"Ei mikään mykkä piru"

Ylitorniosta kotoisin oleva Anni Ylävaara alias Rosa Liksom oli Kalervo Palsan ystävä ja taiteilijatoveri tämän viimeisinä vuosina. Rosa Liksomin artikkeli Van Gogh on the road julkaistaan Kalervo Palsa: Toinen tuleminen -näyttelykirjassa. Haastattelijana museolehtori Jyrki Simovaara.

Miten tutustuit Kalervo Palsaan?

Näin ensimmäisen kerran Palsan maalauksen Taidehallissa Nuorten näyttelyssä 1970-luvulla. Taulun nimi oli Kotiinpaluu. Siinä mies istuu lumen keskellä kotinsa pirtissä. Tunnelma on autio ja tyhjä. Taulu jäi mieleeni ja vasta vuosia myöhemmin minulle kerrottiin, että taulun tekijä Kalervo Palsa on kittiläläinen taiteilija. Tutustuin Palsaan Sodankylän filmifestivaaleilla vuonna 1986, jolloin tiesin jo enemmän hänen taiteestaan. Ensitapaamisestamme lähtien tuntui kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Minun oli helppo kommunikoida hänen kanssaan.

Olet kotoisin Ylitorniosta ja asuit vuosina 1986-87 Rovaniemellä. Piditkö noina vuosina yhteyttä Palsaan?

Kävin useita kertoja Palsan luona Kittilässä ja vietin siellä aina koko päivän. Palsalla oli kotonaan loistava kirjasto. Hän luki paljon ja muisti kehua minulle joka käänteessä Strindbergiä. Selailimme taidekirjoja, joita hän oli tilannut ulkomailta. Hänen kauttaan tutustuin Otto Dixiin ja Hieronymos Boschiin. Välillä selailimme myös pornolehtiä, joita Palsalla oli paljon. Palsa näytti myös sarjakuviaan, seksilelujaan ja naureskeli omille perversseille fantasioilleen. Häntä kiinnosti myös natsismin estetiikka ja sadismi. Yöksi en halunnut jäädä, koska Palsan mökki oli yleensä niin likainen, että yöpyminen tuntui vastenmieliseltä ajatukselta.

Minkälainen Palsa oli ihmisenä?

Palsassa oli vähintään kaksi persoonaa. Humalainen Palsa oli sietämätön otus. Hyväsydäminen, mutta armoton jankkaaja. Känninen Palsa sai minut raivon valtaan ja kippasin hänet ulos kodistani useita kertoja. Streitti Palsa oli älykäs keskustelukumppani ja hyvin erityisellä tavalla feminiininen mies. Kiltti ja humaani, ei mikään mykkä piru.

Minun mielestäni Palsa oli hyvin tasapainoinen ihminen vaikka päiväkirjoista ei aina sitä kuvaa saa. Hänellä oli tunneälyä ja hän oli erittäin terävä. Palsa katsoi mielellään itseään ulkopuolisena ja naureskeli itselleen. Vaikka pornografia ja seksi kiinnostivat häntä taiteellisesti, hän kunnioitti naisia suuresti. Hän olisi ollut varmaan äärimmäisen rakastava aviomies ja isä, mutta ajautui yksinäisen miehen tielle. Palsa oli todellinen herrasmies, ei mikään metsäläinen.

Avustit Palsaa Pelinin näyttelyssä v. 1987. Miltä Palsan taide näytti silloisessa taidemaailmassa?

Lappilaiset kollegat pelkäsivät, että Palsan työt myydään heti ja liian halvalla. Jotkut esittivät arvioita, ettei Palsan töitä saisi myydä ollenkaan. Tämä osoittaa kuinka arvostettu Palsa oli lappilaisten taiteilijoiden piirissä. Palsa piti näyttelynsä. Sieltä ei juurikaan myyty mitään. Ihmiset eivät olleet vielä valmiita vastaanottamaan Palsan mustaa maailmaa. Palsa piti itseään merkittävänä taiteilijana eikä ikinä aliarvioinut töitään. Hän rakasti maalauksiaan niin, että ei olisi halunnut myydä niitä edes ystävilleen. Tämä siitä huolimatta, että hän valitti paljon sitä, kuinka hänen töitään ei kukaan halua ostaa.

Mitä Palsa ajatteli sinun taiteestasi?

Minun teoksissani on päällimmäisenä hyvä fiilis. Palsa piti töistäni ja rohkaisi minua. Kun kysyin häneltä, pitäisikö minun mennä taidekouluun, hän vastasi että taidekouluja tarvitsevat ne, jotka etsivät itseään. Palsa piti myös kirjoistani ja oli lukenut niitä jo ennen kuin tapasimme. Aihepiirissä ja maailmankatsomuksessa ymmärsimme toisiamme todella hyvin. Minä olin päässyt vähän helpommalla, sillä olin nuorempaa sukupolvea. Ymmärsin silti täysin Kallen kasvupohjan ja sen, mistä hänen kuvansa nousevat. Ei sillä ole mitään lappilaisuuden kanssa tekemistä, kyllä se on yleismaailmallista.

Mitä mieltä olit hänen kirjallisesta tuotannostaan? Palsa antoi minun lukea päiväkirjojaan. Minusta ne olivat väkevää tavaraa ja kirjallisesti huikeita. Hän sanoi, että oli kirjoittanut ne julkaistaviksi, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Sanoin Palsalle, että kirjoita romaani. Hän hymähteli tyytyväisenä, että Mukka on kirjoittanut romaaneiksi sen, minkä hän maalaa tauluiksi. Asia oli loppuun käsitelty.