"Menin opiskelemaan valokuvausta saadakseni itselleni ammatin", kertoo Heli Rekula ja jatkaa, "meillä on perheessä harrastettu aina valokuvausta. Äidinisäni harrasti valokuvausta ja kaitafilmausta. Samoin äitini. Hän on itse kehittänyt filmit ja tehnyt aikoinaan kaikki lapsuuteni kuvat. Näin jälkikäteen ajateltuna siinä on nähtävissä tiedostamaton jatkumo."
Ensimmäisestä teoksestaan lähtien Heli Rekula on tutkinut taiteellisen työskentelynsä prosessia: "Olen pohtinut kameraa taiteen tekemisen välineenä, kuvaustilannetta tapahtumana, katseen kohteena olemista ja sitä, että asettaa jonkun toisen kohteeksi. Siihen sisältyy suuri vastuu." sanoo Rekula.
"Työskentelyprosessini on hidas. Vyyhti-teostani pohdin useamman vuoden. Voinko tehdä teoksen, jossa kaksi naista kohtaa, istuen vastakkain, kerien lankaa. Teos oli olemassa ajatuksissani, läsnä. Asetin sen välillä sivuun ja palasin siihen aina uudelleen. Jos idea kantaa, jos se ei avaudu tai jos en pysty sitä selittämään itselleni, niin silloin toteutan sen, koska siinä on joku merkittävä asia olemassa. Silloin teos elää jo omaa elämäänsä ja ansaitsee tulla näkyväksi. Voin vain tehdä parhaani toteuttaakseni sen."
Kiasma kokoaa kahden kerroksen näytte-lyyn Heli Rekulan lähes koko tähänastisen tuotannon. Helmikuussa avautuvassa näyttelyssä nähdään liikkuvaa kuvaa, valokuvia sekä ennen näkemättömiä uusia teoksia. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan myös taiteilijan tuotantoa laajasti esittelevä kirja, johon artikkeleita ovat kirjoittaneet mm. tutkijat Maria Hirvi, Arja Elovirta ja Jarmo Valkola.
"Kiasman näyttelyssä voin esittää teoksistani jonkinlaisen aikajatkumon. Toivon että näyttely vie työskentelyäni eteenpäin. Lempeällä tavalla," miettii Heli Rekula.