Näkökulma

Marko Vuokola: On The Spot I, 2000

Kaksi samanlaista keltaista kuvaa seinällä. Väri on intensiivinen, mutta katse ei kiinnity mihinkään erityiseen. Paitsi omaan kuvaan, joka katsoo kysyvänä heijastuksena takaisin. Näkökulman muuttuessa lähtee katsojan ja ympäröivän gallerian kuvajainen liikkeelle lasin pinnalla. "Heijastava pinta kertoo tarinan ja välittää tiedon suorimpana lähetyksenä. Vain ajatus on nopeampi", sanoo On The Spotin tekijä Marko Vuokola.

Kuva kuvasta

On The Spot I muodostuu kahdesta samankokoisesta lasilla päällystetystä keltaisesta pinnasta. Kuvia ei voi esittää toisistaan irrallaan, sillä ne kuuluvat oleellisella tavalla yhteen: vasemmanpuoleinen on keltaiseksi maalattu alumiinilevy ja oikeanpuoleinen on valokuva siitä. Sarjaan kuuluu myös toinen, lähes identtinen kuvapari On The Spot II.

On The Spot I:n kuvat eroavat toisistaan ulkoisesti hyvin vähän, mutta ovat sisällöllisesti etäällä toisistaan. Vasen kuva rakentuu pigmenttihippusista ja oikea valokuvavedoksen rakeista. Valokuva on aavistuksen maalattua pintaa tummempi. Toinen näkyvä ero on valokuvan alalaidan vaalea puoliympyrän muotoinen alue, joka sisältää vihjeen teoksen dokumenttiluonteesta. Valkea kohta on valokuvaan tallentunut jälki, jonka on jättänyt Vuokolan työhuoneessa sijaitseva valaisin. Tämän pysäytetyn heijastuksen kautta on myös itse kuvaustilanne tallentunut teokseen. Samalla se paljastaa näennäisesti abstraktiin kuvapariin piiloutuvan esittävän aiheen.

Keltainen livetapahtuma

Teoksessa käytetyn alkydimaalin värisävy on RAL 1016. Vuokola kertoo päätyneensä keltaiseen väriin työskenneltyään pitkään RGB (red, green, blue) –teeman parissa. "Värillä ei kuitenkaan ole väliä. Keltainen edustaa tässä vain Värejä yleensä". Väri puolestaan on Vuokolalle ensisijaisesti valoa.

Vuokola on pyrkinyt mahdollisimman neutraaliin vaikutelmaan. "En halunnut teokseen kädenjälkeäni". Siksi kuvaparin vasen pinta on maalattu teollisesti. Samalla maalaus sanoutuu irti maalausperinteestä liittyäkseen käsitetaiteen perinteeseen: kyseessä ei ole maalaus, vaan pikemminkin maalattu tilaelementti.

Aika on Vuokolan teoksessa tärkeä tekijä. Kaksi eri aikoina syntynyttä ja eri tekniikoilla toteutettua pintaa rinnastuvat uudessa yhteydessä. Myös nykyhetki näyttäytyy lasipinnan heijastuksessa: On The Spot -teos, galleriatila teoksineen ja tilassa liikkuvat ihmiset osallistuvat kaikki jatkuvaan keltaiseksi värjäytyvään livetapahtumaan. Vuokola kertoo lisäksi suunnitelleensa kuvaparin valokuvaamista esitystilanteessa, mikä toisi teokseen yhden aikaulottuvuuden lisää.

Valo välittäjänä

Vuokola on kiinnostunut kommunikaatiosta, joka hänen mielestään on nopeimmillaan kun se tapahtuu näkemisen kautta. Hän on taiteellisessa tuotannossaan tutkinut valoa fysikaalisena ilmiönä. Valon ja sitä kautta tiedon siirtyminen äärimmäisen nopeasti on tapahtuma, jota Vuokola on pohtinut myös On The Spot -teoksissa. Niiden tarjoama lähtötilanne on juuri väripinnan havaitseminen. "Se on katsomista alkeellisimmillaan", Vuokola sanoo. Hän muistuttaa myös kuvan siirtymisestä ihmisen aivoihin valona. "Viime kädessä kaikki silmillä aistittava informaatio on valoa".

Teos tilana ja tilanteena

Katsojan ja teoksen kohtaamiselle tarjoillaan jo monimerkityksisen teosnimen On The Spot välityksellä keskeinen rooli. Nimi liittyy sekä paikalla olemiseen [spot: paikan päällä tapahtuva] että kuva-aiheen valotapahtumiin [spot: pilkuttaa, täplittää; spotlight: spotti, kohdevalo]. Teos perustuu katsojan olemiseen tilassa ja sitä kautta vuorovaikutukseen teoksen kanssa. On The Spot ei ole Vuokolalle vain kuvapari seinällä, vaan se muodostuu viime kädessä vasta kun katsojan tilallinen kokemus tulee osaksi teosta. Katsoja ei ole hänelle pelkästään teosta katsova subjekti, vaan kyseessä on kaksisuuntainen suhde.

Vuokola näkee teoksensa mieluiten tilanteena tai esityksenä, johon ei sisälly katsojaan kohdistuvia vaatimuksia. Taiteilijan rooli on tässä ajattelussa kaksijakoinen. Hän toimii sekä esityksen ohjaajana että osana yleisöä. Varsinkin teoksen syntyvaiheessa taiteilija on pitkään esityksen ainoa katsoja.

Vuokola on halunnut tarjota katsojalle teoksen, jota on helppo lähestyä ilman ennakkotietoja tai -oletuksia. Teoksesta on karsittu pois kaikki turha ja epäolennainen informaatio. Vuokola luonnehtii teosta hyvin yksinkertaiseksi tietoisena paradoksista, joka ajatukseen sisältyy. Vaikka teos on tarkoitettu helpoksi, saattaa yleisö pitää vähäeleistä teosta "tylsänä" tai "vaikeana". Loppujen lopuksi se saattaa Vuokolan mukaan vaatia enemmän selityksiä kuin moni muu nykytaiteen teos. Sellainen suhtautuminen sisältää hänen mielestään kuitenkin ennakkoluulon. Vuokola haluaa rohkaista katsojaa katsomaan teosta yksinkertaisesti: "Se on vaan se".

Minna Raitmaa
Lähde: Keskustelu Marko Vuokolan kanssa 1.3.2001