Kulttuuriasiat kuntoon

Kiasman johtaja Berndt Arell haastoi kulttuuriministeri Stefan Wallinin keskusteluun ajankohtaisista aiheista.

Tapaamme viihtyisässä kahvilassa, missä meillä on pitkän ja häiriöttömän lounaan aikana ainutlaatuinen tilaisuus keskustella joistakin keskeisistä kulttuurin kysymyksistä - sekä niistä, jotka uusi kulttuuri- ja urheiluministerimme on ottanut esille heti ministerikautensa alussa, että jo aikaisemmin käsitellyistä aiheista.

Erityisesti taidesektoria koskevat kysymykset ovat meitä lähimpänä, ja ensimmäinen keskustelumme käsittelee uutta kulttuuriseteliä. Siitä on ajateltu eräänlaista rinnakkaismuotoa liikuntasetelille. Ministeri on yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa asettanut työryhmän, jonka tarkoitus on syksyn kuluessa laatia ehdotus tuloverolain muutokseksi. Kulttuuriseteli on tarkoitus saada käyttöön vuoden 2009 alussa. Vielä kuitenkin keskustellaan siitä, missä ja miten seteliä voisi käyttää. Eräs mahdollisuus on, että se kävisi kaikissa valtion tukea saavissa kulttuurilaitoksissa. Valtion tuki toimisi tavallaan laadun takeena.

Seuraavaksi ryhdymme pohtimaan kysymyksiä vapaasta sisäänpääsystä, alennetusta sisäänpääsymaksusta luontoisetuna saatua kulttuuriseteliä vastaan ja sen mahdollisesta merkityksestä. Ruotsin esimerkkihän - vuoden alussa päättynyt ilmainen sisäänpääsy valtion museoihin - oli myönteinen. Kaikkien museoiden kävijämäärät kasvoivat, jopa huomattavasti, ja ihmiset olivat yleensä ottaen tyytyväisiä. Ilmainen sisäänpääsy koski museoiden perusnäyttelyitä, ei erikoisnäyttelyitä. Kun ilmaisesta sisäänpääsystä luovuttiin, kävijäluvut putosivat hyvin nopeasti. Kulttuuriseteli on saman idean jalostetumpi muoto: alennettu sisäänpääsymaksuhan koskisi niin kokoelma- kuin erikoisnäyttelyitä eikä olisi rajattu valtion museoihin. Käsittelemme myös näitä periaatteellisia kysymyksiä, ja Stefan Wallinin mukaan juuri se, ettei sisäänpääsymaksusta luovuta kokonaan vaan tarjotaan sen sijaan ihmisille tietyn arvon omaava arvoseteli, voidaan nähdä parempana vaihtoehtona. Setelin lisäarvoa kasvattaa epäilemättä se, että sillä voi maksaa missä itse halua eikä sen käyttöä ole rajoitettu vain museoihin, vaan se kattaa myös teatterit ja konsertit.

Keskustelu johdattelee meidät kuin itsestään kysymyksiin, jotka koskevat kulttuurin yleistä merkitystä yhteiskunnassa. Ministeri on selvästikin tullut juuri kiivaista budjettineuvotteluista, sillä viivymme tovin mitattavuutta käsittelevissä kysymyksissä, kulttuurin aina kohtaamassa todistustaakassa: miten osoittaa, että taide-elämyksillä on todellinen merkitys osana elämänlaatua ja lisäksi myös hyvinvointiyhteiskunnan tärkeänä rakennuskivenä. Stefan Wallinin mukaan on osoitettavissa, että väestön heikentyvä fyysinen kunto maksaa valtiolle noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Myös kulttuurin alalta voidaan esittää vastaavia lukuja. Tukholman Karoliinisessa instituutissa vuonna 2001 tehty tutkimus osoittaa, että kulttuuria harrastavat ihmiset käyttävät 57 prosenttia vähemmän terveydenhoitopalveluja kuin ihmiset keskimäärin. Minua viehättää erityisesti ajatus, että kulttuurielämysten vaikutus ihmiseen on mitattavissa. Kehon endorfiinipitoisuus on koholla taide-elämyksen jälkeen, ja se on selvästi mitattavissa. Hienoa, ajattelen, siltähän minusta on usein tuntunut oikein hyvän konsertin tai taidenäyttelyn jälkeen.

Lopetamme lounaskeskustelumme puhumalla valtiollisten kulttuurilaitosten asemasta. Ministeri vakuuttaa, että valtio on vastaisuudessakin aktiivinen rahoittaja, joka sitoutuu ylläpitämään toimintaa tietyllä tasolla antamatta sen supistua. Hän näkee elinkeinoelämän panostukset kulttuurin alalla yksinomaan positiivisina, etenkin sen, että nykyisin yhä useammat yritykset tulevat mielellään yhdistetyksi kulttuuriin luonnollisena osana profiiliaan. Uusi hallitus on kiinnittänyt tähän erityistä huomiota budjettiehdotuksessaan, johon sisältyy ehdotus tieteelle ja kulttuurille tehtyjen lahjoitusten vähennysoikeuden korottamisesta nykyisestä 25 000 eurosta 250 000 euroon. Ministeri pyrkii myös siihen, että vähennysoikeus laajennettaisiin koskemaan paitsi yrityksiä myös yksityishenkilöitä ja että tämän tulisi tapahtua vielä kuluvan vaalikauden aikana.

Lopuksi en voi olla kysymättä Stefan Wallinilta hänen omasta suhteestaan taiteeseen ja erityisesti nykytaiteeseen. Hänen diplomaattinen vastauksensa kuuluu, että asia "on kehitteillä" ja samalla hän toteaa, ettei nykytaiteen pariin ole olemassa mitään oikotietä. Täytyy vain nähdä sitä niin paljon kuin mahdollista. Kesän kiinnostavimpiin taide-elämyksiin kuuluu Porin taidemuseossa järjestettävä Maire Gullichsenin kokoelmien näyttely ja Sigrid Juseliuksen hautakappeli samassa kaupungissa. Strategiaan kuuluu myös pyrkimys sisällyttää jokaiseen uudelle paikkakunnalle suuntautuvaan vierailuun myös taidenäyttely. Se merkitsee monta endorfiinituotantoa kasvattavaa elämystä!

Berndt Arell
Kiasman johtaja