Kokeellisen teatterin näyttämö

Kohta kolmivuotisen olemassaolonsa aikana Kiasma-teatteri on tarjonnut foorumin niin koti- ja ulkomaisille kokeellisille esityksille kuin myös esittävän taiteen ehtoja ruotivalle keskustelulle.

Kiasmassa nähdyt esitykset ovat pyrkineet uudelleen määrittelemään sekä näyttelijäntyötä että tekstin käsitettä. Uudelleen määrittelyn avulla tekijät ovat töissään tietoisesti käsitelleet niitä käytäntöjä, jotka tuottavat ja kontrolloivat teatterin keskeistä aluetta eli representaatioita. Tietoinen ja tutkiva suhde esittämisen ehtoihin onkin ominaista kokeelliselle teatterille.

Suomessa kokeellisen teatterin tekijät ovat harvassa. Joukkoa ei voi kuitenkaan pitää yhtenäisenä, siinä määrin tekijöiden toiminta ja tavoitteet poikkeavat toisistaan. Eroista huolimatta Kiasmassa nähdyillä kotimaisilla esityksillä on yhteytensä kansainväliseen kokeelliseen teatteriin, mikä avautuu parhaiten tarkasteltaessa esityksiä postmodernin teorian läpi.

Roolin ja näyttelijän suhde

Sanotaan, että postmodernin teatterin epistemologinen ero moderniin teatteriin on sen suhde läsnäoloon. Modernissa teatterissa näyttelijäntyö on nähty perustuvan roolin ja näyttelijän itsen suhteelle. Tässä perinteessä näyttelijä koetaan ja todetaan merkitykselliseksi tapaan "kylläpä hän otti riskin" tai "hän laittoi itsensä todella likoon". Näyttelijän altistaminen paljastumiselle "toden tai todellisen itsen" muodossa on esityksen logos. Eli se perusta, josta esitys saa merkityksensä.

Postmodernistit kieltävät tällaisen perustan olemassaolon ja pyrkivät purkamaan "länsimaisen läsnäolon myyttiä". Merkityksen ymmärretään muodostuvan aina suhteessa siihen mikä ei ole läsnä. Tämä ketju on loputon eikä taustalta löydy lopullista merkitsijää tai perustaa.

Kiasma-teatterin kokeellisissa esityksissä esiintyjän ja roolin suhdetta sekä roolin käsitettä on tarkasteltu tietoisesti. Roolit on nähty mm. erilaisina, toisinaan myös hierarkkisina positioina, jotka tuottavat omanlaistaan puhetapaa. Yksi esiintyjä on voinut sukkuloida useammissa "positioissa" tuottaen kulloinkin erilaista ilmaisua. Tai rooli on asetettu ikään kuin rinnakkain toisen henkilön esittämän roolin kanssa, jolloin nämä toimivat myös omina diskursseinaan sisältäen oman ilmaisunsa. Roolin voi ymmärtää myös yksinkertaisesti tehtävänä; tällöin esiintyjä tulee näyttämölle vaikkapa pelaamaan tennistä.

Roolit ovat olleet toisinaan myös monikerroksisia; joku esittää jotakuta, joka näyttelee jotakin roolia. Tässä tapauksessa, kuten edellisissäkin esimerkeissä kysytään, missä on näyttelijän itsen läsnäolo? Onko sitä?
Kriittinen roolin ja esiintyjän suhteen tarkastelu on sisältänyt usein viitteitä suoraan esiintyjään; rooli saattaa olla esiintyjän niminen tai siinä on viittauksia esiintyjän elämänvaiheisiin. Roolin ja esiintyjän itsen kuviteltu vastakohtaisuus purkautuu. Läsnäolon tai karisman syntyminen estetään tämän binaarisen suhteen purkamisella.

Teksti pysyy esillä

Kiasma-teatterissa on nähty enimmäkseen tekijöiden itsensä kirjoittamia tekstejä. Myös klassikoiden käyttäminen on postmodernille teatterille tyypillistä. Klassikkotekstit sisältävät tunnettuja moneen kertaan tulkittuja rooleja, jotka uudelleen kirjoitettuina ja rinnakkain asetettuina ovat kokeelliselle teatterille käyttökelpoista materiaalia.

Jos modernissa teatterissa tekstin ajatellaan "katoavan" näyttelijäntyön taakse, niin postmodernissa teatterissa roolien riippuvuus tekstistä tuodaan julki. Teksti pysyy itsepintaisesti esillä läpi esityksen.
Kokeellisessa teatterissa sekä omat käsikirjoitukset että klassikoiden pohjalta syntyneet tekstit sisältävät usein viittauksia itseensä. Tekstit ovat tietoisia omista näkökulmistaan ja representaatioistaan. Käsikirjoitukset saattavat kommentoida paitsi itseään myös toisia tekstejä sisältäen suoria lainauksia sekä lainausten variaatiota. Myös tekstin valmistusprosessi saattaa olla näkyvillä.

Teksti ja esittäminen pyrkivät luomaan kriittisiä representaatioita, jotka sisältävät tietoisen väitteen esitettävästään. Postmodernille teatterille on tunnusomaista kommentoida itseään; tässä tapauksessa teatterin ja taiteen kenttää, usein erityisesti Kiasmaa museona ja taiteellisen vallan keskuksena.

Marja Silde
Kirjoittaja on teatterintekijä kokeelliseen teatteriin suuntautuneessa Teatteri Venuksessa