Mikä on suhteesi teatteriin?
Hmm… minulle teatteri on kulttuurinen tapahtuma. Pyrin leikkimään sen eri mahdollisuuksilla, variaatioilla ja konteksteilla. Mietin minkälaisia teatteriin liittyviä elementtejä esitys voisi hyödyntää, mitä käyttää toisin ja mitä jättää käyttämättä. Tämä koskee sekä itse esitystä että esittämistilannetta. Olen huomannut, että esityksiäni johdattavat usein kysymykset katsojasta, kuten mikä on katsojan asema esityksessä? Miten katsoja kohtaa itsensä esityksen puitteissa?
Sanana theatron merkitsee paikkaa, josta näkee. Näkee mitä ja miten? Tämän pitäisi olla koko ajan prosessissa. Haluan nähdä teatterin mahdollisen tilana, jota se ikävä kyllä hyvin harvoin nykyään on. Minulle se on alue, jonka rajat ja sisällön määritän joka kerta uudelleen esitystä tehdessäni. Ehkä esitykseni ovat ehdotuksia teatteriksi. Esityksiäni voi sitten halutessaan hahmottaa tai olla hahmottamatta teatterina.
Leikin silloin tällöin ajatuksella, että jos kerran teatterillisuus on valunut teatterista kulttuuriin, ja elämämme on muuttunut yhä enemmän teatterinkaltaiseksi, niin voisiko teatteri olla se paikka, jossa voisi luopua teatterillisuudesta, esittämisestä… vai onko se mahdoton utopia?
Mikä on suhteesi muihin taiteisiin?
Ne ovat koko ajan potentiaalisena läsnä. Eri esitystyyppien sekoittaminen ja yhdisteleminen tuntuu luontevalta. Minua on kiinnostanut lähinnä installaation, tanssin, performanssin, happeningin sekä elokuvan esitys- ja vastaanottotavat. Minua kiehtoo esitys sävellyksenä, joko eri taiteenlajien tai elementtien välisenä.
Mikä sinulle on esitys?
Esityksenä voi tarkastella mitä tahansa tietyn ajan sisällä tapahtuvaa tapahtumaa. Esitystä luonnehtii elämän ja taiteen eri asteinen sekoittuminen toisiinsa. Painotuserot vaihtelevat. Taiteen ulottuvuus on kokijan tajunnassa.
Voitko kertoa tarkemmin mitä tarkoitat taiteella?
(hiljaisuus)
Miten lähestyt esitystä?
Viime aikoina olen ajatellut esitystä tapahtumana, pelinä/leikkinä tai havaintona. Minua kiinnostaa, miten esityksen hahmottaminen ja rakentaminen näiden eri vaihtoehtojen kautta vaikuttaa itse esitykseen ja sen vastaanottoon.
Pystytkö konkretisoimaan näiden eroja lyhyesti?
Yritetään… kun esitystä tarkastelee tapahtumana, niin silloin keskiöön voi nostaa esimerkiksi saman tilan jakamisen osallistujien (esiintyjien ja katsojien) kesken. Katsojan asema muuttuu ”katsojasta” esityksessä olijaksi/osallistujaksi. Toinen muutos on, että esitys on nyt olijan ympärillä, ei vain edessä. Olija osallistuu koko ruumiillaan esitystapahtumaan, ei vain silmillään. Tästä seuraa, ettei esitystä rakenneta enää ainoastaan katseen kautta, vaan esiintyjien ja ”katsojien” ruumiillisen tilassa olemisen kautta.
Jos esityksen hahmottaa pelinä tai leikkinä, niin olennaiseksi muodostuu, ketkä siihen osallistuvat. Onko kyseessä esiintyjien välinen, esiintyjien ja katsojien välinen vai katsojien välinen peli/leikki? Kyse on myös siitä, minkälaiset roolit ja/tai tehtävät osallistujille ja ”katsojille” annetaan. Mitkä ovat ne säännöt, joiden puitteissa pelataan/leikitään, ja missä määrin säännöt kerrotaan ”katsojille”?
Esitystä havaintona hallitsee usein meditatiivisuus. Voisi sanoa, että se on näkemistä laajasti ymmärrettynä, koskien kaikkia aisteja. Kyse on ”katsojan”, tai paremminkin kokijan tietoisuuden ja havaitsemistavan hienosäädöstä. Kuinka saada ”katsoja” todella aistimaan ja näkemään. Jos juhlallisesti ilmaisee, niin esityksen ensisijaiseksi tehtäväksi muodostuu luoda sellaiset olosuhteet, jotka auttavat ihmistä näkemään sen, mitä ihminen ei enää omin avuin voi nähdä ja kokea.
Olet tekemässä Minä ja Paratissi -esitystä yhdessä Pilvi Porkolan kanssa Kiasma-
teatteriin. Minkälainen esitys on tulossa?
Meitä on kiinnostanut matkalla oleminen ja muisto. Muisto esityksenä ja matkalla olo mentaalisena tilana. Esitys, joka olisi unelman, unen ja illuusion rajan kuvausta, jossa ollaan kadonneen paratiisin äärellä. Annamme kitschin ja liian suloisen pinnan johdattaa meitä. Hmm… taidan vetäytyä vielä unelmoimaan.
Julius Elo
Esitystaiteilija