Naisenergiaa Kiasma-teatterissa

Naisenergia purkautuu Kiasma-teatterissa

Suomalaisen esitystaiteen vahvat tekijät hallitsevat Kiasma-teatterin lavaa kevätkaudella. Helmikuussa ensi-iltansa saa suomalaista nykytanssia uusille urille luotsanneen Sanna Kekäläisen sooloteos Punainen-Red-Rouge ja huhtikuussa ohjelmistoon tulee Cris af Enehielmin ideoima Kalevala Generator, joka kokoaa yhteen yhdeksän naista kokeilevan teatterin, performanssin, tanssin ja mediataiteen aloilta. Kiasma-lehti haastatteli Kekäläistä ja Enehielmiä tulevista teoksista.

Voimanlähteenä Kalevala

Kalevala Generator on näyttämöllinen kollaasi, joka koostuu liikkeestä, äänestä, kuvasta ja toiminnasta. Siinä esiintyvät elämää jo paljon nähneet naiset, joita yhdistää kokeellisen esittävän taiteen kentän etujoukkoihin kuuluminen. Esiintyjälistalla mukana ovat Idalotta Backman, Cris af Enehielm, Elina Hurme, Sue Lemström, Tarja Nyberg, Seija Metsärinne, Janice Redman, Riitta Vainio ja Maria Wolska. Ryhmän koollekutsuja ja idean äiti kuvataiteilija, lavastaja, muusikko ja teatteripedagogi Cris af Enehielm kertoo teoksen lähtökohdista.

Mistä sait idean teokseen?

Opetan ja ohjaan paljon, enkä ole pitkään aikaan esiintynyt. Ajattelin, että nyt on korkea aika lähteä tanssimaan, vielä kun on jalat, jotka liikkuvat. Olin ihastunut koreografi Sasha Pepelyaevin groteskiin esitysmaailmaan, jonka koen itselleni läheiseksi. Pidän myös hänen tavastaan tehdä tanssia ei-tanssijoiden kanssa. Olen kyllästynyt miesten ja nuorten naisten suosioon ammattitanssikentällä. Hain projektiin mukaan plusmiinus 50-vuotiaita naisia, joiden kehot ovat saaneet karaktääriä. Haluan nähdä tanssiesityksissä muitakin kuin siloteltuja ihmisiä ja näyttää, millaiset voimavarat vanhemmissa esiintyjissä on.

Miten esiintyjät valikoituivat?

Ihailen kaikkien näiden naisten taiteellista työtä. Heillä on kokemusta laitosteattereiden ulkopuolisesta vapaasta kentästä, joka ei ole ollut se helpoin vaihtoehto. Kaikki ovat kuitenkin selvinneet hengissä ja säilyttäneet anarkisminsa. Lisäksi monitaiteellinen tekeminen on jokaiselle tuttua. Halusin mukaan myös erinäköisiä ja kokoisia ekspressiivisiä kehoja. Esiintyjiä, joilla on karismaattiset kasvot ja eleet. Esitykseen valikoituikin dramaattisia lahjakkuuksia, joilla jokaisella on oma taidekäsityksensä.

Etkö pelkää yhteentörmäystä näin vahvojen, itsenäisten ja kokeneiden naisesiintyjien kesken?

Jos törmäyksiä tulee, niin ne ovat vain mielenkiintoisia. Olen tottunut työskentelemään törmäysherkissä improvisaatioryhmissä.

Millä tavalla yhteistyö venäläisen ohjaajan Sasha Pepelyaevin kanssa pelaa?

Uskon hänen synnyttävän rikkaan visuaalisen maailman, jossa käytetään hyväksi multimediataidetta. Pepelyaev myös lavastaa ja puvustaa teoksen. Hänellä on uskomaton kyky luoda illuusioita. Meidän esiintyjien kanssa hän työskentelee varmasti improvisaation ja teatterin keinoja hyväksi käyttäen.

Mistä teoksen aihe ja tematiikka ovat peräisin? Miksi Kalevala?

