Hugo Kalervo Palsa -biografia

12.3.1947 Kittilä – 4.10.1987 Kittilä

1947-1962
Hugo Kalervo Palsa syntyi Porvoon mökissä Kittilässä 12.3.1947. Palsan äiti, Hilja Emilia Kenttälä (1902-1978) oli kotoisin Kittilästä. Isä Hugo Harald Joosefinpoika Palsa (1891-1963) oli syntynyt Pietarissa ja muuttanut vuonna 1900 äidin sekä Joosef-veljen kanssa Etelä-Suomeen, Askolaan. Hugo asettui Kittilän seudulle 1938, jonne hän oli tullut muiden kulkumiesten mukana työnhakuun. Hiljalla oli aikaisemmista suhteistaan kolme poikaa Reino, Lassi (Sälli) ja Martti, jotka vanhempina veljinä osallistuivat kodin raskaimpiin töihin. Huomattavasti nuorempi Kalervo sai vapauden käydä koulua, kirjoittaa tarinoita ja piirtää.

Pihapiirissä vanhemmat majoittivat pohjoiseen tulleita työmiehiä ja saivat tästä toiminnasta osittain elantonsa. Perheen kotielämää väritti jatkuvasti vaihtuva kulkumiesten joukko, epäsäännöllinen arkirytmi, alkoholi ja sen myynti, uhkapeli, pihapiirissä satunnaisesti vierailleet naiset ja puukkotappelut. Tätä hulinaa Palsa itse myöhemmin sanoi ”elämän makuiseksi”.

Palsan lapsuuden pakopaikka ja myöhempi työhuone oli 15 neliön kokoinen vaja, joka oli kylmä, pimeä ja ahdas. Pilke silmäkulmassa Palsa alkoi kutsua mökkiä ateljeekseen ja myöhemmin 1970-luvulla nimesi sen Getsemaneksi ja Pilvilinnaksi.

Palsa aloitti koulunsa 1954 Kittilän kansakoulussa, josta kotimatkaa oli yhteen suuntaan neljä kilometriä.

Kiinnostus maalaukseen ja piirustukseen sai Palsan osallistumaan Kittilässä järjestettäviin ns. henkisiin kilpailuihin. Hän sai nuorten kilpailun kuvaamataidonkilpailussa II palkinnon ja kunniakirjan Kittilän kunnan nuorisolautakunnalta.

1962
Alkoi merkitä elämänsä tapahtumia ja ajatuksiaan päiväkirjaansa.

Murrosikäisenä luki paljon klassista kirjallisuutta ja filosofiaa sekä tutustui saatavilla oleviin taidekirjoihin ja -kirjoituksiin. Hän oli jo tuolloin Kittilän kirjaston ahkera käyttäjä ja seurasi usein lainauskuiteista, kuinka monta kertaa hän tai joku muu oli jotakin kirjaa lainannut.

Pohti jo kouluaikana siteitään kasvuympäristöönsä ja mahdollisuuttaan jäädä taiteilijaksi Kittilään, mutta kirjoitti myös kiihkeästä halustaan lähteä paikkakunnalta jonnekin, missä häntä ymmärrettäisiin paremmin.

1963
Isä kuoli.

1967
Pohti koulunkäynnin mielekkyyttä ja kirjoitti sen vievän liikaa aikaa, joka puolestaan oli pois maalausajasta. Hän tunnusti avoimesti olevansa nero, jonka ansiot tunnustettaisiin vasta myöhemmin ja toistaiseksi hänen tuli tyytyä rooliinsa kylän kummajaisena.

Vuoden aikana syntyi Palsan taiteellinen kuvasto ja symboliikka, joka erilaisina muunnelmina seurasi häntä usean vuoden ajan.

Teoksia näytteille ensimmäisen kerran. Näyttely oli Lapin taiteen vuosinäyttely Rovaniemen kirjastotalon auditoriossa.

