Markus Copperin teoksen Archangel of Seven Seas hankkiminen Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin vuoden 1998 lopussa herätti harvinaislaatuisen laajaa mielenkiintoa keskeisissä suomalaisissa päivälehdissä.
Kirjoituksissa oltiin huolissaan siitä, mihin näinkin voimakkaita tunteita herättänyt, ainutlaatuiseksi ja merkittäväksi koettu teos päätyisi, jos Kiasma ei ostaisi sitä kokoelmiinsa. Artikkeleita kertyi yhteensä kolmisenkymmentä. Marras-joulukuussa seurattiin tiiviisti teoksen ostotapahtumaa. Seuraavan vuoden alussa uutiseksi nousi teoksen esille asettaminen Kiasmassa ja Markus Copperin valitseminen Ars Fennica -palkinnon saajaksi.
Markus Copperin näyttely avattiin 6. marraskuuta 1998 Galleria Kari Kenetissä, Helsingissä.
”Galleria Kari Kenetissä avataan huomenna Helsingin kuvataideviikon ihmeellisin näyttely. Kuvanveistäjä Markus Copperin kahdeksan metriä pitkä valasveistos ’Archangel of Seven Seas’ sekä näkyy että kuuluu. Veistokseen yhdistetyt Kotkan kirkon vanhat urkupillit soittavat matalaa valaan laulua, joka tärisee sekä katsojan jäsenissä että talon rakenteissa.” (IS 5.11.1998)
Päivälehdissä käyty keskustelu teoksen hankkimisesta käynnistyi ostajaehdokkaiden nimeämisellä. ”Galleria Kenetissä arvellaan, että ainakin kolmella ostajalla olisi siihen varaa: Kiasmalla, Helsingin kaupungin taidemuseolla ja Pentti Kourilla.” Museokävijät pohtivat usein teosten äärellä niistä maksettujen summien suuruutta, mutta Copperin teoksen kohdalla tällaista keskustelua ei syntynyt. Mielenkiintoa herätti toisen ostajaehdokkaan ilmaantuminen Ruotsista. Kiasma ja Malmön taidemuseo asetettiin artikkeleissa ostajaehdokkaina vastakkain, mutta samalla toivottiin, että teos kuitenkin jäisi Suomeen.
”Malmön taidemuseon johtaja Göran Christenson on käynyt katsomassa valasveistosta ja ilmoittanut halukkuudestaan ostaa se museon kokoelmiin. (...) Galleria Kari Kenetissä kauppaa juhlittiin jo lauantaina, vaikka siinä on pieni varaus. Jos Kiasma kuitenkin ostaisi teoksen. Museonjohtaja Tuula Arkio ei ota kantaa aiheeseen, koska hän ei olenähnyt teosta. ’Muutamat lautakunnan jäsenet ovat jo käyneet katsomassa sitä, mutta asiasta ei ole sen kummemmin keskusteltu’, hän sanoo. Arkio kuitenkin ihmettelee yleistä käsitystä, että valtion Nykytaiteen museolla olisi etuosto-oikeus gallerioissa myytäviin kotimaisiin teoksiin. Käsityksen taustalla lienee toivomus, että kotimainen taide jäisi kotimaan julkisiin kokoelmiin.” (HS 10.11.1998)
Myös ”kansan syvät rivit” halusivat Markus Copperin teoksen jäävän Suomeen:
”Galleristi Kari Kenetti toivoisi teoksen jäävän Suomeen, sillä yleisö on osoittanut sille poikkeuksellisen uteliasta ja lämmintä huomiota. – Se on saanut ihan uskomatonta palautetta. Sellaiset vanhat ihmiset, joiden taidekäsityksen voisi kuvitella olevan muuta, ovat ottaneet sen vastaan, Kenetti sanoo.” (Kymen Sanomat 22.11.1998)
Seuraavaksi uutisoitiin:
”Nykytaiteen museo teki tarjouksen Galleria Kari Kenetissä esillä olevasta Markus Copperin ’Archangel of Seven Seas’ -teoksesta, jonka myyntihinta on ollut 300 000 markkaa. Museolla ei ole kuitenkaan varaa siihen, joten se olisi ostanut teoksen halvemmalla. Teoksen valmistaminen on kuitenkin ollut kallista, ja galleristi Kenetti kertoo torjuneensa kaupan. Koska teoksen toivottiin jäävän Suomeen, Nykytaiteen museo sai mahdollisuuden, vaikka Malmön taidemuseo on jo ilmoittanut ostavansa sen.”
(HS 28.11.1998)
Nykytaiteen museon lopullinen ostopäätös teoksesta oli uutinen 16.12.1998 päivätyissä lehtiartikkeleissa. Samassa yhteydessä kerrottiin myös taiteilijan muista saavutuksista, joihin lukeutuivat Nuoren taiteen Suomi -palkinto ja ehdokkuus Ars Fennica 1999 -palkinnon saajaksi.
”Hieno homma, sanoi kuvataiteilija Markus Copper saatuaan eilen Helsingissä 100 000 markan Nuoren taiteen Suomi -palkinnon. Copperin valasveistos ’Archangel of Seven Seas’ ostettiin juuri Nykytaiteen museoon huomattavalla summalla.” (IS 16.12.1998)
”Huimasta hinnasta huolimatta vaikuttavalla veistoksella oli ottajia. Malmön taidemuseo halusi sen kokoelmiinsa, mutta jätti omalle Nykytaiteen museollemme etuosto-oikeuden, johon Kiasma tarttui. Niin Copperin iso valas ui Kiasmaan...”
(HS 31.12.1998)
Eija Aarnio