Diorin vahat Kiasman lattialla

Kuinka Maaria Wirkkalan lattia liikkuu? Mitä konservaattori tekee harjanvarteen kiinnitetyllä oluttuopilla? ARSin kulissit avautuvat, kun tekniikan projektipäällikkö Petri Ryöppy ja konservaattori Siukku Nurminen kertovat näyttelyn rakentamisen ja ylläpidon yksityiskohdat.

Museon näyttelymestarit vastaavat museon muun teknisen henkilökunnan kanssa niin näyttelyesineiden kuljetuksista ja käsittelystä kuin myös teosten varastoinnista ja turvallisuudesta. He rakentavat ja ripustavat näyttelyt yhteistyössä konservaattorien ja teoksiaan esille asettavien taiteilijoiden kanssa. Tekninen henkilökunta huolehtii myös näyttelytiloista. "Tällainen iso näyttely vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Näyttelytiloja ja teoksia on huollettava ajoittain", projektipäällikkö Petri Ryöppy kommentoi.

ARS 06 eroaa muista näyttelyistä teknisen henkilökunnan silmin erityisesti suuren volyyminsa vuoksi. "Kun koko talo laitetaan kerralla uusiksi, ja vain yhtä näyttelyä varten, kaikkea on paljon. Näyttelyyn osallistuu yli 40 taiteilijaa, ja teoksia on noin 100. Kaikkien teosten ripustaminen ja asentaminen oli iso urakka, vaikka rakentajia oli melkein kaksinkertainen määrä normaaliin verrattuna. Erityisesti eri rakennusvaiheiden tarkka suunnittelu korostuu isoissa projekteissa, koska näyttelyt rakennetaan vaiheittain", Ryöppy kertoo.

Liikkuva lattia

Näyttelyitä koottaessa suurin osa teoksista lainataan yleensä muista kokoelmista tai taiteilijoilta. Taidetta myös tuotetaan museossa. Taiteilija suunnittelee ja toteuttaa teoksen yhdessä museon teknisen henkilökunnan kanssa. "Nämä projektit jäävät aina parhaiten mieleen. Niissä ollaan mukana alusta loppuun asti. Kokonaisen teoksen syntyprosessin seuraaminen ja toteuttaminen on mielestäni kaikkein mielenkiintoisinta tässä työssä", Ryöppy kertoo.

ARS 06 -näyttelyä varten tuotettuja teoksia ovat mm. sveitsiläisten taiteilijoiden Gerda Steinerin ja Jörg Lenzlingerin Joutsenlampi sekä Maaria Wirkkalan Vakain aikein. Koko tuotantoprosessi voi olla hyvin pitkä. Steiner ja Lenzlinger vierailivat viime kesänä Suomessa kokoamassa materiaalia teostaan varten. Taiteilijat rakensivat teostaan Kiasmassa joulu- ja tammikuussa. Wirkkalan teoksen suunnittelu aloitettiin Kiasmassa jo vuoden 2005 keväällä. Ryöppy korostaa, että taiteilijan idean ymmärtäminen on tärkeää ennen kuin teknisen toteutuksen suunnittelu voidaan edes aloittaa. Toteutuksen mahdollisuuksia on yleensä monia, sen takia teoksen idean on täsmennyttävä. Ryöpyn mukaan tähän prosessiin menee joskus runsaasti aikaa, vaikka tuotantoaikataulu painaisi jo päälle.

"Wirkkalan teoksen idea on asettaa katsoja konkreettisesti ja ajatuksellisesti tyhjän päälle. Taiteilija halusi rakentaa lattian, joka paljastaa olemisen epävarmuuden. Keskustelimme pitkään, millaisen liikkeen taiteilija lattiaan halusi. Lattian tuli reagoida herkästi ja epävakaasti jo yhden ihmisen liikkeeseen. Raskas iso kivi lattialla asetti erityisiä haasteita", Ryöppy havainnollistaa Wirkkalan teoksen syntyprosessia.

Ryöppy kertoo vielä, että museoissa tuotettujen teosten teknisen toteutuksen suunnitteluun vaikuttaa myös se, halutaanko ne asettaa myöhemmin uudelleen esille. Tällöin on jo suunnitteluvaiheessa otettava huomioon, että purkaminen ei voi tapahtua teosta rikkomalla. Osa teoksista, kuten Steinerin ja Lenzlingerin Joutsenlampi, on ainutkertaisia eikä niitä koskaan rakenneta uudelleen. "Se on osa nykytaidetta. Teos häviää olemasta, kun se puretaan. Pitkän tuotantoprosessin aikana kiintyy helposti teokseen, ja purkaessa tulee joskus surullinen olo, kun tietää ettei teosta voi enää nähdä."

