Leikkiä vakavilla asioilla

Sveitsiläinen taiteilijapari Gerda Steiner (s. 1967) ja Jörg Lenzlinger (s. 1964) saapuivat heinäkuussa helteiseen Helsinkiin kerätäkseen materiaalia ARS 06 -näyttelyyn tulevaa teostaan varten. Kahden viikon aikana sitä kerättiinkin niin Helsingin ympäristöstä, Juupajoelta kuin Joutsenostakin.

Steinerin ja Lenzlingerin suurikokoiset installaatiot ovat kuhunkin tilaan erityisesti suunniteltuja projekteja, joissa materiaalina saattavat olla vaikkapa paikallisesta luonnosta kerätyt kasvit, kristallit ja muovikukat. Mielikuvituspuutarhat ja satumaailmat täyttävät, käyttävät hyväkseen ja muokkaavat koko ympäröivän tilan. Ideoita teoksiinsa pari etsii paitsi näyttelytilasta myös paikallisesta historiasta, kulttuurista ja tarinoista.

Usein Steinerin ja Lenzlingerin teokset ovat täynnä leikkisyyttä ja ironiaakin. Esimerkiksi Madridin La Casa Encendidaan vuonna 2003 koottu installaatio How did the Walrus get to Madrid? (miten mursu joutui Madridiin?) sai alkunsa vierailusta Madridin luonnonhistorialliseen museoon. Siellä taiteilijapari kohtasi puolikkaan täytetyn mursun nimeltä Lolita, ja jäi pohtimaan, miten se oli joutunut sisämaassa sijaitsevaan Madridiin ja mihin sen toinen puoli oli joutunut. Lopulta Lolita vapautettiin teosta varten museostaan ja sille rakennettiin merellinen ympäristö erilaisista luonnonmateriaaleista. Ajatus mursusta on huvittava, mutta teoksen aihe on vakava, sillä se kertoo juurettomuudesta ja irrallisuudesta. Siinä käytetyt munakoisopensaat on kerätty El Edijosta, missä tuotetaan suuri osa Euroopan talvella syömistä vihanneksista ja työn kasvihuoneissa tekevät siirtotyöläiset. "Haluamme teoksissamme kääntää asioita päälaelleen ja kertoa tarinoita. Esimerkiksi suomalaisissa kansantarinoissa kettu on viisas eläin, joten voisimme tehdä teoksen jossa se olisikin tyhmä", taiteilijat kertovat. Hauskuus syntyykin Steinerin ja Lenzlingerin teoksissa usein asioiden nurinpäin kääntämisestä. Samalla ne herättävät katsojan näkemään asioita uudenlaisesta perspektiivistä.

Satupuutarhoja ja ympäristökysymyksiä

Tila on oleellinen elementti Steinerin ja Lenzlingerin teoksissa, sillä teokset suunnitellaan ja rakennetaan nimenomaan tiettyyn paikkaan. Niinpä näyttelytilastakin tulee osa teosta. Venetsian biennaalissa San Staë -kirkossa 2003 esillä ollut Riippuva puutarha täytti Venetsian dogen aikoinaan hautapaikakseen rakennuttaman valkoisen kirkon mitä erilaisimmilla materiaaleilla ja tutkiskeli samalla kirkon ilmapiiriä. Katossa roikkui tekokukkia, sian hampaita, merilevää sekä banaaninlehtiä ja vierailijat saattoivat kuljeskella tilassa ja maata dogen hautakiven päälle asetetulla sängyllä ihailemassa yläpuolellaan leijuvaa puutarhaa. "Haluamme, että katsojat voivat olla teostemme sisällä, eivätkä vain katsoa niitä ulkoapäin", taiteilijat kertovat.

