TeatteriNYT!

TeatteriNYT! -tapahtuma kokoaa yhteen esitystaiteen tekijöitä ja luo luontevan kohtaamispaikan yleisölle ja nykyteatterille.

”Vaikka Toisissa tiloissa -esitysprojekti poikkeaa taiteellisesti Nälkäteatterin päälinjasta, kotimaisten klassikoiden sovituksista, on lopputuloksessa silti jotakin samaa positiivista naiiviutta ja puhdashenkisyyttä kuin teatterin muissa esityksissä”, kuvailee projektin koollekutsuja, ohjaaja ja filosofian tutkija Esa Kirkkopelto Kiasma-teatterissa nähtävää esitystä sähköpostihaastattelussa.

Esitykset liikkuvat kokeellisen teatterin, kuvataiteen, performanssin, taiteen ja teorian rajoilla. Ne kyseenalaistavat teatterin olettamuksia läsnäolosta, näyttelijäntyöstä, tekstistä, työtavoista, esittämisestä ja yleisön roolista. Tärkeää ei ole itse esitys, vaan siitä syntyvä vuoropuhelu. Tapahtuman ohjelmisto keskittyy nykytaiteen uusiin suuntauksiin ja kokeellisen esitystaiteen esittelyyn. TeatteriNYT! toimii myös keskustelun avaajana. Tekijät, tutkijat ja alan ammattilaiset keskustelevat nykyesityksistä, teatterista ja niistä keinoista, joilla teatteri uudistaa itsensä.

VIERAITA POHJOISMAISTA

Tanskalainen Zarathustras Onkelin We come in Peace perustuu Orson Wellesin kuunnelmaan The War of the Worlds. Ryhmä rakentaa Helsingistä pienoiskaupungin näyttämölle, joka esityksen aikana tuhotaan. Pienoiskaupungin perusmuotona on kuunnelma, jonka muotoa häiritään äänimaailmalla, tanssilla ja luennolla. Soolossaan Private Collection norjalainen Mette Edvardsen muuttaa arkipäiväisiä esineitä ja niiden muotoja luoden tilan ja ajan ulkopuolella olevan maailman.

KIRKKOPELTO JA NÄLKÄTEATTERI

Esa Kirkkopellon ja Nälkäteatterin Toisissa tiloissa koostuu sarjasta kollektiivisia harjoitteita, jotka suoritetaan yleisön läsnä ollessa. Teatteri Venuksen demo mielenliikutuksia (työnimi) yhdistää esitys- ja kuvataidetta, esityksen ohjaajana, suunnittelijana ja käsikirjoittajana on Marja Silde. Todellisuuden tutkimuskeskuksen Helsinki by Night kuljettaa katsojat bussilla eri puolille Helsinkiä. Esityksessä näyttämö on bussin ulkopuolella ja esitys bussin sisäpuolella. Terike Haapojan Diakronia eli ajan valvo-misesta on live-installaatio, jatkuvakestoinen esitys, jossa yleisö voi liikkua tilassa ja siitä pois. Esitys rakentuu kolmesta erillisestä pienoisesityksestä ja installaatiosta.

TeatteriNYT! -tapahtuma
Kiasma-teatterissa 11.–15.5.

Miksi juuri Nälkäteatteri?
Nälkäteatterissa kieltäydytään monista semmoisista asioista, jotka teatterin ja taiteenteossa otetaan annettuina. Tämä antaa toiminnalle kriittistä voimaa ja itseluottamusta. Riisuttu estetiikka ja työskentelytapa vapauttavat keskittymään olennaiseen. Hakemaan maksimaalista kokemusta minimaalisin keinoin. Nälkäteatterin toimintaperiaatteet sattuivat vastaamaan täydelleen projektimme toteutustapaa.

Miten Toisissa tiloissa -esitysprojekti eroaa aikaisemmista teatteritöistäsi?
Ensinnäkin siinä että kysymyksessä ei ole ohjaus, näyttämöteos. Me emme esitä mitään vaan suoritamme yleisön läsnä ollessa joukon näyttämöllisiä kokeita. Jos tätä yrittää seurata teatterina, ei näe metsää puilta. Emme puhu mitään vaan korkeintaan ääntelemme. Tyylilaji on luultavasti aika ainutlaatuinen.

Puhutte kollektiivisista harjoitteista, mitä ne käsittelevät?
Monet niistä ovat eräänlaisia metamorfooseja. Vierailemme toisissa, ihmiselle vieraissa tiloissa. Havaintotapamme, joka perustuu ihmishahmon annetummuuteen, muuttuu. Ihmisen kohdalta aukeaakin portti muihin maailmoihin. Luodut tilat nojaavat tarkkaan ruumiin tekniikkaan. Vältämme hurmosta ja improilua.

