Käsittämätön juttu

Nykytaidetta tarkastellaan ja esitetään eri tavoin. Myös katsojan ja taiteen välistä kohtaamista voi helpottaa monin keinoin, mm. antamalla katsojalle keinoja taiteen lähestymiseen. Jokainen sitten päättää itse, käyttääkö näitä avaimia hyväkseen vai ei. Tärkeintä on, että katsojalle annetaan mahdollisuus valita. Yksi taiteen taso on siinä, mitä näemme. Toinen taso on tunneajattelumme. Tunnemme tiettyjä havaitsemisen skemaattisia muotoja, joita voidaan lähestyä antamalla taiteesta tietyn tyyppistä tietoa, mahdollisuuksia päästä sen lähteille.

Nykytaiteen kohdalla tämä on erittäin tärkeää, koska ihmisten päähän ei ole vielä ehtinyt muodostua tiettyä ajattelumallia, kuten on satoja vuosia vanhan taiteen kohdalla. Nykytaiteesta tiedetään vähemmän, mikä tekee tilanteesta haastavan. En kuitenkaan tarkoita että katsojan täytyy ottaa mitään opiskelun tyyppistä suhdetta taiteeseen. Taidehistorian opiskelu on ihan toinen asia.

On aivan selvää, että pitää yrittää asettua sellaisen ihmisen asemaan, joka ei ole kuluttanut yli puolta elämää taiteen parissa lukien, katsoen tai tehden sitä. Alkulähtökohta on erilainen. Vähän samanlaista on joutua vieraaseen kulttuuriin, jossa kaikki on ihan uutta ja josta ei ymmärrä mitään. Emmehän me silloinkaan vain ole, vaan yritämme päästä askel askeleelta sisään.

Usein sanotaan, että nykytaide ole vaikeaa. Vastaan siihen, että ei se sen vaikeampaa ole kuin elämä! Ja miten nykytaidetta voi käsittää? Miksi nykytaidetta pitäisi sen kummemmin käsittää? Kuka kysyy, miten voi elää tässä maailmassa, käsitätkö mitä elämä on? Jos elämää pitäisi käsittää, niin ei meitä hirveän monta täällä taapertaisi näitä katuja. Elämä on ihan käsittämätön juttu!

Tuula Karjalainen
Museonjohtaja