Aasian ennätyksellinen talouskasvu siivittää nykytaiteenkin nousua. Nykytaiteen museoita ja taidekeskuksia syntyy ripeään tahtiin, Shanghain kaltaiset dynaamiset keskukset houkuttelevat innovatiivisia ihmisiä kaikkialta maailmasta, ja aasialaiset nykytaiteilijat verkostoituvat yhä kansainvälisemmin. Kansainvälisen nykytaiteen kaanon määritellään yhä länsimaissa, mutta siirtyykö viestikapula joskus vielä Aasiaan?
VAUHDIKAS TALOUSKASVU
Maanosan mittaamattomat voimavarat ovat tähän saakka olleet säästöliekillä, ja monet yhteiskunnalliset ongelmat ja ihmisoikeuskysymykset odottavat edelleen ratkaisuaan. Voimakkaina elävien perinteiden ja vauhdikkaiden muutosten yhteentörmäyksessä on uhkansa, mutta myös mahdollisuutensa.
Idästä tuulee -näyttely keskittyy kolmeen Aasian maahan, joissa muutoksen tahti on erityisen kiihkeä, nykytaidekenttä vilkas, kulttuuriperintö vahva, ja poliittinen historia kirjava. Indonesia, Kiina ja Thaimaa ovat kulttuureiltaan, poliittiselta tilanteeltaan ja uskonnoiltaan hyvin erilaisia. Ne kohtaavat kukin omalla tavallaan Aasian tämänhetkiset lupaukset ja haasteet: talouskasvun, ympäristö- ja yhteiskunnalliset ongelmat, ihmisoikeuskysymykset sekä – Kiinan ja Indonesian kohdalla – valtavan väestön.
POLIITTISUUS OSANA ARKEA
Näyttelyyn on valikoitu nykytaiteilijoita, joiden teoksissa vanha ja uusi, Itä ja Länsi, myytit ja todellisuus sekä muutos ja pysyvyys kietoutuvat toisiinsa monitasoiseksi vastakohtien vuoropuheluksi. Mukana ovat Kiinasta Chen Zhen, Hu Yang ja Yang Zhenzhong, Indonesiasta Heri Dono, Eko Nugroho, Melati Suryodarmo ja Entang Wiharso, sekä Thaimaasta Araya Rasdjarmrearnsook. Näyttelyn ovat koonneet Tuula Karjalainen ja intendentti Marja Sakari Kiasmasta.
ELÄMÄN JA KUOLEMAN KYSYMYKSIÄ
Kiinasta 1986 Pariisiin muuttanut Chen Zhen (1955-2000) oli sukupolvensa maineikkaimpia kiinalaisia nykytaiteilijoita. Taiteilijan kokemukset kahden maailman väliltä tiivistyvät hänen runollisiin installaatioihinsa, joissa solmiutuvat yhteen länsimaiset ja kiinalaiset aiheet, kulttuurivallankumouksen sävyttämä lapsuus sekä buddhalainen filosofia.
Hu Yang (s. 1959) kuvaa kotikaupunkinsa Shanghain jatkuvaa muutosta ja valtaisia yhteiskunnallisia eroja valokuvasarjassaan Shanghai Living. Sadan valokuvan sarja kurkistaa sekä laittomien siirtolaisten, työn uuvuttaman keskiluokan että itseään hemmottelevan yläluokan olohuoneisiin, unelmiin ja todellisuuteen.
Myös Yang Zhenzhongin (s.1968) aiheena on jatkuvasti muuttuva Shanghai. Hänen nokkelat ja humoristiset videoteoksensa ja installaationsta virittävät pohtimaan eri näkökulmista kiinalaisen yhteiskunnan vastakohtaisuuksia, kulutusjuhlaa ja sen kääntöpuolta, kuolevaisuutta tai onnellisen perheen reunaehtoja.
Heri Dono (s.1960) on Indonesian tunnetuimpia nykytaiteilijoita. Hänen taiteensa ammentaa Indonesian perinteistä, maagisesta realismista ja poliittisen tilanteen kritiikistä.
Eko Nugroho (s. 1977) kuuluu Yogyakartan nuorempaan, poliittisesti tiedostavaan ja nopealiikkeiseen taiteilijasukupolveen. Taiteilijan humoristinen ja surrealistinen, ironisten iskulauseiden kirjoma kuvasto syntyy sarjakuvan, maalauksen, animaatioiden ja kuvakudonnaisten keinoin.
Performanssitaiteilija Melati Suryodarmo (s. 1969) muutti 1994 Saksaan opiskelemaan Marina Abramovicin oppilaana. Hänen intensiiviset, voimakkaan fyysiset ja aistilliset performanssinsa tasapainottelevat naurun ja vakavuuden, arkisen ja absurdin välimaastossa.
Entang Wiharso (s.1967) jakaa aikansa Yhdysvaltojen ja Indonesian välillä. Hänen maalauksensa ja installaationsa yhdistävät henkilökohtaista, länsimaista ja indonesialaista mytologiaa ja luovat kriittisen katseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen, ympäristökysymyksiin ja kulttuurisiin stereotyyppeihin ja ennakkoluuloihin.
Araya Rasdjarmrearnsook (s. 1957) on tämän hetken maineikkaimpia ja ehkä eniten keskustelua herättäneitä thaimaalaistaiteilijoita. Hän on tullut tunnetuksi videoteoksistaan, jotka tuovat kuoleman lähelle: taiteilija lukee kuolleille tai pukee heitä rauhoittavan ja kunnioittavan tunnelman vallitessa.
-Taru Tappola