Tämän projektin yhteydessä haluat kutsua itseäsi koollekutsujaksi, ei esimerkiksi ohjaajaksi. Miksi?
Esitystä ei ole tarkoitettu katsottavaksi mistään yhdestä näkökulmasta, katsojan ja/tai ohjaajan ’visiosta’. Yleisön katse, suhtautumistapa esitettyyn, jätetään vapaasti kunkin määriteltäväksi. Yleisösuhde on performanssin tai happeninginomainen. Esitys itse kutsuu koolle joukon ihmisiä outojen kokemusten ääreen. Kaikkialla nykyteatterissa on koko ajan haasteena päästä eroon ohjaajasta. Teatteri ohjaajan taiteena, elävänä tauluna, nerollisena visiona, on ehdottomasti tiensä päässä. Me emme ole enää kiinnostuneita ’maailmankuvista’ vaan niistä vapautumisesta.

Mikä on Toisissa tiloissa -nimen tausta?
Ensinnäkin se kertoo aika tarkalleen mistä on kysymys. Myös siinä mielessä, että esitys on periaatteessa tilasta riippumaton. Tähän asti olemme esittäneet aina eri tilassa ja parhaiten esitys on toiminut epäteatterillisessa ympäristössä, avarissa ja valoisissa julkisissa tiloissa. Toiseksi nimen vokaalien symmetria ’oi-io’ muodostaa eräänlaisen matkan: ’toisissa’ viettää kohden keskellä olevaa katkosta, josta taas ’tiloissa’ palauttaa takaisin. Oliko se Leino joka puhui ’oudoista ovista’?

Voiko harjoitteilla määritellä jotain olennaista teatterista tai yhteiskunnasta?
Harjoitteet voivat merkitä eräänlaisia tuulahduksia paratiisista. Ne kertovat että toisenlainen yhteys ja kohtaamisen tapa ei ole ainoastaan joka hetki mahdollinen vaan että kysymyksessä on kokemuksemme aito ulottuvuus joka vaikuttaa joka hetki. Ne eivät tee vallitsevan todellisuus-käsityksen kanssa kompromissia, vaan haastavat sen kokonaisuudessaan. Saavutetuilla kokemuksilla on kiistämätön suvereeniutensa. Niiden voimaa on vaikea kiistää. Totta kai, jos kaikki tekisivät näitä harjoitteita, niin maailma muuttuisi! Korostamme harjoitteiden demokraattisuutta: ne ovat siinä määrin helppoja, että periaatteessa kuka tahansa osaisi tehdä ne.

Pyritkö tietoisesti kohti teatterin rituaaliluonnetta?
Rituaalisuus voi olla yksi tapa tarkastella asiaa, mutta on myös muita. Aina kun teatteri etsii uutta ja lähestyy rajojaan, se ei suinkaan kohtaa mitään kuiluja tai syövereitä, vaan epäteatterillisia institutionaalisia määreitä, kuten juuri rituaali, kultti, terapia, terrori, leikki… Teatteritapahtuma virittyy yhteiskunnallisesti tällaisten määreiden väliin.

Miten koet yleisön läsnäolon harjoitteissa?
Kiasmassa teemme työtä sen eteen, ettei esittämäämme voisi katsoa päältä. Kysymys on osallistumisesta tapahtumaan. Tilassa kohdataan sekä kauheita että kauniita ruumiita. Osanoton, metheksiksen, ulottuvuus on länsimaisessa teatterissa jäänyt aina jäljittelyn, mimesiksen varjoon. Harjoitteissamme kuvitteellinen aktiivisuus valottuu erityisesti tältä osallistuvalta puoleltaan.

Olet teatterintekijä, minkälaisena näet teatterin tulevaisuuden?
Tässä nyt pyrin olemaan jonkin muun kuin teatterin tekijä. Teatteri operoi ihmisen ilmiöllä. Se taso on paitsi perinteisesti hyvin kontrolloitu, myös kenttänä vaikea uudistaa. Tuo vaikeus johtuu ilmiön läheisyydestä, vähäisestä välineellisyyden asteesta. Asian hitaus ja vaikeus on kuitenkin nähtävä antoisuuden kääntöpuolena. Teatteri kykenee vielä halutessaan olemaan poikkeuksellisella tavalla haltuunottamaton taidemuoto.

Oma unelmasi teatterista?
On nyt tämän näköinen.

Riitta Aarniokoski

Nälkäteatteri
Toisissa tiloissa
Ensiesitys 14.5. TeatteriNYT! -tapahtumassa