Muistan senkin raitiovaunumatkan, kun ohi ajettaessa pari vanhempaa naisihmistä oli tietävinään, että "juu-u, kyllä se lehdessä ihan oli, että vaaleanpunainen siitä tulee". Vähän myöhemmin istuin turistipariskunnan edessä, joiden toinen puolisko hoki sofistikoituneella brittiaksentilla aina alkupysäkiltä lähtien "oh I hate this, I want to go home, I hate this, I want to go home", kunnes tultiin sen kohdalle ja hän innostui: "hey, what's that!". Ja kun uupunut kumppani joutui toteamaan, että ne vasta rakentavat sitä, kauppatorille saavuttiin ei niin hyvissä tunnelmissa.
Vielä yksi matkakokemus. Maistissa ottelusta palaavat jalkapallon ystävät joskus alkusyksystä: "Tossa se nyt on". "Ai mikä". "No eksä ole huomannut, tohon se tulee". Missä, en mä nää mitään?". "Meni jo!"
Niin eri tavoilla se on koskettanut tai tunkeutunut elämäämme. Joku on seurannut kaikkia sen vaiheita herpaantumatta alusta lähtien, jonkun kokemuskenttään se on piirtynyt sitä mukaan kun rakennuksen kaari on ottanut tontilla tilaa. Oli miten oli, siinä se on ja pysyy.
Tässä numerossa on aika panna piste edellä mainitulle "ollako vai eikö olla" -keskustelulle. Sen sijaan kurkistamme, mitä Kiasma "pitää sisällään, kun se toukokuun lopulla avaa ovensa niin jalkapallofaneille kuin vaalenpunaisesta talosta haaveileville rouvillekin. Näyttelytoiminta, Teatteri ja museopedagogiikka raottavat valittuja paloja vuoden ohjelmistosta. Tilanne elää, uusia tekijöitä tulee ja aiemmat kaavailut täsmentyvät vielä, mutta jo tässä vaiheessa on varmaa, että sinkkiseinien sisältä löytyy elämää - ja taidetta - sen koko kirjossa. Keväällä Kiasma näkyy myös tiedotusvälineissä. Teema kuuluu "Ota selvää"!
Jaana Hirvonen