Dimi-O:n monitaiteellinen tie

Avanto-festivaalin avajaisilta on kunnianosoitus Erkki Kurenniemelle ja hänen tekemälleen pioneerityölle. lllan aikana nähdään interaktiivisella videosyntetisaattori DIMI-O:lla toteutettu tanssiesitys sekä ensi-illassa ohjaaja Mika Taanilan uunituore dokumenttielokuva Kurenniemen monimuotoisista projekteista. Ohjelma huipentuu sukupolvien legendaariseen kohtaamiseen: yhä harvemmin Suomessa konsertoiva Pan Sonic on valmistellut erikoisohjelmiston Kurenniemen restauroiduilla soittimilla. Tanssiesityksessä ovat mukana uuden polven tulkitsijat muusikko Mikko Ojanen ja tanssija Topi Tateishi.

Erkki Kurenniemi (s. 1941) tunnetaan parhaiten vuosina 1962-73 suunnittelemistaan ja itse rakentamistaan omaperäisistä, kansainvälisen kulttistatuksen jo saavuttaneista, elektronisista DIMI-instrumenteista. Dimi-O on interaktiivinen videosyntetisaattori vuodelta 1971. Se mahdollisti kuvan informaation muuntamisen ääniksi reaaliajassa.

Dimi-O innosti kokeiluihin niin tanssijoita kuin teatterintekijöitäkin. Kysymyksessä oli enemmän kuin instrumentti: kokonainen uusi tapa lähestyä taidetta ja taiteentekemistä. Se mahdollisti kokonaisvaltaisen liikkeen ja äänen reaaliaikaisen käsittelyn esityksessä.

PIONEERIEN KOHTAAMINEN

Taanilan työ toi esiin toisenkin pioneerin, kun Yleisradion arkistosta löytyi tallenne Dimi-O:n ja tanssijan kohtaamisesta. Marraskuussa 40-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä suomalaisen modernin tanssin pioneeri Riitta Vainio tanssii ajalle tyypillisessä ihonmyötäisessä trikoossa kameran tallentaessa hänen liikkeensä. Tilassa liikkuva tanssija on laitteelle materiaalia, kuin partituuri, joka ohjaa äänien virtaa.

Vainio oli tuomassa modernia tanssia Suomeen jo 1960-luvulla. Vainion kehitys koregrafina kulki perinteisestä muotoon sidotusta modernista tanssista kohti visuaalisia ja yhteisöllisiä kokeiluja. Vainion improvisaatioillat pyrkivät nekin rikkomaan yleisön ja tekijöiden raja-aitoja, demokratisoimaan tanssin kokemusta. Samalla tavalla kuin John Cagen filosofiat olivat vaikuttaneet kokonaiseen elekronisen musiikin säveltäjäpolveen, amerikkalaiset koreografit Merce Cunningham ja Alvin Nikolai olivat innoittamassa tanssin postmoderneja innovaatioita.

Vainio muistaa Dimi-O:n toimintaperiaatteen ja kertoo ymmärtäneensä kuinka kokeilusta olisi voinut aueta vaikka mitä. Vainion mukaan 70-luvun vaihde oli aikaa, jolloin hänellä oli paljon ideoita, mutta vähän vastakaikua. Pyrkimys monitaiteellisuuteen ja interaktiivisuuteen oli kuitenkin olemassa. Uuden elektronisen musiikin käyttäminen oli itsestäänselvää. Kun Dimi-O:ssa kamera kääntyy kohti yleisöä, laajenee myös käsitys taiteesta ja sen olemuksesta. Samalla tavalla kuin tanssijat Vainion improilloissa pyrkivät poistamaan rampin yleisön ja itsensä väliltä, kääntyvä kamera etsii yleisön ja taiteen väliselle kommunikaatiolle uusia merkityksiä.

Dimi-O yhdisti hetkeksi nämä kaksi pioneeria, jotka ovat molemmat olleet oman tiensä kulkijoita. Ajat vain muuttuivat, politisoituivat, ja Vainio siirtyi tanssiterapian uranuurtajaksi. Kurenniemi puolestaan toimi mm. Rosenlewillä ja Nokian Kaapelikoneosastolla sekä ennen kaikkea Tiedekeskus Heurekan näyttelyiden erikoissuunnittelijana.

KANSAINVÄLISIÄ KOKEITA

Vainio ei ollut ainoa näyttämötaiteilija, joka pääsi kokeilemaan Dimi-O:n näyttämöllisiä sovellutuksia. Oslon Yliopistossa tehtiin 70-luvun alussa sarja kokeita, joissa muusikot, taiteilijat, näyttelijät ja tiedeyhteisö, kokeilivat keinotekoisten kontekstien luomista teatteriin. Yksi kokeilusta oli Samuel Beckettin Act Without Words, jonka esitti Scene 7 Theatre Group Oslon yliopiston laboratoriostudiossa. Esityksessä ei ole musiikkia eikä ääniä, vain kaksi näyttelijää, jotka toimittavat päivittäisiä rituaaleja. Yhdistämällä tietokoneen ja kuvasysteemiin koetilanteessa, näyttelijöiden liikkeet ja esineet lavalla synnyttivät ääniä, jotka loivat uuden ilmaisevan tason esitykseen. Kokeilun tarkoituksena oli selvittää onko keinotekoisesti synnytetty ilmaisu yhteensovitettavissa teatterin muihin ilmaisun tasoihin kuten eleet, ilmeet, maski jne.

Arild Boman Oslon Yliopiston InterMedia laitokselta näki näissä kokeiluissa mahdollisuuden kehitellä uusia kommunikaatiovälineitä teatteriin. Hänen mukaansa Kurenniemen varhaiset virtuaalitodellisuuden kokeilut mahdollistivat erilaisten taiteellisten ilmaisutapojen yhdistämisen. Dimi-instrumenteissa voikin nähdä kollektiivisuuden idean - ja ihanteen. Kiasma-teatterin jokatoisvuotisten rekostruktioiden sarjassa DIMI-O edustaa varhaisen mediataiteen, musiikin ja tanssin kohtaamista, joka on ainutlaatuinen jopa koko maailmassa. Samalla illan taiteellinen kokonaisuus luo elävän yhteyden nuoren polven tekijöiden ja pioneerien välille.

Hommage a Erkki Kurenniemi on Avanto – Helsinki Media Art Festivaalin avajaistilaisuus ja kuuluu Kiasma-teatterin rekonstruktoiden sarjaan.

Virve Sutinen
Tuottaja, Kiasma-Teatteri