Ainoa varmuus on epävarmuus

”Olen itse kirjoittanut sinun taiteestasi, että se ajattelee, mutta tietyllä tavoin sanat ylittävällä tasolla”, pohdiskelee Kiasman kokoelmaintendentti, filosofian tohtori Marja Sakari jututtaessaan taiteilija Maaria Wirkkalaa. Keskustelu kumpuilee teoksista, nimistä, syntysijoista ja lähtökohdista taiteilijuuden käsitteeseen ja merkitykseen.

Olet tehnyt paikka- ja aikasidonnaisia installaatioitasi jo 80-luvulta lähtien.

Teen hetkiä ja paikkoja. Aika toimii materiaalina. Ajallisuus ankkuroituu johonkin olemassa olevaan ja piirtyy sen kautta. Tekemiseni edellytys on katsoa tilanne ja käyttää sitä materiaalina.

Mitä esineet ja paikat sinulle merkitsevät?

Elementit - tikkaat ja tuoli seuraavat minua varjon tavoin. En itse tiedä miksi. Eläimillä olen jäsentänyt tilanteita, yrittänyt selvittää itselleni määriä ja tapahtumia, joita on vaikea ymmärtää. Renessanssi-taiteen kuvat liittyvät lapsuuteeni tärkeänä osana. Oikeina itse koettuina kuvina. Matkoina tai vanhempieni minulle lähettäminä postikortteina. Töissäni olen käyttänyt postikortteja. Paikat, ennen etsin paikkoja. Nyt ne tulevat vastaan etsimättä. Paikalla on muisti ja muistilla paikka. Valo on lisä. Ei itsenäinen.

Monissa teoksissasi nimellä on tärkeä merkitys, Yhtä tyhjän kanssa, So What, Maarian satama, Tabulava. Mikä on suhteesi kieleen visuaalisuuden kumppanina?

Sanat. Sanojen väli. Ääni. Omituinen käännös. Kaksoismerkitys. Nimi on osa teostani. Samoin voi myös sanoa, että nimet muodostavat kertomuksen.

Yhtä tyhjän kanssa (A Void Me) -näyttely oli eräänlainen retrospektiivi. Olit minimoinut esitettävän miltei tyhjiksi huoneiksi. Mitä tyhjyys sinulle merkitsee?

Aivan työskentelyni alussa muutama säe Eeva-Liisa Mannerin runosta Kromaattiset tasot on ollut tärkeä.
Tyhjän käsittely ja vain tyhjän. Myöhemmin ymmärsin tyhjän menetyksenä, poissaolona, kuolemanakin.

Miten erilaiset tilat muovaavat teostesi lähtökohtia ja taiteellisen ajattelusi kulkua?

Yksinkertaisimmillaan lähtökohtana voi olla paikan historia. Se voi myös olla paikan kääntöpuoli tai sellainen asia, joka jää katseen ulkopuolelle. Voin myös ajatella, että kehystän kätketyn. Ennen etsin erityisiä paikkoja, jotka olivat ikään kuin ulkopuolella - syrjässä ns. taidekentästä. Käytin myös omaa ulkopuolisuuttani tilanteena. Nyt en voi enää tehdä siten, koska ulkopuolisuus on keskiössä. Marginaalia ei enää ole.

Tutkimukseni jatkui viime syksynä huonekaluliike Skannossa, keskellä kaupunkia pitämässäni näyttelyssä Tabulava -pöytiä ja tuoli. Se osoittautui täydelliseksi onnistumiseksi ulkopuolisuuden kokemisessa.
Mielenkiintoista oli seurata ns. "taideihmisten" reaktiota. Huonekaluliike paikkana määritti sen aika tarkalleen.
Se ero, mikä on teollisella tuotteella ja tuottamisella oli myös tarkasteluni kohteena. Kyseessä oli PÖYTIÄ JA TUOLI. Kysymys johon ällistyneenä yritin vastata oli: "Ne on kyllä hurjan kauniita, mutta miten ne pitää ymmärtää?" Pitääkö pöytää jotenkin erityisesti YMMÄRTÄÄ? Minusta pöytä on ihan yksinkertaisesti pöytä.
Onko jotenkin omituista tuoda huonekaluliikkeeseen PÖYTÄ? Eikö ole omituista tuoda taidemuseoon pöytä tai huonekaluliike tai fitnesscenter. Olisiko reaktio ollut toinen jos olisin näyttänyt pöydät galleriassa. Minulla oli valtavan hauskaa kun René Blockin kanssa keskustelin tästä TABULAVA-projektista. Paikalla oli myös olennainen merkitys, kun pidin kaksi päivää kestävän retrospektiivisen näyttelyni Yhtä tyhjän kanssa Rakennustaiteen museossa, rakennetun ympäristön museossa.

Voisitko kertoa jotain ARS -näyttelyyn tulevasta teoksesta?

Yksi työ johtaa toiseen. TABULAVA-projektin jälkeen tulee tabula rasa. Puhdistan pöydän ja lähden siitä missä seison. Kysymys jota mietin on: Ihminen voi seisoa täsmälleen samassa paikassa ja ajatella kahdella eri tavalla. Olen keskellä ei mitään, In the middle of nowhere tai Olen maailman sydämessä In the heart of the world. Tästä näkökulmasta määrittyy suhde hetkeen ja paikkaan. Toinen asia, joka määrittää tätä tulevaa työtä on, että ainoa varmuus on epävarmuus.

Viime vuosisadan alun taiteilijat, Paul Klee tai Wassily Kandinsky näkivät taiteella selkeästi hengellisen tai henkisen merkityksen. Monissa teoksissasi pohdit omaa taiteilijuuttasi. Valottaisitko käsityksiäsi taiteen merkityksestä nykymaailmassa ja suhdettasi omaan taiteilijana olemiseesi?

Taiteen kokijana voin sanoa, että taiteella varmasti on merkitystä, mutta en tekijänä. Minulle työni tekeminen on tapa reagoida, tapa selvitä. Jäsentää sitä mitä haluan nähdä ja sitä mitä en halua nähdä.

Marja Sakari