Kuolema kohtaa nuoruuden ehdottomuuden

Ranskalaisen taiteilijan Rachid Ouramdanen soolo Les Mort Pudiques (Kainot kuolemat) on poikkeuksellinen teos kuolemasta. Teosta varten Ouramdane on tutkinut miten kuolemaa käsitellään internetissä sivustoilla, jotka kertovat nuorista itsemurhapommittajista tai erilaisista tavoista tehdä itsemurha.

Kuolema on vaikea aihe. Se on koko ajan läsnä sähköisen median hallitsemassa todellisuudessa ja toisaalta arjesta lähes kokonaan pois suljettu. Rachid Ouramdane ei kuitenkaan esitä kuolemaa abstraktina tai kasvottomana, pikemminkin yhtä aikaa henkilökohtaisena ja poliittisena. Ouramdane luo esitykseen tunnelman, jonka avulla sellaisten aiheiden kuin identiteetti tai kuolema käsitteleminen pysyy konkreettisena, erityisenä ja yksityisenä. Esityksessä on vahvasti myös läsnä esiintyjän oma tausta tanssijana ja Ranskan algerialaisena.

KUOLEMAN SYMBOLIT

Ouramdane astuu näyttämölle farkuissa ja t-paidassa kasvot valkoisiksi kalkittuina. Samalla pystyyn nostetuilta videoruuduilta näkyy, kun hän pyyhkii kasvojaan. Esiintyjän puhtaat kasvot muuttuvat jokaisella pyyhkeen vedolla mustemmiksi, kunnes ne ovat kokonaan mustan peitossa. Naamiot ja maskit ovat usein juuri kuoleman symboleja näyttämöllä. Lisäksi kasvojen kätkeminen ja peittäminen kerta toisensa jälkeen heijastaa identiteetin ja roolien monimutkaisia verkostoja.

Esityksen poliittisuus on vähäeleistä ja saa ilmaisunsa monin eri tavoin. Ouramdane esittää pantomiimin keinoin erilaisia arabimiehiin liittyviä stereotypioita. Näyttämön rajaavat puutarhaletkusta tehty nyrkkeilykehän aitaus, jossa kulkee erivärisiä nesteitä. Välillä ne ovat Ranskan lipun väreissä, välillä niissä virtaa vain verenpunaa.

NUORUUDEN EHDOTTOMUUS

Les Morts Pudiques on provokatiivinen ja kaunis teos, jossa toiminta, teot, videot ja visuaalisuus tukeutuvat vahvasti musiikkiin, valoihin ja esiintyjän läsnäoloon. Se perustuu Roland Petit’n ja Jean Cocteaun suosiota saavuttaneeseen balettiin Le Jeune Homme et La Mort. Vuonna 1946 valmistuneessa baletissa on Johann Sebastian Bachin musiikki. Ouradamen esitys alkaa Cocteaun ja Petit’n baletin tapaan Bachin musiikilla, mutta teoksen musiikkiskaala vaihtelee elektromusiikista pohjoisafrikkalaiseen rumpumusiikkiin ja sinfonioihin.

Ouramdane yhdistää teoksessaan kuoleman mm. moottoripyöriin, nyrkkeilyyn ja poliittiseen fanatismiin. Nuorten miesten kuolemat idässä ja lännessä rinnastuvat ilmaisuiksi jostain kulttuuria vahvemmasta voimasta; ehkä nuoruuden ehdottomuudesta ja traagisuudesta. Teoksen loppupuolen laulussa puhutaan nuoruudesta, vihreydestä ja vahvuudesta, jotka ovat vaihtuneet syvimmän meren tummuuteen ja heikkouteen.

Pääroolissa ihminen

ARS 06 -näyttelyn kantavia ajatuksia on ollut tutkia taidetta ihmisyyden ilmentäjänä. Esittävien taiteiden kohdalla voisi puhua ihmisyyden sijaan ihmisten keskeisyydestä, sillä juuri läsnäolo ja elävä vuorovaikutus liittyvät niiden olemukseen. Teatterissa läsnäolon, ilmaisun ja kommunikaation eri tasojen kautta syntyvä energia on juuri sitä, mikä liittää ihmiset yhteen ja luo tunteen voimasta. ARS esiintyjien läsnäolo ja ilmaisun tavat vaihtelevat rajustikin, mutta teosten keskiössä on kuitenkin ihminen: kertoja, tanssija, esiintyjä, näyttelijä.

