La Ribot: Herkullisesti inhottava?

La Ribot myy jokaisen esityksenä kuin taide-esineen. Hän on taiteilijana vakava ja ironinen, humoristinenkin. La Ribotin Still Distinguished -esitystä voi katsoa installaationa, happeninginä tai performanssina. Itse La Ribot sanoo tanssivansa. Näyttämötaiteessa on selvää, että toiset istuvat katsomossa, pimeässä ja turvassa, ja toiset asettuvat katsottavaksi, valoon ja katseille alttiiksi. Galleriatilassa yleisö ja esiintyjä jakavat saman tilan, valon ja katseidenvaihdon. Tähän tilaan La Ribot astuu alasti, valmiina myymään teoksensa kuten minkä tahansa taide-esineen.

La Ribot kävelee yleisönsä keskelle galleriassa. Ympäri tilaa sirotellut esineet ovat aikaisempien esitysten jälkiä, joiden keskelle La Ribot asettuu kuin osaksi asetelmaa. Lyhyet kohtaukset tai kuvaelmat seuraavat toisiaan yleisön liikkuessa vapaasti tilassa. Alaston esiintyjä paketoi itsensä puotinarulla lentorahdiksi, sivelee ruumiinsa valkosipulilla ja tomaatilla, kutoo...

Madridista Lontooseen muuttanut koreografi ja tanssija La Ribot on jo vuodesta 1993 asti tutkinut ruumiin esittämisen tapoja soolosarjassaan, jolle hän on antanut nimen Still Distinguished, yhä korkea-arvoinen. Käyttäessään nimeä La Ribot, Maria Ribot viittaa viime vuosisadan alun naissolisteihin, jotka tanssivat itsensä vapaiksi mystisen ja eksoottisen verhotessa heidän alkuperänsä. 90-luvun diiva, La Ribot, on puolestaan tietoinen historiasta ja esittämiseen liittyvistä poliittisista ja ideologisista reunaehdoista, jotka koskevat sukupuolta, valtaa ja kommunikaatiota.

Still Distinguishedon osa esitysten sarjaa, jonka jokainen osa on myös ostettavissa, aivan samalla tavalla kuin taide-esineetkin. Galleriatilassa naisen alaston ruumis vertautuu taide-esineeseen, molempien "ostettavuuteen", ja statukseen, joka määrittelee sen hinnan. La Ribot onnistuu kuitenkin pakenemaan naiseuden esittämisen kliseet; hänen läsnäolossaan on ironista voimaa. Ruumiin statusarvo säröilee, kun yleisö aistii lähellään paljaan ihon hengittävyyden ja arvokkuuden. Esittämisen ainutkertaisuus ja hetkellisyys haastaa toiston ja representaation.

Body art pyrki muuttamaan ruumiin osaksi taiteen kieltä käsittelemällä sitä materiaalina, osana kuvataiteen sanastoa. Tanssitaiteen 90-luku on tuonut tähän body artiin oman näkökulmansa. Kiasma-teatterissa nähdyt koreografit kuten Meg Stuart, Jérôme Bel ja Vera Mantero, ovat kaikki olleet omalta osaltaan muovaamassa uutta ajattelua, joka ei hylkää tanssia, mutta joka on lähtenyt lähes järjestelmällisesti tutkimaan ruumiin esittämisen tapoja ja etenkin niiden poliittisia ja ideologisia sisältöjä. Näin se on myöskin lähtenyt tutkimaan tanssia ruumiin ilmaisuna ja kommunikaationa, joka ei palaa kieleen ja kielioppiin.

La Ribot ei julista, vaan ironisoi ja kommentoi asioiden tilaa. Still Distinguished koskettaa katsojaa kuin varkain. Se kunnioittaa yhteistä tilaa eikä pyri skandalisoimaan alastonta ruumista. Riittää kun tuntee lähellään hengittävän ja läsnä olevan ihmisen, joka asettuu yleisönsä keskelle vain esittääkseen paradoksin esineiden ja ihmisten välisestä suhteesta. Siinä samalla se tulee "puhuneeksi" monesta muustakin asiasta.

Virve Sutinen

La Ribot
Still Distinguished
Kiasma-teatteri 26.-27.4.