1968
Alkuvuodesta kirjoitti hautakirjoituksensa: ”Minulta puuttuu juuret. Halusin kuolla vedessä tai tulessa tai tulla haudatuksi pystyyn kasvot nousevaan aurinkoon päin. Poltin kynttilän varhain – molemmista päistä. Kuolin ylpeän tietoisena jumalisesta voimasta joka minussa oli.” (päiväkirja 6.1.1968)

Lähes kolmen vuoden kaukoihailun jälkeen tunnusti rakkautensa Maaret Latvalle. Tunnustus ei saanut vastakaikua, vaikkakaan ei selkeää torjuntaakaan. Syksyllä Maaret muutti yllättäen Helsinkiin vanhemman sisarensa Maj-Lis Pitkäsen luokse. Palsa oli ahdistunut uutisesta ja odotti kuumeisesti Maaretilta selitystä muuttoon. He aloittivat kirjeenvaihdon, jolloin Palsa tutustui paremmin myös Maj-Likseen.

1969
Tutustui Timo K. Mukan kirjoituksiin: ”Hän on vain kolme vuotta minua vanhempi. Hänellä on samanlainen kuolemanläheisyyden tunne kuin minulla.” (päiväkirja 2.3.1969)

Palava tunne Maarettia kohtaan muuttui vähitellen ystävyydeksi. Samalla kirjeenvaihto Maaretin sisaren Maj-Liksen kanssa muuttui syväksi ja avoimeksi ajatusten vaihdoksi.

Pyrki Taideakatemian kouluun ja hänet hyväksyttiin karsintakurssille. Jätti kuitenkin kurssin kesken.

Teoksia oli ensimmäistä kertaa esillä Helsingissä, Hotelli Tornin Ateljeebaarissa. Palsan omaperäisyys oli herättänyt arvosteluraadin huomion ja valitsijat hämmästelivät, että Palsa oli täysin itseoppinut. Palsa ei myynyt näyttelystä yhtään teosta.

1970
Sai ylioppilastodistuksen ja oli ylpeä valmistumisestaan. Hän oli suvun ensimmäisiä ylioppilaita. Tosin hän loppuvuodesta katui koulussa menetettyä aikaa.

Lapin kuvataideseura Staalo perustettiin. Palsa oli perustamisesta lähtien aktiivisesti mukana. Palsan ja Reidar Särestöniemen ystävyys syveni samaan aikaan.

Voitti Turun nuorten taidetapahtuman sarjakuvakilpailun ensimmäisen palkinnon.

Teoksia oli esillä yhteisnäyttelyissä Pohjois-Suomessa ja Helsingissä ja näyttelyarvostelujen kautta Palsa taide alkoi tulla tunnetuksi laajemmallekin yleisölle. Tosin Palsa itse oli usein harmissaan negatiivisesta kritiikistä ja kirjoitti, etteivät ihmiset ymmärrä hänen taiteensa syvintä olemusta.

1971
Alkoholin käyttö lisääntyi.

Tutustui Erkki Pirtolaan Turun sarjakuvapäivillä 1970-luvun alussa. He kävivät vilkasta kirjeenvaihtoa ja keskustelivat etenkin sarjakuvista, mutta vaihtoivat ajatuksia myös taiteesta, elämänmenosta ja arjen yllättävyydestä.

Muutti syksyllä 1971 Helsinkiin ja aloitti opinnot Taideteollisessa ammattikoulussa yleisellä linjalla.

1972
Vapautettiin armeijasta.

1973
Timo Mukka kuoli keväällä ja Palsa oli hautajaisissa Pellossa. Monipäiväisten hautajaisten jälkeen Palsa kirjoitti päiväkirjaansa heräävistä intohimon tunteistaan Reidar Särestöniemeä kohtaan.

Aloitti opinnot Suomen taideakatemian koulussa.