Olemme ajatelleet esityksen voimaa sellaisena, joka pyrkii palauttamaan ihmisen voiman ja eheyden. Samalla palaa myös usko ruumiiseen, ei välineenä ja kulutuksen paikkana, vaan maailmana, jonka energiat ja voimat ovat haltuun otettavissa. ARS 06:n esityksistä on pyritty luomaan kokonaisuus, joka käsittelee ruumiin ja hengen kulttuuria, jopa kultteja. Se on näkymä kulttuuriin, jota hallitsee uhrautuminen ja marttyyrius sekä itsensä kieltäminen. Esityksissä yhdistyykin henkilökohtainen ja poliittinen tavalla, joka ei ohita ihmisen haavoittuvuutta, vaan pikemminkin tekee sen näkyväksi.

MESSIASPELI

Saksalainen koreografi Felix Ruckert on uudistaja ja kokeilija, joka ei kaihda äärimmäisiäkään ratkaisuja ryhtyessään tutkimaan tabuja, rajoja ja konventioita. Hänen esityksensä jättävät katsojaan usein pitkäaikaisia vaikutuksia. Messiah Game - Messiaspeli koostuu viidestä osasta, jotka ovat tulkintoja Uuden testamentin aiheista. Kohtaukset on nimetty Raamatun mukaan: Kaste, Kiusaus, Viimeinen ehtoollinen, Ristiinnaulitseminen ja Ylösnousemus. Teoksessa kuka tahansa yhdestätoista tanssijasta voi ottaa valitun, Messiaan, paikan esityksen kuluessa. Valtataistelu korostaa alistamisen ja alistumisen teemoja. Ruckertin mukaan Messiaassa yhdistyy herra ja palvelija. Esitys ei käsittele uskoa tai uskontoa, mutta siinä sekoittuvat hengelliset ja ruumiilliset tarpeet tavalla, joka ei ole vierasta uskonnollisille kulteille.

PLACEBO

Ruckertin toisessa ARS-esityksessä Placebossa kolme tanssijaa hoitaa vapaaehtoisia osallistujia erityisillä hoitopöydillä. Esiintyjillä on käytössään varasto erikokoisia ja -muotoisia pakkauksia, joissa on lasia, hiekkaa, metallia, kumia, muovia ja nesteitä. Pakkausten avulla esiintyjät välittävät osallistujille kokemuksen esim. painosta, kovuudesta, pehmeydestä. Esineiden fyysiset ominaisuudet ovat samansuuntaisia kuin tanssijoiden dynamiikka heidän liikkuessaan tilassa ja ajassa. Niiden avulla “mukaterapeutit” hoitavat potilaitaan. Placebo perustuu viimeaikaisten tutkimusten tuomaan tietoon mielen ja ruumiin yhteydestä. Lumevaikutus näyttäisi tarkoittavan sitä, että luovuudella on merkittävä osa paranemisessa.

RAKKAUTTA, HAPPOA JA PÄHKINÖITÄ

Kanadalainen koreografi Daniel Léveillé tutkii teoksessaan yksinoloa ja yksinäisyyttä. Léveillé etsii totuutta yksinäisyydestä ja erityisesti siitä miten se ilmenee ihmissuhteissa. Amour, acide et noix –teoksessa tyhjällä näyttämöllä on neljä alastonta tanssijaa. Teos on riisuttu paljaaksi kaikesta estetisoinnista ja jäljellä on vain olennainen liike. Léveillén teos rakentuu lähes klassisesti duetoista, trioista ja kvartetoista, joissa tanssijat koskettavat, nostavat ja kantavat toisiaan. Vaikka kysymys onkin halusta ja kaipuusta, esitys on täysin riisuttu viettelemisen tai miellyttämisen tarpeista. Alastomuus on Leveillelle puvustusta, se on harkittu tapa, joka näyttää liikkeen ja ruumiin suhteen myös anatomisella tasolla.

MAKEAA

Makeaa - Ilta Charlotte Engelkesin kanssa on näyttelijän teatteria. Se on Charlotte Engelkesin ilta monessakin mielessä. Esitys on tarina intohimosta, sokerin pelosta, menneisyydestä viihdeteollisuudessa – sekä hyvän tekemisestä. Yllätysesiintyjän roolissa hän joutuu usein noloihin tilainteisiin kuten piiloutumaan syntymäpäiväkakkuun ja odottamaan keittiössä. Ohjaajan vaimo saa kakkuepisodista ikuisen trauman ja aloittaa maailmanlaajuisen kampanjan sokerisalaliittoa vastaan. Makeaa on yhden naisen kabaree-esitys, jossa sivullinen, ohjaajan vaimo, ottaa näyttämön itselleen.

Virve Sutinen
tuottaja