Banaalia

”Arjen murtumia -näyttelyä kootessamme olen pohtinut mitä arjella tarkoitetaan”, intendentti Marja Sakari kertoo Kiasman uudessa äänioppaassa ja jatkaa ”yleensä arki käsitetään meille kaikille yhteisenä jokapäiväisyytenä, eräänlaisena välttämättömänä pahana. Viattomilta tuntuvat käsitteet kuten ’arkielämä’ tai ’tavalliset ihmiset’ sisältävät usein valmiin oletuksen jaosta meihin ja muihin. Mielellään ajattelee että minä haluan olla erityinen, en vain tavallinen arkinen ihminen. Muut olkoot arkisia ja tavanomaisia!”

Näyttelyn teokset siis kertovat arjesta ja samalla muuttavat niitä käsityksiä, joita meillä siitä on. Teokset kehottavat katsomaan toisin omaa maailmaamme – ehkä katsomalla toisin arkeamme ne auttavat meitä oman ympäristömme ja historiamme ymmärtämisessä.

”Suhtaudumme helposti jokapäiväiseen arkeemme ikään kuin se olisi jotain negatiivista, kaikille yhteistä jaettua ikävää. Arki yhdistyy työhön ja puurtamiseen. Näemme arjen ankeana aherruksena. Näin ajateltuna arkielämä koostuu lähinnä huolista ja murheista ja vaikeuksista ja velvollisuuksista” Sakari sanoo.

Arjen murtumia – nykytaide ottaa kantaa Kiasman kokoelmissa -näyttelyn nimessä kantaaottavuus edellyttää asioiden toisin näkemistä ja uudelleen katsomista. Ilman käsitysten ja ennalta määrittyvien mallien murtumisia emme voi nähdä toisin.

Murtumilla viitataan siihen yhteiskunnalliseen arvomaailmojen ja elämän olosuhteiden murtumiseen, joiden todistajina me kaikki olemme. Auschwitz, syyskuun 11. ja tapaninpäivänä maailmaa järkyttänyt tsunami muodostuvat taitekohdiksi, joiden yhteydessä puhutaan niitä edeltäneestä ja jälkeisestä ajasta. Myös taiteessa käsitykset ja ajatukset murtuvat – eivät kuitenkaan tyhjiössä vaan yhteydessä ajassa liikkuviin ajatuksiin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin – siis arkeen.

MAHDOLLISUUKSIEN ARKI

Voisiko arjesta kuitenkin ajatella myös toisella tapaa, latautumisen paikkana ja elämän makuisena arkena, joka antaa meille uusia voimia, luovan mahdollisuuden ja tyydytyksen tunteen onnistuneesta jokapäiväisestä elämästä? Voiko taide toimia arjen tylsyyden ja turhuuden murtajana, ymmärryksen välineenä.

Voisiko arjen ’ikävässä’ ja sen tuttuudessa olla myös luovuuden ja uuden lähtökohta? Nyky-yhteiskunnassa, jossa vain nuoret ja kauniit tuntuvat pärjäävän, voi taide paljastaa ajan ja elämänkohtaloiden tai viattomuuden ’todelliset’ ihmiskasvot. Samalla teokset kysyvät eikö todellinen kauneus piile juuri tämänkaltaisessa yksilöllisyydessä, elämän jäljissä?

Taide voi toki tarjota – varsinkin itse tehtynä terapiana – lepohetkiä arjen rutiineissa. Taide on kuitenkin myös paljon muuta. Sen kautta voidaan pureutua kysymyksiin, jotka tekevät ihmisen arjesta sietämätöntä. Siinä mielessä se antaa välineitä arjen ymmärtämiseen ja vaikeiden elämäntilanteiden käsittelemiseen. Taiteen tarjoama kokemus ja kohteeseen samaistuminen edellyttävät pysähtymistä, ajattelua, aktiivista oivaltamista myös herättämällä ristiriitaisia tunteita. Tässä taide poikkeaa helposta viihteestä.

ARKI JA TAIDE

”Olen sitä mieltä, että ankea käsitys arjesta on mahdollista murtaa. Ajatuksia arjesta voi laajentaa katsomalla tutuksi käynyttä elämää toisin, esimerkiksi jonkun toisen ihmisen näkökulmasta. Tavanomaisen elämämme ja ympäristömme tarkastelu, näkökulmaa vähänkin muuttamalla, johtaa oivalluksiin ja oppimiseen. Näkökulmien löytämisessä taide tulee apuun” väittää Marja Sakari ääni-oppaassa.

Taide voi siis kertoa arjesta, se voi saada inspiraationsa arjen tapahtumista tai se voi olla kriittinen suhteessa ihmisten arkeen. Taide ottaa myös edelleen kantaa meitä ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin ja ilmiöihin ja siten suhteutuu elämäämme. Tai se voi tarjota levähdystaukoja kiihkeärytmiselle työn täyttämälle arjelle. Taide on myös pakopaikka tai se tuottaa illuusioita paremmasta ja siedettävämmästä arjesta. Teokset sekä ovat arkea että sen ylittäviä.

ARJEN MURTUMIA
Nykytaide ottaa kantaa Kiasman kokoelmissa
2.4.–27.11., 2. ja 3. krs

Taiteilijat

Eija-Liisa Ahtila, Martti Aiha, Tuija Arminen, Kari Cavén, Henrik Duncker, Maria Duncker, Eva & Adele, Maria Friberg, Miklos Gaál, Sigurdur Gudmundsson, Hulda Hákon, Ilkka Halso, Mia Hamari, Annika von Hausswolff, Jussi Heikkilä, Heli Hiltunen, Gun Holmström, Jari Huhta, Irmeli Hulkko, Niilo Hyttinen, Petri Hytönen, Heini Hölttä, Juha-Pekka Inkinen, Anna Jermolaewa, Ulla Jokisalo, Aarne Jämsä, Martti Jämsä, Jan Kaila, Marja Kanervo, William Kentridge, Jukka Korkeila, Hannele Kumpulainen, Harri Larjosto, Jukka Lehtinen, Henrietta Lehtonen, Jaakko Niemelä, Fanni Niemi-Junkola, Pekka Niskanen, Mari Rantanen, Aurora Reinhard, Torsten Renqvist, Nina Roos, Raffael Rheinsberg, Pipilotti Rist, Catarina Ryöppy, Paavo Räbinä, Ari Saarto, Karin Sander, Sanna Sarva, Igor Savchenko, Santiago Sierra, Jari Silomäki, Mari Slaattelid, Kari Soinio, Pekka Syrjälä, Pasi Tammi, Antoni Tàpies, Eeva Tiisala, Jaan Toomik; Gintautas Trimakas, Elena Valiukaite-Mikolaitiene & Nomeda Urboniene; Anu Tuominen, Yrjö Tuunanen, Marianna Uutinen, Oliver Whitehead, Darius Ziura