ARS 01: Kolmas tila Kiasmassa

ARS 01 -näyttelyn arkkitehdin Kivi Sotamaan kolmas tila löytyy ennalta arvaamattomasta ja monikulttuurisesta suurkaupungista, muuttuvasta nykytodellisuudesta tai biologisista organismeista.

ARS 01 -näyttelyn teemana oleva kolmas tila ei ole näyttelyn arkkitehdille Kivi Sotamaalle vieras asia. Itse asiassa hänen ajatuksensa ja työnsä ovat pyörineet aiheen ympärillä jo pitempään. Sotamaan kolmas tila liittyy erityisesti monikulttuuristen suurkaupunkien nykytodellisuuteen ja sen ennalta arvaamattomuuteen.

”Suurkaupunkien arkea leimaa muuttuva todellisuus ja ennalta arvaamattomuus. On vaikea ennustaa mitään, esimerkiksi taloutta, muutamaa vuotta pidemmälle. Todellisuuden kanssa täytyy vain opetella tulemaan toimeen. Samalla todellisuus on kuitenkin rikasta ja kompleksista, se sisältää mahdollisuuden lukuisiin tulkintoihin.”

Suurkaupungit ovat Sotamaan mukaan hyvä esimerkki ARS 01 -näyttelyn yhteydessä käytetystä hybridin käsitteestä. Kaupunkien olemus ei perustu kulttuurispesifisiin piirteisiin vaan globaaleihin suurkaupunkien tunnusmerkkeihin.

VIRTAUS TILASSA

ARS 01 on poikkeuksellinen Kiasman näyttely, sillä ensimmäistä kertaa koko rakennuksen täyttää yksi kokonaisuus ja eri tilojen rajat hämärtyvät. Tämän erityislaatuisuuden korostamiseksi näyttelyn arkkitehtuurille haluttiin voimakas rooli.

Näyttelyarkkitehtuuri ei kuitenkaan voi Sotamaan mukaan olla ristiriitainen rakennuksen oman arkkitehtuurin kanssa, vaan kyseessä on kudelma, joka toimii Kiasma-rakennuksen mittakaavassa. Sotamaan tavoitteena on ollut hälventää selkeitä rajoja huoneiden välillä ja vahvistaa Steven Hollin ajatusta virtauksesta.

”Aika usein näyttelyarkkitehtuuri vain kehystää taideteoksia. Olemme tietoisesti pyrkineet pois sellaisesta kollaasinomaisuudesta. Päätavoite on ollut luoda luontevia kulkureittejä ja vahvistaa virtausta abstraktien kulkuohjeiden avulla.”

Sotamaan lähtökohta arkkitehtuuriin on erilainen kuin Kiasman suunnitelleella Steven Hollilla. Hollin fenomenologisen lähestymisen sijaan Sotamaa haluaa antaa käyttäjälle aktiivisen roolin, mahdollisuuden useisiin tapoihin tulkita.

”Abstrakti taso – luonnon maisema, muoto, väri, materiaali, valo… ei sisällä kulttuurispesifisiä viitteitä vaan antaa merkitysten muodostua ihmisen ja materiaalisen ympäristön vuorovaikutuksen kautta.”

BIOLOGINEN ORGANISMI

Yhtenä ARS 01 -näyttelyn arkkitehtuurisuunnittelun suurimmista haasteista Sotamaa pitää harmonisen kokonaisuuden luomista 75 taiteilijan töistä. Hän hylkääkin modernismin ruutukaavat ja postmodernismin tietoisesti ristiriitaisen tavan esittää asioita ja vertaa ARS 01 -arkkitehtuuria biologiseen organismiin, joka muuntuu vähitellen liikuttaessa tilasta toiseen. Teokset saavat oman tilansa, mutta ovat silti yhteydessä keskenään. Toisissa tiloissa arkkitehtuuri nousee esiin voimakkaasti, toisissa kohdissa se ikään kuin vetäytyy Kiasman seiniin.

”Työ alkoi oikeastaan lähestymistavan määrittelyllä: arkkitehtuurin rooli tässä näyttelyssä on poikkeava. Toinen arkkitehtuuria määrittelevä seikka ovat teosten muodostamat teemalliset ryhmät ja kolmas tietenkin Kiasma-rakennus.”

Kiasma oli Sotamaalle tuttu jo entuudestaan, mutta taiteilijamateriaalin läpikäyminen vei huomattavasti runsaammin aikaa.

”Suunnittelun alkuvaiheessa taiteilijat oli valittu, mutta kaikkia teoksia ei. Osa teoksista tehtiin tätä näyttelyä varten, joten niistä ei voinutkaan olla mitään ennakkomateriaalia. Tästä seurasi, että meidän täytyi perehtyä huolellisesti taiteilijoiden koko tuotantoon ja sen ominaispiirteisiin.”

Yksi merkittävä etappi käytännön työssä oli kerroskohtaisen pienoismallin valmistuminen. Pienoismallin avulla eri ripustusvaihtoehtoja ja tilaratkaisuja saattoi muokata ja niistä keskustella.

”Arkkitehtuuria ja ripustusta työstettiin yhdessä sekä rakentajien että kuraattorien kanssa. Kompromisseihin tai viimehetken muutoksiin ei jouduttu turvautumaan koska eri tahot saattoivat tehokkaasti vaikuttaa suunnitteluun jo sen alkuvaiheessa.”

KAKSOISROOLI

Arkkitehtuuri ei ole ainoa asia, joka yhdistää Kivi Sotamaata ja ARS 01 -näyttelyä. Sotamaan ja Markus Holmsténin Extraterrain vuodelta 1995 on yksi näyttelyn teoksista. Extraterrain on samaan aikaan ainakin design-esine, istuin, arkkitehtoninen veistos, käyttöesine ja interaktioon kutsuva topologia.

”Näyttelyarkkitehdin ja taiteilijan roolit eivät ole mielestäni ristiriidassa keskenään. Minulle rooli oli luonteva, ja uskon että se jopa hälvensi tietynlaista vastakkainasettelua, joka joskus saattaa syntyä.”

Vaikka kyseessä on vanha teos, siinä tiivistyvät Sotamaan ajatukset kolmannesta tilasta, jossa muodolla ei sanella käyttöä. Extraterrainin ”henkeä” kuvaa Sotamaan ajatus suunnittelijasta koreografina ja muodosta seikkailuna.

“Taideyhteisö on yksi konteksti, johon oma työni istuu. Kokeilevaa kenttää ei arkkitehtuurin alueella ole Suomessa samalla lailla olemassa. Toisaalta monien taiteilijoiden tekeminen perustuu arkkitehtuuriin ja alojen väliseen konvergenssiin.”

Piia Laita