1974
Sarjakuva-albumi Minun Getsemane ilmestyi omakustanteena.

1975
Oli hyvin tietoinen alkoholiongelmastaan. Rahan puute ja jatkuva alkoholin käyttö sekä Helsingissä että loma-aikoina Kittilässä turhautti ja masensi Palsaa akatemian aikana, mutta samoin teki myös Helsingin asunnon kiviympäristö: ”Minun täytyisi saada olla hermoille rauhallisessa ympäristössä.” (päiväkirja 13.9.1975)

1976
Kävi kesken lukukauden Kittilässä, käyntiään hän kutsui ”taiteelliseksi paoksi”. Oma ateljee tarjosi Palsan kaipaamaa rauhaa ja yksinäisyyttä.

1977
Palasi takaisin Kittilään ja alkoi asua ateljeessaan pysyvämmin. Sähkö piti vetää roikalla ateljeehen. Sähköttöminä aikoina hän maalasi luonnon-, öljylampun- tai kynttilänvalossa.

Reino-veli kuoli.

1978
Koulun loputtua haki paikkaansa Helsingissä ja Kittilässä. Taideyhteisö ja ura vaativat Palsaa asumaan Helsingissä, mutta kotiseudun rauha ja hiljaisuus vetivät puoleensa. Toisaalta kotiympäristön ahdistava ilmapiiri ei antanut Palsan taiteelle sitä ymmärtämystä, jota hän usein Helsingissä ollessaan koki. Hän kaipasi seuraa ja ympäristön hyväksyntää, mutta samalla hyljeksi ja halveksi laumassa liikkuvia ihmisiä ja yleisiä mielipiteitä.

Sai ensimmäisen apurahansa Lapin läänin taidetoimikunnalta.

Äidin kuolema oli raskas isku. Äiti oli läpi vuosien tukenut Palsan taiteellisia pyrkimyksiä ja koettanut auttaa sekä henkisesti että taloudellisesti. Kuoleman läheisyys sai Palsan pohtimaan, ettei itse ole näkemässä suosionsa kasvua ja että muistonäyttely on ainoa näyttely, joka häneltä tulee.

Alkoi käyttää tyylistään nimitystä fantastinen realismi.

1979
Oleskeli Helsingissä lähes koko vuoden ja majoittui ystävien luo sekä Töölönkadun työtilaan. Hän oli mallina Porthanian piirustuslaitoksella sekä muutamia päiviä harjoittelijana Seritaide-silkkipainossa. Hän piti mallina olosta ja olisi halunnut tehdä sitä enemmänkin.

1980
Palsan, Aulikki Nukalan ja Tapani Rantalan yhteisnäyttely avattiin Kemin taidemuseossa. Rantala ja Nukala kritisoivat sitä, että Palsan teoksia asetetaan samaan aikaan esille heidän teostensa kanssa. He uskoivat, että suuri osa yleisöstä ei tule Palsan teosten pornografisen luonteen vuoksi katsomaan näyttelyä. Asiasta noussut kohu paikallislehdistössä johti kuitenkin toisenlaiseen tulokseen.

1981
Osti television, tilasi Heavy Metal -lehden ja alkoi koota leikekirjaa taidettaan käsittelevistä artikkeleista.

Sai Lapin läänin taidetoimikunnan työskentelyapurahan. Hän osti puhelinliittymän ja radion, maksoi velkojaan sekä teki takaisinmaksuehdotuksen jo ulosottoon menneestä opintolainastaan.

1982
Teoksia oli esillä Taidehallissa Näyttely -82:ssa. Palsa oli avajaisissa, mutta matka meni pääosin juodessa ja jälkeenpäin Palsa sanoi muistavansa tapahtumista hyvin vähän. Palsan teokset saivat positiivista kritiikkiä Helsingin Sanomien arvostelussa ja hän oli tyytyväinen vetonaulan rooliinsa.

