Lontoon polvet ja muuta poppia

Mitä jos Runebergin patsaan tilalla keskellä Espan puistoa seisoisikin jättiläismäinen runebergintorttu? Voiko kansallinen monumentti yleensä olla humoristinen? Kyllä, vastaisi epäilemättä ruotsalais-amerikkalainen taiteilija Claes Oldenburg, joka esitti ajatuksen kansallisrunoilijamme uudenlaisesta muistomerkistä vieraillessaan Suomessa 1970.

Oldenburg on ehkä amerikkalaisen pop-taiteen kaikkein leikkimielisin edustaja, joka taiteessaan muuttaa arkisen juhlalliseksi, pienen suureksi, kovan pehmeäksi – tai päinvastoin. Jättisuuret esineet ja pehmeät veistokset ovat olleet hänen tavaramerkkinsä 1960-luvulta lähtien.
Kyse ei ole pelkistä visuaalisista vitseistä. Yllättävät siirtymät mittakaavassa ja materiaaleissa horjuttavat ja uudistavat taiteen ja erityisesti julkisen taiteen käsitettä.

Monumenttiajatus on myös Nykytaiteen museon kokoelmiin kuuluvan veistoksen Lontoon polvet taustalla. Oldenburg piirsi kolossaalisen yksittäisen polven monumentiksi Thames Estuaryyn Englantiin 1966. Teema toteutui samana vuonna London Knees -multippelina, usean samanlaisen teoksen sarjana, jossa yksittäinen polvi on saanut rinnalleen parin ja alleen tukevan säilytyslaatikon. Laatikkoon sisältyy myös piirroksia suunnitellusta monumentista. Mm. näin esitellään Claes Oldenburg Kiasman verkkosivuilla. Teos on esillä Popcornia ja politiikkaa -näyttelyn tuoreessa toisen kerroksen ripustuksessa Lontoon polvet ja muuta poppia.

Kokoelmat karttuvat

Popcornia ja politiikkaa -kokoelmanäyttely on täydentynyt uusilla teoksilla. Toisen kerroksen kokonaisuuden Lontoon polvet ja muuta poppia teokset ovat Kiasman omista kokoelmista. Popcornia ja politiikkaa -näyttelyn teemojen lisäksi uusi näyttelyosuus ilmentää hyvin museon hankintaperiaatteita. Uusimpien hankintojen joukossa on ajankohtaisten koti- ja ulkomaisten teosten lisäksi kokoelmien taidehistoriallisia tai taiteilijakohtaisia aukkoja täydentäviä töitä. Yksi tuoreimmista esimerkeistä on vuoden 2002 Nuori taiteilija Ulrika Ferm, joka esittäytyy ajankohtaisella Berliini-aiheellaan. Ferm siirtää valokuvan urbaanista ympäristöstä kadun ihmisen jättämine merkkeineen uuteen yhteyteen, galleriatilaan. Populaarin ja korkeakulttuurin rajankäynti on muuttanut muotoaan, elävän ympäristön kuvavirrasta on poimittu aineksia vapaasti ja itsestään selvästi omien taiteellisten tavoitteiden saavuttamiseksi.