URB05 – Storm

Monen suomalaisen break-harrastajan unelma täyttyi, kun saksalainen b-boy -legenda Storm piti hiihtoloman aikana työpajan subURB-kursseilla. Jatkoa on luvassa, kun kesän URB-festivaalissa nähdään Stormin Solo 4 Two. Siinä hän tanssii pitkin yksityisten ja yhteisten muistojen Berliiniä – ja ottaa mittaa itsestään.

Storm aloitti break-tanssin 1980-luvun alussa. Ensi innoitus kulki Saksaan amerikkalaisen television ja elokuvan kautta. Vaikutteita otettiin yllättävistäkin lähteistä kuten smurffi- ja Roger Rabbit -animaatioista. Vuosikymmenen puoli-välissä muoti-ilmiö tyrehtyi. Jäljelle jäi muutama sissi, joka halusi kehittää b-boyingia (break-tanssikulttuuria). Storm oli yksi heistä. Hän lähti ystävineen etsimään, ketä muita Euroopassa oli jäljellä.

– Kävimme mm. Sveitsissä, Ranskassa ja Belgiassa. Tulimme Helsinkiinkin vuosina 1987 ja -88, mutta emme kyllä tavanneet yhtään b-boyta. Matkasta jäi kuitenkin hyvät muistot. Esiinnyimme spontaanisti laivamatkalla ja rautatieasemalla saavuttaen suurta suosiota – ja mukavasti taskurahaa!

Storm tanssi 90-luvulla muun muassa New Yorkissa GhettOriginal-ryhmässä ja innostui muistakin hip hop -tanssityyleistä (popping ja locking). Samaan aikaan kansainvälinen break-kenttä vakiintui:
– B-boying tapahtumat kasvoivat kasvamistaan. Enää ei ollut kysymys ohimenevästä muoti-ilmiöstä, vaan b-boyingista oli tullut vakavasti otettavaa kulttuuria ja iso osa meidän elämäämme. Tänä päivänä hip hop on kaikkien saavutettavissa internetin ja videoiden kautta, mutta mielestäni sen kulttuurinen aspekti on vaarassa hävitä. Monet ihmiset näkevät meidät jälleen vain osana uudelleen nousevaa trendiä.

Storm on uransa aikana esiintynyt hyvin erilaisissa ympäristöissä. Hän kertoo nauttivansa päästessään levittämään tietoa tanssimuodostaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa.

– Breikin takana on oma vahva dynamiikka ja filosofia, mitä voi esittää missä tahansa. Esiinnyin ensimmäisen kerran teatteritilassa jo vuonna 1992, mutta olen tanssinut edelleen myös hip hop -jameissa ja kadulla. Katuteatteri on mainio tapa testata, miten uudet ideat toimivat yleisön edessä. Sehän on maailman vaikein teatterimuoto: Ensin on saatava ohikulkijat kiinnostumaan, jäämään paikalle ja vasta lopuksi voi kerätä palkkionsa.

Eri paikoissa esiintymiseen tarvitaan kuitenkin aina oma asennoituminen:
– Olen oppinut, että missä ikinä tanssitkaan on sinun tultava yhdeksi sen ympäristön kanssa, jossa olet. On selvää, että eri yleisöt katsovat teoksia erilaisin silmin. Jos tätä ei ota huomioon, näkyy se automaattisesti yleisön palautteessa. Tärkeintä esityksessä on tehdä siitä yleisölle kiinnostava. Toisaalta esiintyminen ei ole minulle enää pelkkää yleisön viihdyttämistä, vaan haluan myös synnyttää dialogia. Haluan katsojien käyttävän aivojaan ja osallistuvan. Toivon myös heidän poistuvan teatterista hymy naamallaan. En halua tuoda tummaa draamaa näyttämölle ja lähettää yleisöä kotiin näkemään painajaisia. Olen enemmän huumorin kannalla, mutta haluan samanaikaisesti kyseenalaistaa ja mennä aiheissani syvälle. Kauheinta olisi, jos teokseni jäisivät tasolle ”ihan lahjakasta ja kivaa tanssia”.

Jonna Strandberg

URB05 27.7.–7.8.

Stormin lisäksi URBiin lennätetään brasilialainen Grupo de Rua de Niterói, joka esittää kolme Bruno Beltrãon tanssiteosta. Beltrao ottaa töissään etäisyyttä hip hopin traditioon ja lähestyy katutanssin kieltä tuoreista näkökulmista. Hän etsii tanssiin uusia sisältöjä ja lukutapoja, joiden vaikutteet tulevat mm. käsitetaiteesta ja filosofiasta. Mukana on ripaus itseironiaa.

Lisäksi URBissa nähdään totuttuun tyyliin kotimaisia urbaanin taiteen huippuja ja nousevia tähtiä.