Toinen keskeinen elementti Steinerin ja Lenzlingerin teoksissa on luonto, joka on mukana jo teosten materiaaleissa. Jotkut teoksista myös kommentoivat luontoa ja ympäristökysymyksiä, usein huumorin avulla. Les envahisseurs (tunkeutujat, 2004) toteutettiin Genéven kasvitieteelliseen puutarhaan tai itse asiassa konttiin sen edustalla. Teoksen idea tuli tunkeutuja-kasveista, jotka levittäytyvät uusiin ympäristöihin ja vievät elintilaa alueen alkuperäisiltä kasveilta. Konttiin rakennetussa puutarhassa testattiinkin, mitä tapahtuu, kun samaan tilaan istutetaan kaikenlaisia kasveja kukista yrtteihin sekä uhanalaisiin ruohoihin. Ruukkuina toimivat vanhat matkalaukut, käsilaukut ja kengät.

Ympäristökysymykset ovat Steinerille ja Lenzlingerille tärkeitä. "Olemme kiertäneet ympäri maailmaa ja nähneet monenlaisia ympäristöjä ja myös ympäristöongelmia. Teistä suomalaisista tulee vielä rikkaita, kun teillä on näin paljon vettä käytössänne", tuumivat taiteilijat. Heidän Tel Avivin taidemuseoon 2004 rakentamansa Root Treatment käsittelee veden ja viljelysmaan puutetta, joka suuressa osassa maailmaa on jokapäiväinen ongelma. Teosta varten taiteilijat saivat lainaksi kasveja, jotka eivät kasva maassa, vaan niiden juuret roikkuvat ilmassa ja niitä ruokitaan veden ja ravinteiden sekoituksella. Juurten alle taiteilijat rakensivat tekokukista puutarhan. Vähitellen juurista valuva suolavesi kristallisoitui ja sai kukat juurten alapuolella näyttämään siltä kuin ne olisivat lumen peitossa. Suola onkin elämälle sekä välttämätöntä että tappavaa. Vaikka kasvit tarvitsevat ravinteita, on tehomaatalouden aiheuttama maan liiallinen suoloittuminen ongelma muuallakin kuin Israelissa.

Keinu vai pesä

Steinerin ja Lenzlingerin Suomessa viettämään kesäiseen kaksiviikkoiseen sisältyivät retket Juupajoelle ja Joutsenoon. Silloin kerättiin runsaasti luonnonmateriaaleja suomalaisesta metsästä. Lisäksi taiteilijapari tutustui Helsingin ympäristöön, suomalaiseen elämänmenoon ja kansantarinoihin.

Taiteilijoita viehättää Suomessa erityisesti luonnonläheisyys ja rauhallisuus. "Ihminenkin on osa luontoa ja meidän pitäisi myös tuntea vastuuta ympäristöstämme. On ihanaa, että täällä luonto on niin lähellä. Metsä alkaa melkeinpä kaupungin keskustasta", he tuumivat.

Myös Kiasman tilat tekivät vaikutuksen ja taiteilijoilla onkin jo ideoita siitä, millaisen teoksen museon korkeaan kirkkomaiseen sisääntuloaulaan voisi toteuttaa. Steiner haluaisi keinun, jossa yleisö voisi maata ja jonka yläpuolella leijuisi riippuva puutarha. Lenzlinger taas on ideoinut linnunpesää, johon yleisö voisi kiivetä. Kolmas ajatus on lähde, jonka ympärillä olisi täytettyjä eläimiä. Yleisö kurkistelisi lähteeseen eläinten rinnalla. Nähtäväksi jää, toteutuuko näistä ideoista lopulta mikään, vai syntyykö vielä aivan uusia suunnitelmia.

Nyt Kiasman varastossa odottaa suuri määrä materiaalia ja taiteilijat ovat palanneet Sveitsiin työstämään ideoitaan. Lopullisen muotonsa Steinerin ja Lenzlingerin uusi teos saa joulukuussa, kun teoksen pystyttäminen alkaa. "Vaikka meillä onkin ideoita valmiina ja materiaalia kerättynä, on teoksen pystyttäminen aina lopulta improvisaatiota", taiteilijat toteavat.

Auli Karra