Kesällä skeittari

”Kesällä skeittaan ja valokuvaan ja muutenkin tuotan
materiaalia, jota sitten talvella työstän. Skeittaus Suomessa on talvisin vähän hankalaa, on kylmää ja lunta…”

Skeittaukseen elämäntapana vakavasti suhtautuva Tuukka Kaila (s. 1975) on toimittanut usean vuoden ajan Numero-nimistä skeittilehteä. Alun alkaen lehden tarpeisiin syntyi erilaisia asetelmia, joissa sekalainen venäläinen esineistö yhdistyi jenkkilähtöiseen, merkkitietoiseen skeittitavaraan. Nämä kuvat ja ideat niiden toteuttamisesta alkoivat pian saada laatukuvamaisia piirteitä.

Kaila itse sanoo kuviensa kertovan asioista, jotka hän parhaiten tuntee. Kyseessä ei niinkään ole mikään julistus tai taidepuhe, se jääköön esseisiin ja kirjoihin, joita Kaila toki mielellään lukee. Kiasmaan tulee esille teoksia, jotka esittelevät skeittareita, maisemaa ja esineitä.

”Olen jo kauan ollut kiinnostunut neuvostoliitto-venäjä -tyyppisistä jutuista ja miten yhdistää siihen periamerikkalainen skeittaus, nuorison hyvin merkkitietoinen maailma. Kyse ei niinkään ole konfliktista tai törmäyksestä vaan asioiden lomittumisesta ja yhdistelemisestä.

Työni tulevat nyt esille museoon, aiemmin jotain samankaltaista on ollut Numero-lehdessä. Veikkaan etteivät skeittilehden lukijat ole olleet kovinkaan kiinnostuneita kuvieni sisällöistä sinänsä, vaan pikemminkin niiden esittelemistä skeittaukseen liittyvistä tapahtumista, asioista ja tuotteista. Nyt nähtäväksi jää miten museoyleisö kuviani lukee” sanoo Tuukka Kaila, ja jatkaa, ”yleisesti ottaen en kelaa tekemisiäni maineen tai muun semmoisen kautta. Teen mitä lystään ja minkä itse koen hyväksi jutuksi. Skeittaus on mun elämää, valokuva on tapa esitellä sitä, siis elämää.”

Päivi Oja