Dan Graham -Kaksisuuntainen peili

”En pidä monimutkaisista työskentelytavoista tai ylihienostuneista välineistä. Haluan ehkä vain kritisoida itseäni liikkumalla uusille alueille. Pidän hybrideistä, jotka ovat eri alueiden yhdistelmiä. Aloitin aikakauslehden ja taiteen yhdistelmällä. Viimeisen 20 vuoden aikana olen keskittynyt taiteeseen ja arkkitehtuuriin”, kertoo yhdysvaltalainen taiteilija Dan Graham.

Miten päädyit taiteilijaksi?

En ole käynyt taidekouluja, vaan päädyin taiteilijaksi ystävieni kautta. He halusivat perustaa gallerian, ja koska olin siihen aikaan työtön, päätin tarttua tilaisuuteen. Ryhdyin taiteilijaksi koska monet taiteilijat olivat kiinnostuneet kirjoittamisesta ja halusivat kirjailijoiksi, niin minäkin. New Yorkissa taiteeseen kuului 60-luvulla se, että tehtiin monia asioita, oli tanssia, performansseja etc. Kun galleria joutui taloudellisiin vaikeuksiin, jouduin lähtemään sieltä. Aloin ottaa kuvia hyvin yksinkertaisella kameralla. Ne esitettiin ryhmänäyttelyssä ja Arts Magazine pyysi kuviani julkaistavaksi. Tein lehteen Homes for America -sarjan, joka oli yhdistelmä kuvia ja tekstiä.

Olet ehtinyt taiteilijaurasi aikana kokeilla monia esitysmuotoja. Mitä teet tällä hetkellä?

Viimeisin teokseni on arkkitehtuurin ja taiteen hybridi, pidän eniten töistä jotka ovat lähellä arkkitehtuuria. Mutta en halua ainoastaan suunnitella kuoria. Teidän arkkitehtinne Steven Holl on tyypillinen esimerkki arkkitehdista, joka tekee pintoja. Olen paljon kiinnostuneempi siitä, mitä ihmiset tekevät ja miten he muuttavat tilaa. Teoksissani on kyse vastaanottoprosessista, ihmisistä tilassa ja sen ulkopuolella sekä siitä mitä tapahtuu ihmisten välillä. Ja miten materiaalit ovat sosiaalisia ja psykologisia, eivät neutraaleja.

Millaisesta arkkitehtuurista pidät?

Pidän japanilaisesta arkkitehtuurista, erityisesti naisarkkitehti Itsuko Hasegawasta ja Shigeru Banista, joka käsittelee ekologisia aiheita. Lisäksi lempiarkkitehteihini kuuluu suuri norjalainen arkkitehti Sverre Fehn. Olen nähnyt vasta yhden työn, mutta tutkin hänen tuotantoaan.

Millainen Kiasma on mielestäsi näyttelypaikkana?

Luulin että Kiasma olisi pahempi, mutta teokseni vaativat paljon luonnonvaloa ja täällä sitä on riittävästi. Edellisessä näyttelypaikassa Kröller-Müller -museossa Alankomaissa oli liian vähän valoa, vuodenaika oli väärä.

Löytyykö taiteestasi teoreettista lähtökohtaa?

En ole koskaan pitänyt teorioista, niiden lähtökohta on niin akateeminen. Sijoitan kuitenkin asioita mielelläni filosofisiin ja psykologisiin malleihin, jotka joko toimivat tai eivät. Esimerkiksi 60-luvulla oli paljon pop-psykologiaa, joka kuussa oma psykologinen guru… Jotkut töistäni siis perustuivat näihin malleihin. Teoreettisuutta tärkeämpää on töiden kriittisyys. Teen paljon teoksia, joiden lähtökohtana on huumori. Tai hyökkäys toisia taiteilijoita kohtaan tai parodia. Tein Yin/Yang -vesipaviljongin parodiaksi New Agesta, kaikesta on tulossa New Agea.

Keitä ovat taiteelliset esikuvasi?

Dan Flavin oli minulle suuri inspiraation lähde, samoin Roy Lichtenstein. Pidän käsitetaiteesta, jossa on anarkistista huumoria, jota minäkin käytän teoksissani. Ei vakavaa akateemisuutta, keinotekoista akateemisuutta, se on väärää käsitetaidetta. Eija-Liisa Ahtila on yksi lempitaiteilijoistani. Nuoremmista taiteilijoista pidän myös Tacita Deanista, joskin hänen varhaisemmat työnsä ovat mielenkiintoisempia kuin myöhemmät. Lempitaiteilijani on Rodney Graham, joka on myös loistava laulaja.

