Pääkirjoitus

Tämän lehden numeron ilmestyessä elämme historiallista hetkeä. Monet henkilöt ovat verranneet Kiasman avajaisten kulttuuripoliittista merkitystä Ateneumin avaamiseen vuonna 1887 - lähes täsmälleen sata vuotta sitten.

Ennen rakennusprojektia näyteltiin pitkä tarina itse Nykytaiteen museon syntymisestä Helsinkiin. Tarina alkoi jo 1940-luvulla, kun maahamme perustettiin Nykytaide ry., jonka sieluna oli Maire Gullichsen. Seuraavina vuosikymmeninä erilaisten mietintöjen ja komiteoiden lisäksi perustettiin asiaa ajamaan Nykytaiteen museo -yhdistys ja myöhemmin nuorten taidehistorioitsijoiden muodostama Porkkana-yhdistys.

Museo perustettiin lopulta 1.9.1990 osana Valtion taidemuseota.

Keskustaidemuseotoimikunta oli esittänyt mietinnössään 1988 Nykytaiteen museon perustamista. Toimikunnassa olleet Ateneumin taidemuseon edustajat Olli Valkonen jäsenenä ja allekirjoittanut toimikunnan sihteerinä olivat nähneet tilaisuuden valtion järjestäessä uudelleen taidemuseotoimintaansa vihdoinkin kauan kaivatun museon perustamiseen.

Projekti on ollut pitkä ja tapahtumarikas. Kiasman syntyminen ensimmäisistä ideoista lopulliseen toteutumiseen on lukuisten ihmisten työpanoksen tulosta. Monet ovat virkansa, työnsä tai luottamustehtäviensä puolesta olleet mukana hankkeessa, jotkut näkyvämmin, jotkut ovat vaikuttaneet enemmän taustalla. Kiitos kuuluu heille kaikille.

Kiasman avaamisen vihdoinkin koittaessa haluan kuitenkin kiittää joitakin henkilöitä nimeltä. Heidän roolinsa on ollut keskeinen hankkeen kannalta, joko henkisenä tukena taikka asioihin suoraan vaikuttaneina.

Heitä ovat (jo edesmennyt) professori Aarno Ruusuvuori, jonka ansiosta museo saatiin osaksi Helsingin keskustakilpailua ja valtiosihteeri Teemu Hiltunen, joka on ollut koko museohankkeen "kummisetä", kansanedustaja Erkki Tuomioja ja EU-komissaari Erkki Liikanen, jotka silloisissa viroissaan Tuomioja Helsingin apulaiskaupunginjohtajana ja Liikanen valtiovarainministerin{ vaikuttivat hankkeen liikkeelle lähtöö, ylipormestari Raimo Ilaskivi, joka valtion selvitysmiehenä ehdotti valtion ja kaupungin välistä maanvaihtokauppaa, kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Paavo Perkkiö ja kaupunginkanslian kehittämispäällikkö Jussi Kautto, jotka ovat olleet mukana suunnittelemassa museon tonttia, rakennusneuvos Antero Kivi valtiovarainministeriöstä, joka jaksoi valaa uskoa allekirjoittaneeseen koko projektin ajan, palkintolautakunnan arkkitehtijäsenet Jyrki Tasa ja erityisesti Kai Wartiainen, joka oli suurena henkisenä tukena museon ympärillä käytyjen kiivaiden keskustelujen aikana ja joka myös otti niihin itse osaa, yliarkkitehti Päivi Montola, joka kolmen vuoden ajan luotsasi hanketta eteenpäin rakennushallituksessa, varatoimitusjohtaja Veijo Rossi ja diplomi-insinööri Aimo Hämäläinen, jotka asiantuntemuksellaan ja kokemuksellaan sekä rakennushallituksessa että Engel rakennuttamispalveluissa ovat olleet mukana suunnittelussa, yliarkkitehti Tuulikki Terho opetusministeriöstä ja kaupunginsihteeri Marjatta Raunila Helsingin kaupunginkansliasta, joiden molempien vahva tuki ja ponnistelu on ollut oleellisen tärkeää hankkeelle, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen, joka on työskennellyt määrätietoisesti museon rakentamisen puolesta, opetusministeriöstä rakennusneuvos Aimo Murtomäki, joka toimi museon perustamissuunnitelman työryhmän puheenjohtajana ja myöhemmin rakennushankkeen projektiryhmän puheenjohtajana, projektinjohtaja Kari Tohmo HKR:st{ ja vastaava työnjohtaja Heimo Hantula Seicon Oy:stä sekä koko Kiasman rakennusvaiheen aikana rakentamisessa mukana olleet rakennusmiehet Veli-Martti Lahdensuo, Juhani Ketola ja Juhani Takaluoma, maalari Hannu Ahonen sekä koko laudoitus- ja valuporukka, erityisesti mainiten Pauli Stamblewski, joiden ansiosta Kiasma on nyt lopulta fyysisesti olemassa.

Haluan myös kiittää kaikkia niitä lukuisia suunnittelijoita, joiden työpanoksen ansiosta Kiasma on rakennettu. Haluan erityisesti mainita projektinjohtaja Tero Aaltosen, jonka vaativana tehtävänä on ollut vastata Kiasman rakennesuunnittelusta. Kiasman arkkitehtisuunnittelusta on vastannut suuri joukko arkkitehteja niin New Yorkissa kuin Helsingissäkin. Professori Juhani Pallasmaa on ollut hankkeessa mukana museon kilpailusta saakka. Hänen toimistostaan projektiarkkitehti Timo Kiukkola on kantanut valtaisan työpaineen. Steven Hollin toimistossa New Yorkissa on useita arkkitehteja näiden vuosien aikana osallistunut Kiasman suunnitteluun, mutta tärkein osuus on ollut Vesa Honkosella, joka on Suomessa Steven Hollin edustajana kantanut vastuun siitä, että rakennus toteuttaa Steven Hollin ajatuksia ja tarkoituksia.

Ilman Steven Hollia ei Kiasmaa olisi... Vaikka pelkkä rakennus ei muodostakaan museota - se muodostuu vasta sen sisällöistä ja toiminnoista - olemme velkaa Steven Hollille paljosta. Kiasman näyttelytilojen eleettömyys tarjoaa tilan taiteelle. Kiasma on suunniteltu myös nykytaiteen ehdoilla, siinä on tietoisesti tavoiteltu sitä karheutta, yksinkertaisuutta, työtilan tuntua jota nykytaide ympärilleen kaipaa.

Yhä vahvistuva massamedian ja multimediateknologian panos uuden esteettisen kokemuksen välineenä vahvistuu koko ajan. Mediavirta, jonka meitä ympäröi joka taholta ei kuitenkaan ole meidän itsemme säätelemää vaan valmiina annettua virtaa, joka ei salli vastaanottajalleen pysähtymistä. Tällöin muistutus myös toisenlaisesta havainnoinnin tasosta ja pysähtymisestä on välttämätöntä. Kiasman arkkitehtuuri muistuttaa meitä ja tuo ulottuvillemme inhimillisen elämän yhden tärkeimmistä puolista - havainnoinnin ja tuntemukset, jotka välittyvät omien kokemustemme ja aistiemme välityksellä.

Tuula Arkio
museonjohtaja