Aamulla on vielä pimeää kun pakkaan kiertäjäkollegani Minna Turtiaisen kanssa hotellin pihalla seisovaa autoamme. Pienen ajomatkan jälkeen löydämme etsimämme tienristeyksen. Olemme oikeassa paikassa, sillä ohitamme koululle vaeltavia väsyneen näköisiä oppilaita. Laitamme automme katolla olevat vilkkuvalot päälle ja kouluaiheista musiikkia tulvii kaiuttimista harmaaseen aamuun. Kiasman Kiertokoulu on saapunut Jämsänkoskelle!
TASAPAINOISTA TAIDERAVINTOA
Koululla meitä on vastassa yhteyshenkilömme, koulun kuvaamataidonopettaja Paavo Keskinen. Tavaroiden kantamisessa auttava poikajoukko on tällä kertaa harvinaisen ripeä. Odotamme jännittyneinä tuulikaapissa, kun oppilaat valtaavat hälisevänä massana salin penkit. Musiikin hiljeneminen on merkki meille tulla esiin ja aloittaa päivän ensimmäinen ohjelmanumero.
Esittelemme lukujärjestyksen taideteosten kautta. Yleisömme on silminnähden äimistynyt. Miten henkariin kiinnitetyt kaksi sulkaa liittyvät biologiaan tai taiteeseenkaan? Miten sinisistä ja harmaasta palikoista koostuva palkki on sidoksissa matematiikkaan? Asia selviää kun aloitamme kotitalouden osuuden esittelemällä ruokaympyrän, joka koostuu Kiasman kokoelmateoksista. Minnan esittämä tiukka valtion ravitsemusneuvottelukunnan edustaja tuntuu herättävän oppilaissa ristiriitaisia tuntemuksia. ”Onko tuo ihan tosissaan?” ilmeet kertovat. Hymyt ja tyrskähdykset irtoavat kuitenkin viimeisiltäkin oppilailta, kun biologian osuudessa on tehtävänä erottaa uhanalaisen huuhkajan ääntely museotyöntekijöiden ääninäytteistä.
Puolitoista tuntia kestäneen pedagogisen performanssin jälkeen yleisö ei yllätykseksemme ryntääkään ovesta välitunnille vaan jää katsomaan videoteoksia. Yleisimmät kommentit ovat ”Onko tuossa mitään järkeä?”, mutta yhden videon loputtua yleisö vaatii aina lisää katsottavaa. Samalla oppilaat ihmettelevät, miten esimerkiksi videoteoksia tai tietokonepelejä voi kutsua taiteeksi. Lopulta opettaja joutuu ohjaamaan oppilaat ulos. Meillä onkin jo kiire, sillä 9c odottelee automme luona koristellakseen sen liitutaulupinnan suurikokoisella käärmeellä ja liekkikuviolla. Lounaalla performanssimme nähneet opettajat kyselevät kiertueestamme. Opettajat vaikuttavat yhtä yllättyneiltä kuin oppilaatkin. Sehän oli hauska ja silti täynnä asiaa! Rehtorin mukaan kaikki osaavat nyt ainakin huuhkajan saalistustekniikan.
VALLANKAAPPAUS HISTORIAN TUNNILLA
Iltapäivän työpajan aiheena on Kuvan valta – vallan kuvat. Oppilaat tulevat luokkaan hieman epäuskoisen näköisinä. ”Onko meillä kuvista?” ”Ei, teillä on historiaa kuten lukujärjestyksessä lukee”, vastaamme. Hölmistyneet ilmeet muuttuvat entistä hölmistyneemmiksi kun luokka jaetaan kahtia ja alamme Minnan kanssa kumpikin juonia omien oppilaittemme kanssa, kuinka voitamme luokassa seuraavan valtataistelun Kuningatar Päivin ja Faarao Minnan välillä. Omat alamaiseni vievät minut voittoon huutamalla kovemmin omaa sotahuutoamme. Pyydän oppilaita tekemään minusta virallisia muotokuvia historian luokan seinällä riippuvien presidentinkuvien jatkoksi. Samalla Minnan johtama kapinallisjoukko tulvii sisään, repii hallitsijankuvani seinältä ja paketoi minut maalarinteipillä. Vastapuoli on riemuissaan saamastaan voitosta. Oppilaat toteuttavat ilomielin uuden hallitsijan käskyn repiä muotokuvani silpuksi. Minun on alistuttava oppilaitten äänestämään rangaistukseen, alan koota mosaiikkityötä muotokuvieni rippeistä taululle.
Palaudumme takaisin kiertokouluopettajiksi ja annamme oppilaille tehtäväksi kirjoittaa tähänastiset tapahtumat tarinaksi. Luemme ne ääneen, ja oppilaat huomaavat kuinka erilaisia kertomuksia vastakoetuista tapahtumista voikaan syntyä. Puhumme historiankirjoituksen subjektiivisuudesta ja symboliarvosta, jota hallitsijoiden kuvat kantavat. Joku oppilas innostuu huomauttamaan, että ihan vasta Saddam Husseinin kuvat kaadettiin. Kello soi ja hälisevä oppilasjoukkomme purkautuu ulos luokasta. Kantaessamme tavaroita autoomme aiemmin tapaamamme pojat moikkaavat meitä käytävällä nimeltä. ”Hei, onhan meillä huomenna sitä matikkaa!” Lähdemme tyytyväisinä ajamaan kohti hotellia ja valmistautumaan seuraavaan koulupäivään.
Päivi Matala