Voisitko kuvitella olevasi jotain muuta kuin taiteilija?

Taiteilijana oleminen ei ole ammattimaista vaan amatöörimaista. Inhoaisin olla ammattiarkkitehti, vaikka monet arkkitehdit ovat itseoppineita kuten minäkin, esimerkiksi Mies van der Rohe. Minulle on tärkeää, että se mitä teen ei ole etukäteen ohjelmoitua. Monet taiteilijat tulevat nykyään suoraan taidekoulusta ohjelmoituina ryhtymään ammattitaiteilijoiksi. Tekniikka on hyvää, mutta ideat ovat akateemisia ja turvallisia.

Millainen on suosikkiyleisösi?

Museoissa pidän teini-ikäisistä, jotka asettuvat makuulle ja katsovat teoksia pitkän aikaa. Ja pienistä lapsista, jotka ovat vasta oppineet peiliefektin. Tietenkin on olemassa se mahdollisuus, että teini-ikäiset tuhoavat teokseni, niin on joskus käynyt. Luultavasti tekisin itsekin niin, jos olisin teini-ikäinen. Suunnittelin 80-luvun lopussa skeittipaviljongin, jota ei koskaan toteutettu, mutta ymmärtääkseni tässä lähistöllä on skeittareita.

Rockmusiikki on sinulle tärkeää.

Minun on vaikea kuunnella sitä nykyään kuuloni vuoksi, mutta olen hyvin kiinnostunut siitä. Sonic Youthin jäsenet ovat ystäviäni ja he asuivat alakerrassani. Rock-oopperani Wild On the Streets perustuu samannimiseen elokuvaan, joka kertoo rocktähdestä, josta tulee presidentti kun äänestysikä muutetaan 14 vuoteen. Taustalla on amerikkalainen iskulause: älä luota kehenkään yli 30-vuotiaaseen.

Voisitko käyttää teoksissasi Internetiä?

Pidän enemmän lehden fyysisistä ominaisuuksista. Myös siksi että ne ovat kertakäyttöisiä.

Monet teoksistasi on suunniteltu ulos, miten museo sopii niiden esittämispaikaksi?

Museot ovat mielestäni kiinnostavia ainoastaan sosiaalisina kohtaamispaikkoina, romanttisina kohtaamispaikkoina. Niistä löytyy kirjakauppa, kahvila ja istumispaikkoja, mutta pidän myös siitä, että museoiden ulkopuolella on maisema. Uskon että museot saivat alkunsa renessanssipuutarhoista. Kahvilat ovat hyviä, sillä niissä voit laittaa ihmiset yhtä aikaa sisälle ja ulos. Museon normaalia toimintaa on olla kahvila ja kohtaamispaikka.

Teoksiasi on ostettu lukuisiin yksityiskokoelmiin. Keiden arvelet hankkivan teoksiasi?

Monet teosteni keräilijöistäni ovat osoittautuneet lääkäreiksi. Luulen että se johtuu siitä, että vanhempani olivat ylempää keskiluokkaa, koulutettuja ihmisiä. Lisäksi lääkärit ostavat taidetta koulutusvälineeksi. Esimerkiksi kaksi psykiatria Marseillesta kiinnostui ammattinsa puolesta kaksisuuntaisesta peilistäni, sillä he olivat tutkineet aihetta. Osa keräilijöistä on keskittynyt ostamaan teoksia taiteilijoilta, jotka tekevät yksinkertaistettua työtä ja tavoittelevat nopeaa kuuluisuutta. Sellaisten keräilijöiden kanssa en tule kovin hyvin toimeen.

Olet ensimmäistä kertaa Suomessa, missä muualla aiot käydä?

Haluaisin käydä ainakin Pietarissa. Pidän taiteilijana olemisessa ehkä eniten juuri matkustamisesta. Koska harrastan arkkitehtuurin katsomista, oli hyvin tärkeää päästä Suomeen ja nähdä Alvar Aallon arkkitehtuuria. Näin hänen makuusalinsa MIT:ssä Cambridgessä lähellä Bostonia ja se oli aivan upea. Olen kiinalaisessa horoskoopissa hevonen, ja hevosethan pitävät matkustamisesta. Mutta on myös paikkoja joihin menemistä inhoan. Taiteilijana täytyy myös mennä todella kamaliin kaupunkeihin, joihin ei muuten menisi.

Piia Laita