Diorin vahat

Taiteen konservointi liitetään usein vanhojen taideteosten korjaukseen ja kunnossapitoon. Kiasman konservaattori Siukku Nurminen kertoo toimenkuvastaan erityisesti nykytaiteen näkökulmasta. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on museoiden ja kokoelmien välillä kulkevien teoslainojen huolellinen dokumentointi. "Kirjaamme teoksen kunnon yksityiskohtaisesti sekä sen tullessa museoon että lähtiessä. Konservaattorit ovat myös mukana näyttelyn rakentamisessa, ja me korjaamme tarvittaessa kuljetuksessa vahingoittuneita teoksia. Tämän lisäksi huolehdimme näyttelyteosten ylläpidosta yhdessä näyttelymestarien ja salivalvojien kanssa," Nurminen valottaa konservaattorin työnkuvaa.

Nurminen kertoo, että ARS 06 -näyttelyn pystytyksen työläimmät teokset olivat Petah Coynen Nimetön #1111 (Pikku-Edin tytär Margaret) ja Nimetön #1163 (Kotimaa). Massiiviset teräsrunkoiset veistokset saapuivat valtavissa kuljetuslaatikoissa. Osina tulleiden veistosten kokoaminen ja viimeistely vei rakentajilta muutaman kokonaisen päivän. "Pelkästään veistosten kokoamista varten saimme 40-sivuisen ohjekirjan. Purkuohjeita on saman verran. Taiteilijalla on tosin mennyt pari vuotta veistoksen tekemiseen".

Pieniltä onnettomuuksilta näyttelyn rakentamisessa ei aina säästytä. Coynen veistokset koostuvat suurimmaksi osaksi teräsrunkoon kiinnitetyistä, vahaan kastetuista kukista. Kun konservaattorit viimeistelivät teosta ARS 06 -näyttelyä varten, vahaan kastettuja kukkia kiinnitettiin teokseen lisää. "Paikkailimme muutenkin kuljetuksen jälkiä. Meillä oli lattialla ämpäri, jossa pidimme vesihauteessa Christian Diorin kehittämää erikoisvahaa. Teokseen kiinnitettävät kukat kastettiin ensin siihen yksitellen, ja sen jälkeen olikin jo kiire kiinnittää ne oikealle paikalle ennen vahan kuivumista. Kiireessä onnistuin kompuroimaan, ja vahaämpäri kaatui keskelle salin lattiaa. Onneksi itse teos pysyi vahingoittumattomana. Lopputuloksena näyttelyvieraat voivat nähdä vahan jättämän läiskän salin lattiassa, muiston ARSin rakentamisesta."

Mielikuvitukselliset työvälineet

Monimuotoinen nykytaide asettaa vaihtuvia haasteita konservaattoreille. Teosten ylläpito ja huolto vaatii ajoittain mielikuvituksellisia ratkaisuja ja työvälineitä. Nurminen näyttää Steinerin ja Lenzlingerin Joutsenlampea varten kehittämänsä työkalut. Installaation "lampi" koostuu moottoriöljystä sekä nestemäisestä ureasta, joka toimii lannoitteena lammen reunoilta kohoavalle vaaleanpunaiselle kasvustolle. Lannoitetta on lisättävä säännöllisin väliajoin ja "lampeakin" on hoidettava. "Tällä ureaa kaadetaan varovasti lammen keskelle", Nurminen kertoo ja näyttää omatekoista työvälinettä, pitkää harjanvartta, ja sen päähän kiinnitettyä muovituoppia. Harjanvarteen kiinnitetyllä vispilällä puolestaan sekoitetaan ja tasoitetaan Joutsenlammen öljypintaa.

"Konservoinnin työkalu numero yksi näyttelysaleissa on rikkalapio ja kihveli," Nurminen havainnollistaa Montri Toemsombatin Hengitys sisään / hengitys ulos -teoksen luona. Toemsombatin installaation shakkiruudukon hiekalla on tapana aina välillä levitä salin lattian puolelle. "Käytämme teosten huollossa myös paljon erilaisia pensseleitä, suteja ja harjoja. Esimerkiksi Berlinde de Bruyckeren Mykän hevosen turkkia on harjattava päivittäin, jotta kiilto säilyisi".

Petri Ryöppy ja Siukku Nurminen kertoivat työstään ja ARS 06 -näyttelyn rakentamisesta Näin tehtiin ARS -yleisökierros sarjassa.

Vappu Penttilä
Viestintäharjoittelija