2011) on useita kiinnekohtia Lagosiin. Vaaka- ja pystysuorien värinauhojen rytminen toisto teoksessa tuo helposti mieleen kaupungin värikkään maiseman.
Oditan seinämaalaus synnyttää tunteen kaaoksesta, kun näennäisen yhteensopimattomat värien ja geometristen muotojen järjestelmät kilpailevat keskenään tavalla, joka tuo mieleen länsiafrikkalaisten tekstiilitöiden kuviot. Kaaos on kuitenkin hallittu, ja siinä vallitsee tiukka järjestys. Värimaailma on strategisesti valittu, ja teoksen toteutus heijastelee tarkasti museon arkkitehtonista tilaa. Oditan teoksen katsomiskokemusta hallitseva tunne ”täsmällisestä kaaoksesta” vastaa fyysistä ja psyykkistä kokemusta, joka syntyy Lagosin tapaisessa suurkaupungissa. Kaupungin kaoottisen liikenteen ja vilkkaiden kaupunginosien taustalla vaikuttaa hienovireinen organisaatiorakenne, jonka ansiosta kaikki ”toimii”, etenkin paikallistasolla.
Samanlainen muodollinen rakenne on löydettävissä Emeka Ogbohin ääniprojektista Lagosin äänimaisema (2008), jossa kuullaan taiteilijan kotikaupunkia määrittäviä kiireisen urbaanin elämän ääniä. Vaikka teoksen aikaansaama ensivaikutelma Helsingissä onkin todennäköisesti hämmennys, syventymällä siihen alkaa erottaa bussirahastajien toistuvat huudot reitin varrella tai ikuisesti tavaroitaan mainostavien katukauppiaiden äänet.
Silmukan muotoon rakennettu teos antaa katsojalle mahdollisuuden erottaa erilaisia ääniä ja siten rakentaa mielessään Lagosin ympäristöt. Siinä missä Oditan seinämaalaus edellyttää visuaalista ja fyysistä tarkastelutapaa, Ogbohin äänimaisema vaatii katsojalta mielikuvitukseen perustuvaa lähestymistä.
JATKUVASTI MUUTTUVA KAUPUNKIMAISEMA
Lagosin eloisuus on vertauskuvallisesti läsnä Abraham Oghobasen teoksessa Ekstaattiset (2008). Valokuvaprojektissa taiteilija kohdistaa huomion kaupunkitilojen jatkuvaan muutokseen kuvaamalla itsensä liikkeeseen pysäytettynä. Kuvissa Oghobase leijailee ilmassa bussien ja autojen yllä – jotka itsessään ovat liikkeen ilmenemismuotoja – kyseenalaistaen ja mutkistaen ajatusta tiettyyn paikkaan kiinnittyvästä suhteesta. Taiteilija tuntuu näin ottavan etäisyyttä Lagosin ruuhkaisiin tiloihin samalla kun hän viittaa niihin.
Oghobasen vuoropuhelu kotimaansa kanssa löytää vastineen Antwerpenissä työskentelevän Otobong Nkangan töissä. Sarjassa Muuttuvan maiseman tarinoita (2006) arkkitehtonisen elementit on reväisty juuriltaan, myrkyllinen jäte virtaa ja moderni arkkitehtuuri on läsnä. Näiden eleiden voidaan nähdä edustavan Lagosin kaltaisissa suurkaupungeissa tapahtuvia radikaaleja muutoksia. Kaupunkimaisemien jatkuvassa muutoksessa silmään pistävät epävirallisten asuinalueiden nopea purkaminen, pilvenpiirtäjien ilmaantuminen ja uusien teiden rakentaminen.
Maailmassa, jossa juurten repiminen johtaa usein siirtolaisuuteen, muistista tulee elintärkeä linkki menneen ja nykyisyyden välille. Tämä on yksi ajatuksista, jotka vaikuttavat Nkangan suurikokoisen tekstiilipiirroksen Fragilologistin ahdinko (2010) taustalla. Teos rakentaa monimutkaisen suhteiden verkoston, joka viittaa symbolisesti ideoiden kyseenalaistettavuuteen ja jokapäiväisen elämän haurauteen.
Se että kaikki edellä mainitut taiteilijat ovat syntyneet Nigeriassa, ei merkitse yritystä rajoittaa heidän työnsä ymmärtämistä tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, vaan pyrkimys on pikemminkin korostaa ja yhdistää toisiinsa heidän työtään määrittävien taiteellisten menetelmien kirjoa.
Taiteilijoiden soveltamat sosiaalisen vaihdon, geopoliittisen kritiikin ja interaktiivisuuden strategiat elävöittävät ymmärrystämme ja kokemustamme Lagosin, Nigerian, Afrikan ja koko maailman tilanteesta. Heidän ja monien muiden näyttelyn taiteilijoiden teokset edustavat parhaimmillaan nykytaiteen käytäntöjen tarkkanäköisiä strategioita ja käsitteellistä luonnetta.
Antawan I. Byrd
Kirjoittaja on Lagosin nykytaiteen keskuksen apulaiskuraattori. Hän osallistui myös J.D. ’Okhai Ojeikeren Moments of Beauty -osion toteuttamiseen ARS 11 -näyttelyssä.