Lassi-veli kuoli. Palsa asui yksin kotitalossaan ja kirjoitti usein päiväkirjaansa kuinka erakoituminen ja hiljaiselo oli hänelle hyväksi.

1983
Teoksia oli AKT 83 näyttelyssä Ateneumin taidemuseossa.

Palsa kutsuttiin osallistumaan ”Huumori ja satiiri taiteessa” -biennaaliin Gabrovoon, Bulgariaan.

Kävi Helsingissä ARS 83 näyttelyssä.

1984
Teoksia oli esillä useassa museossa ja taidetapahtumassa. Hänen taiteestaan kirjoitettiin paikallisissa lehdissä ja vastaanotto ei aina ollut vain kielteistä. Samoin Palsa sai teoksiaan myydyksi museoihin ja yksityisille. Kaikki tämä helpotti jonkin verran Palsan taloudellista tilannetta ja toi hänelle mielenrauhaa ja varmuutta suhteessaan katsojiin.

1985
Lapin läänin taidetoimikunnan työskentelyapuraha.

1986
Oli keväällä vierastaiteilijana Pohjoismaisen taidekeskuksen vierasateljeessa Gerlesborgissa, Ruotsissa. Teki Gerlesborgin ystäviensä kanssa automatkan Kööpenhaminaan ja Saksan halki Groningeniin ja Amsterdamiin.

Lähti ystäviensä kanssa New Yorkiin. Vietti paljon aikaansa tutustuen kaupungin museoihin ja taiteeseen, kävi joissakin avajaisissa ja tapasi suomalaisia taiteilijoita, jotka oleskelivat kaupungissa. Hän vaikuttui suurkaupungin kalseankiehtovasta arjesta. Hän piti näkemäänsä ja kokemaansa outona ja perverssinä, mutta tiedosti tilanteen samankaltaisuuden suhteessa omaan taustaansa ja omiin maalauksiinsa.

Tutustui Rosa Liksomiin Sodankylän filmifestivaaleilla ja heidän kirjeenvaihtonsa alkoi heinäkuussa.

Hyväksyttiin Taidemaalariliiton jäseneksi.

1987
Kävi Helsingissä sopimassa näyttelystä Galleria Pelinillä. Näyttelyn avajaisten juomaputki jätti Palsan huonoon kuntoon. Vilustuneena ja juomiskauden toipilaana Palsa harmitteli tapahtunutta.

Osallistui Hollannissa Groningenissä pidettyyn Pro Graphic Orvelte -työviikkotapahtumaan. Työviikon aiheena oli ”Taiteilija-paikkakunta-Shamanismi.”

Kalervo Palsa kuoli keuhkokuumeeseen ateljeessaan Kittilässä 4.10.1987.

1988
Sarjakuva-albumi Kuolema ja intohimo ilmestyi.

1989
Maj-Lis Pitkäsen kokoama Kalervo Palsan muistonäyttely kiersi mm. Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä, Rovaniemen taidemuseossa, Kemin taidemuseossa, Aineen taidemuseossa, Oulun taidemuseossa sekä Kuopion taidemuseossa. Muistonäyttely jatkoi kierrostaan vielä 1990-luvun alussa.

Ensimmäinen Palsan taiteesta kertova kirja ilmestyi Pekka Rönkön toimittamana (Palsa – Kalervo Palsan elämästä ja taiteesta).

1990
Sarjakuva-albumi Eläkeläinen muistelee ilmestyi.

Maj-Lis Pitkäsen toimittama Kalervo Palsan päiväkirjat julkaistiin.

Tiivistelmä tutkija Nina Robbinsin kirjoittamasta Palsa-elämänkerrasta, joka löytyy kokonaisuudessaan Kiasman ja Like-kustannuksen julkaisemasta Kalervo Palsa: Toinen tuleminen -näyttelykirjasta.

Biografian aineisto on koottu Kuvataiteen keskusarkiston materiaalista sekä haastatteluista.