Pääkallot laulavat joukkotuhosta

Vastakohtaisuuksista rakentunut Etelä-Afrikka on yksi niistä maista, jotka ovat ARS-näyttelyssä hyvin esillä. Näyttelyn eteläafrikkalaisille taiteilijoille Brett Baileylle ja Steven Cohenille politiikka ja taide ovat yhtä. Molemmat taiteilijat tuovat Kiasmaan pääkalloja, vaikkakin kovin eri muodoissa.

Etelä-Afrikassa kohtaavat traditionaalinen ja moderni, äärimmäinen köyhyys ja rikkaus, mustien ja valkoisten erot. Apartheid elää yhä mielissä, vaikka se virallisesti lakkautettiin 90-luvulla. Historialliset ajat limittyvät arjessa monella tapaa. Vanhat rituaalit näkyvät eläinten uhraamisena keskellä urbaania lähiötä ja siirtymäriiteissä valtateiden reunamilla. Yhteiskunnan monimuotoisuus, ristiriitaisuus ja värikkyys näkyvät monien eteläafrikkalaisten taiteilijoiden tavassa ajatella ja tehdä taidetta.

ÄÄNI VAIETULLE HISTORIALLE

Kiasma-teatterin syksyn ARS-ohjelmistossa on mukana eteläafrikkalainen teatteriohjaaja Brett Bailey sekä performanssitaiteilija Steven Cohen. Jälkimmäiseltä on videoteos esillä myös Kiasman galleriatiloissa.

Näistä kahdesta eteläafrikkalaisesta taiteilijasta voi löytää yllättävän monta yhdistävää tekijää. Molemmat ovat provosoineet elävällä taiteellaan maansa sisä- ja ulkopuolella. Molemmat ovat työskennelleet visuaalisen ja esittävän taiteen välimaastossa, ja heidän töitään on nähty ympäri maailmaa.

Taiteilijat edustavat 60-luvulla syntyneiden ikäluokkaa, joka on kasvanut valkoisten lähiöissä olematta pahemmin tekemisissä mustien kanssa. Cohen ja Bailey ovat kritisoineet voimakkaasti apartheidiä. He pureutuvat ihmiskunnan ei-niin-mairittelevaan historiaan riistoineen, rotusortoineen ja joukkotuhoineen. Molemmat taiteilijat haluavat ennen kaikkea antaa äänen niille asioille ja henkilöille, jotka eivät muuten tulisi riittävästi ja asiallisesti kuulluiksi.

COHEN JA KAPITALISMIN KALLOT

Steven Cohen kopsuttelee Golgotha-performanssivideossa korkeilla pääkallokoroilla Wall Streetillä. Teosta inspiroivat pääkallot, jotka hän löysi Sohosta vanhojen tavaroiden kaupasta. Mutta kenen kallojen päällä Cohen Wall Streetillä patsastelee?

Golgothan voi nähdä kommenttina moraalittomalle kaupankäynnille ja kapitalistiselle yhteiskunnalle, missä kaikki on kaupan. Toisaalta pääkalloissa voi nähdä viittauksen siihen, kenen selkärangasta vauraus revitään, ketkä ovat kapitalismin maksun maksajina siitä itse hyötymättä. Teoksen ajatus liikkuu Yhdysvaltoihin aikoinaan viedyistä afrikkalaisista orjista tämän päivän riistotyöhön.

BAILEYN PÄÄKALLOT KERTOVAT JOUKKOTUHOSTA

Brett Bailey tuo puolestaan pääkallot näyttämölle esitys- ja valokuvamuodossa. Exhibit A -esitysinstallaatiossa Nama-kansan näytteille asetetut kallot laulavat koskettavia tarinoita saksalaisten toteuttamasta namojen ja hererojen joukkotuhosta Lounais-Afrikassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.

Kalloja on nähty näyttelyesineinä Euroopassa ja niillä tehtiin aikoinaan pseudotieteellisiä tutkimuksia. Saksa palautti 59 kalloa Namibiaan vasta vuonna 2010 pitkien neuvottelujen jälkeen. Pääkalloista ja massateloituksista on todisteena valokuvia, joita aikoinaan myytiin siirtomaakaupoissa.

Muutama kehystetty mustavalkokuva, joissa nähdään vuonna 1906 teloitettujen Nama-miesten päitä, on mukana myös Exhibit A -teoksessa. Teokseen liittyy lisäksi työpaja suomalaisille maahanmuuttajille.

Jonna Strandberg
Brett Bailey: Exhibit A ensi-ilta 6.10.