Tuntematon taiteessa

Painovoima ja tarmo on kahden esityksen ilta. Ensimmäinen esitys on ohjaaja Juha-Pekka Hotisen ja näyttelijä Minttu Mustakallion dialogi, toinen äänitaiteilija Heikki Laitisen yhden miehen ooppera. Painovoima ja tarmon ohjaaja Juha-Pekka Hotinen kertoo esitysten taustasta sekä työskentelymetodeistaan.

Mikä on Painovoima ja tarmo -esityksen suhde kokeelliseen teatteriin?

Termi kokeellinen teatteri voidaan mieltää jopa tekemisen impulsiivisuutta rajaavana. Esitystaiteen ydin on hetkellisyydessä, ja jos painopiste on ennakkosuunnittelussa, esimerkiksi "kokeellisuuden" takaamisessa tai kokeiden tms. järjestämisessä, niin esitys kärsii. Mielestäni esitystaiteessa teorian ja käytännön ainoa oikea yhdistämistapa on että teoria syntyy teosta tehdessä. Esityksen perustelun, sen oikeuden olla olemassa, täytyy löytyä esityksestä itsestään ja sen hetkellisyydestä.

Onko esityksellä konkreettisia lähtökohtia?

Yksi lähtökohta on tuntemattoman osuus taiteessa. En tarkoita uskontoa, vaan kaikkea sitä, mitä ei voi palauttaa sanoiksi. Mielestäni taiteen idea on siinä, mitä ei voida palauttaa sanoiksi, vaan joka jää jotenkin intuitiiviseksi tai ali- tai ylitietoiseksi. Muuten olen yrittänyt hillitä tarvettani varmistella asioita etukäteen ja päästä siihen, että mennään saliin ja katsotaan, mitä voisi tapahtua.

Perustuvatko esitykset improvisaatiolle?

En vie esityksiä happeningin tasolle niin, että jokainen ilta olisi täysin erilainen. Improvisaatio on lähinnä harjoitusmetodi. Itse esitykset saattavat muistuttaa hyvinkin paljon ihan tavallista modernin teatterin esitystä. Esitykset lähtevät joka ilta samasta tilanteesta ja siellä on muutamia repliikkejä jotka toistuvat.

Mitkä ovat esitysten lähtötilanteet?

Ensimmäisessä esityksessä lavalla on mies ja nainen, esimerkiksi opettaja ja oppilas. Lähtötilanteen täytyy olla simppeli ja konkreettinen, mutta nämä kaksi henkilöhahmoa eivät saa kiinnittää alkutilannetta, vaan tilanteet vaihtuvat häivähdyksenomaisesti. Onko kyseessä sittenkin isä ja tytär, johtaja ja alainen, mies ja vaimo? Toisessa esityksessä, joka siis on yhden miehen ooppera, lavalla on ehkä kolme keskeistä roolihahmoa. Kuka heistä on keskeisin vai ovatko ne yksi? Kuka on tuo yksi? Lintumies, murhaaja, eksynyt rallikuski? Vanheneva, pelokas mies, joka laulaa itselleen tietä - minne?

Mikä merkitys tekstillä on?

Tässä teksti on samanlainen elementti kuin mikä tahansa muukin. Sanoilla on suuri merkitys, niiden avulla voi hämätä ja manipuloida. Sanat ovat merkittäviä, mutta epäluotettavia ja koska ne ovat epäluotettavia, ne ovat myös mahdollisuus päästä tuntemattomaan. Jos puhumme mitä sattuu, voimme saada ihmiset epäilemään ensimmäistä tulkintaansa.

Millaista on toisen esityksen oopperamusiikki?

Mukana ei ole bändiä eikä soittimia, vaan musiikki syntyy ihmisäänestä, jota käsitellään teknologian avulla, mm. laitetaan ääni kiertämään salissa ja keskustelemaan itsensä kanssa. Koska kyseessä on ooppera, on selvää, että esitys haluaa keskustella lajityypin kanssa.

Mitä teos antaa katsojalle?

Tähän on vaikea vastata kuulostamatta mahtipontiselta, kun kuitenkin kuvittelee tarjoavansa aidosti palveluksen katsojalle. Jos vastauksen muotoilee niin, että katsoja voi käydä tuntemattoman äärellä, se voidaan käsittää 80-lukulaisittain niin, että tämä on umpivaikeaa tekotaidetta, joka on tahallaan vedetty hilseen yli ja siitä ei ole ollenkaan kysymys. Jos joku haluaa nähdä jotain, joka on samaan aikaan täydellisen yksinkertaista ja täydellisen käsittämätöntä, niin sellaiselle tämä antaa jotain tai siihen me pyrimme.

Piia Laita