Muodon ääni/äänen muoto

Kaksi heistä on muun muassa arkkitehtejä, kaksi muun muassa levytuottajia. Kaikki kolme työskentelevät kuvataiteen kentällä, mikäli sellaista nykykulttuurissa voidaan enää selkeästi hahmottaa. Nykytaiteen museo on kutsunut kolmikon Tommi Grönlund, Petteri Nisunen ja Carl Michael von Hausswolff tekemään yhteisprojektin Kiasman Kontti-gallerian avajaisnäyttelyksi.

Kuvataiteen kenttä sisältää nykyään sekä itsestäänselviä rajanylityksiä että jonkunlaista alueellista anarkismia. On yhä vaikeampaa määritellä mikä on kuvataidetta ja miksi joku on kuvataidetta. Ei ole myöskään varmaa, että se mikä tämän päivän taiteessa on kiinnostavinta on suorassa yhteydessä perinteisiin näytteillepanopaikkoihin, joissa taide-elämys oletetaan koettavan. Taide liikkuu ajassa, tässä ja nyt. Esimerkiksi ranskalaiselle filosofille Paul Viriliolle tämän päivän taide on muuttunut puhtaaksi energiaksi ilman omaa paikkaa, jotain jossa oleellinen tapahtuu hetkellisessä kohtaamisessa tekijän ja katsojan välillä.

Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund ovat tulleet tunnetuksi taiteilijaparina, joka toteuttaa erittäin viimeisteltyjä arkkitehtonisia tilateoksia joissa materiaaliasteikko sisältää niin radiosignaalin, valon, äänen kuin elektromagneettisen aallon. Katsoja pakotetaan kohtaamaan näkymätön, joka on muuttunut näkyväksi, kohtaamaan teos melkein käsin koskettamalla. Carl Michael von Hausswolffin materiaaliasteikko sisältää kaiken tämän ja paljon muuta. Hänen käytäntönsä on vahvemmin sidottu yhteiskunnaillsiin aiheisiin ja kulttuuri-ilmiöihin. Suhde katsojaan on provokatiivisempi, vitsikkäämpi ja se mitä joudumme kohtaamaan on käsitteellisempää, jotain jossa konventiot on murrettu ja näkyvä haihtunut taivaan tuuliin.

Taiteilijoiden yhteisen projektin lopputuloksesta emme vielä tiedä mitään. Annetut koordinaatit ovat aika, paikka, kokonaisuus ja konteksti. Voimme olettaa, että siinä on aineksia arkkitehdin kirkkaasta katseesta ja tarkasta näkemyksestä, musiikkimaailman latauksesta, pulssista ja värähtelystä sekä sponttaanisuutta ja ripaus ryöhkeyttä. Tekijöitä yhdistää tiukka päämäärähakuisuus ja poikamainen uteliaisuus teknisiin kokeiluihin samalla kuin he ovat riisutun avoimia suhteessa materiaaleihin, tulkintoihin ja ratkaisuihin. He ovat kaikki kiinnostuneita äänimaailman viettelevästä materiaalisuudesta, näkymättömän viehättävyydestä ja - ehkä yllättäen - KAUNEUDESTA, vaikka kauneuden määrittely voi heilahdella klassisesta harmoniasta ja kirkkaudesta provokatiiviseen, kultturelliin kompleksisuuteen.

Maria Hirvi