Mietimme, millä tavoin suomalainen nainen erottuu venäläisestä naiskäsitteestä. Ensiksi tuli mieleen, että suomalainen nainen on miehisempi tai androgyynimpi. Sitten lähdimme miettimään Kalevalan naisia ja yleisemmin Kalevalaa. Kuinka rikas ja mielikuvituksellinen maailma on syntynyt aikana, jolloin oli köyhää ja ankeaa. Tässä teoksessa ankeus näkyy ehkä kehoissa, jotka elävät jo tuskassa. On mielenkiintoista nähdä, millainen tulkinta Kalevalasta venäläismieheltä syntyy.

Päin punaista

Sanna Kekäläinen käsittelee teoksessaan Puna-Red-Rouge yleisen ja yksityisen kokemuksen yhteyksiä. Kekäläisen nykytanssisoolo saa ensi-iltansa helmikuussa.

Mistä teoksen nimi on peräisin?

Punainen on värinä vahva ja se synnyttää vahvoja tunteita. Siihen liittyvät julkiset ja privaatit kokemukset, poliittinen historia ja seksuaalisuus. Soolossa syvästi yksityinen rinnastuu yhteiseen ja jaettuun. Omat muistot ja henkilökohtaiset tapahtumat laajenevat poliittisiksi. Pieni ihminen ja rakkauden kaipuu suhteessa globalisaatioon ja rahan valtaan. Aloitin työni poikkeuksellisesti puolen vuoden kirjoitusperiodilla. Nimeen liittyykin metaforan tasolla myös ajatus kielikylvystä. Halusin katsoa, miten syvälle pääsen liikkeen sisälle, kun minulla on teksti ja ajatus valmiina.

Millaista teoksesi poliittisuus on?

Haluan ottaa kantaa maailman epäoikeudenmukaisuuteen. On järkyttävää, miten valtavaa kahtiajakautumista (itä ja länsi, pohjoinen ja etelä, rikas ja köyhä, ensimmäisen ja toisen luokan kansalaiset) on tapahtumassa. Toiseksi ruumis on poliittinen kuin punainen vaate.
Olen miettinyt, miten kehollisesti koetut hyvin yksityiset asiat voidaan rinnastaa laajempiin yhteyksiin. Näen esimerkiksi läheisyyden merkityksen fyysisenä kokemuksena koskettavan yhtä hyvin yksilöitä kuin valtioita. Läheisyyden vastapoolina on sitten väkivalta: loukkaava terrori, etninen puhdistus tai sotatila. Taide on keino synnyttää oivalluksia. Haluan korostaa yhteisen mahdollisuuden löytymistä jakautumista ja eristäytymistä vastaan.

Mikä merkitys naiseudella on tekemisessäsi?

Naiset ja miehet elävät erilaisessa julkisessa todellisuudessa. On järkyttävää, miten vähän aikaa naistaiteilijat ovat saaneet tehdä sitä, mitä haluavat. Vielä 100 vuotta sitten naiskirjailijoiden oli vaikea julkaista mitään. Ja edelleen on ongelmallista, jos ei tee asioita miesten ehdoilla ja näkökulmasta. Suomessakin saa olla feministi, jos pysyy suljetussa piirissä eikä tule ajatuksineen julkisuuteen. Naistaiteen tukeminen on yksi missioistani.

Mikä on mielestäsi nykytanssin merkitys?

Nykytanssi on taidelajina potentiaalinen ja kehittyvä. Siinä yhdistyy mielenkiintoisella tavalla moni asia. Suurena intohimonani on selvittää, miten liikkeeseen saa suodatetuksi niin paljon informaatiota ja ajattelua kuin mahdollista. Olen varma, että liike voi toimia yhtä tarkkana viestimenä ja mielen ilmauksena kuin mikä muu viestintämuoto tahansa.

Millainen suhde sinulla on kuvallisuuteen?

Puna-Red-Rougessa on selkeä visuaalinen maailma, joka on ladattu täyteen merkityksiä. Visuaalisuus on minulle samalla tavalla ajattelua kuin kaikki muukin teoksessa. Tässä teoksessa Heli Rekula, jonka kanssa olen tehnyt usein aiemmin yhteistyötä valokuvien kanssa, on ensi kertaa mukana myös videotaiteellansa. Video tuo mukaan poissaolevuuden ja läsnäolevuuden teemat.

-Jonna Strandberg