Mikä yhdistää pohjoismaista nykytaidetta?

Carnegie Art Award -näyttelyn julkilausuttuna tavoitteena on edistää ja tukea pohjoismaista nykytaidetta ja taiteilijoita. Mutta onko olemassa jotakin, joka yhdistää itse teoksia? Jakaako pohjoismainen nykytaide jonkin yhteisen piirteen tai piirteitä? Kysyimme näyttelyn taiteilijoiden näkemyksiä aiheesta. Lisätietoja näyttelystä ja sen taiteilijoista löytyy laajasta näyttelyluettelosta sekä Kiasman verkkosivuilta.

Anna Tuori (Suomi): "On mielestäni, mutta vaikea sanoa mikä se on. Ehkä tietyn tyyppinen kompleksittomuus. Pohjoismaissa ei ole tradition taakkaa jarruna kuten monissa vanhemman taiteen mekoissa. Eikä toisaalta niin selkeästi brändättyä taideidentiteettiä kuin vaikkapa Saksassa ekspressionismin jälkeinen itäretrobuumi tai Englannissa edelleen älyllinen coolius taiteessa."

Else Marie Hagen (Norja): "Vaikka on mahdollista etsiä ja löytää elementtejä, jotka voisivat olla tyypillisiä pohjoismaiselle nykytaiteelle, kuten ihmisten ja luonnon läheisyyden tai harvaan asutuilta alueilta nousevan, omaa kulttuuria kohtaan tunnetun huolen vaikutus ilmaisuun, on olemassa muita tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitkä ideat pääsevät esille.

Minä tahansa aikakautena esiin nostettavat taiteilijat tai taidesuuntaukset ovat paljolti riippuvaisia siitä, millainen ilmapiiri kansainvälisen taidekentän vaikutusvaltaisimpien jäsenten ja instituutioiden joukossa vallitsee. Tällöin kysymys pohjoismaisen nykytaiteen tyypillisistä piirteistä voi esimerkiksi riippua siitä, nähdäänkö Pohjoismaat kansainvälisen näyttämön takamaana vai siihen kuuluvana osana.

Minulle henkilökohtaisesti ei ole tärkeää identifioitua mihinkään erityisesti pohjoismaalaiseen eikä sopia mihinkään tiettyyn kansainväliseen trendiin. Vaikka minulla olisi kokonaisnäkemystä, joka sallisi minun sanoa jotakin pohjoismaista taidetta hallitsevista piirteistä, oletan että se silti olisi luonteeltaan monimutkaista. Monimutkaisuus on etu, koska se sallii taiteilijoiden ottaa osaa eri yhteyksiin ja muodostaa uusia suhteita."

Fie Norsker (Tanska): "Jos minun pitäisi valita vain yksi yhteinen elementti, se olisi ehkä kiinnostus Pohjoismaiden ulkopuoliseen taiteeseen."

Karin Wikström (Ruotsi): "En oikeastaan tiedä. On monella tapaa vaikeaa nähdä mikä on pohjoismaista tänä päivänä, maailmassa joka yrittää olla globaali. Jossakin mielessä ajatus tietystä pohjoismaisesta nykytaiteen alasta on hieman anakronistinen. Toisaalta me olemme tietenkin edelleen osa pohjoismaista kontekstia. Meistä taiteilijoista monet asuvat ja työskentelevät täällä, ja se varmasti heijastuu taiteeseen jollakin tavalla. Mutta mitä nuo elementit voisivat olla, siitä olen hyvin epävarma."

Nathalie Djurberg (Ruotsi): "Kyllä, uskon niin; mielestäni on mahdotonta ohittaa sitä, että me jaamme samanlaisen kulttuurisen taustan. En tarkoita, että taide näyttäisi samalta, vaan että me ehkä lähestymme kysymyksiä ja ongelmia samanlaisin tavoin."

Silja Rantanen (Suomi): "Pohjoismainen nykytaide on taidetta, jota pohjoismaiset taiteilijat tekevät. Heitä yhdistää tausta: pohjoismaat ovat harvaan asuttuja, niissä on edustuksellinen demokratia, joka toimii niin itsestään selvästi, että kansalaiset ovat lakanneet arvostamasta politiikkaa, ja korkea elintaso. Lähes kaikki osaavat lukea. Mailla on historiallisia yhteyksiä ja geopoliittisia eroja, joiden merkitys on kuitenkin nykytaiteelle vähäinen. Kaikki tämä on tietysti muovannut niitä taiteilijoita, jotka ovat tässä kulttuurissa kasvaneet. Huolehtiva ilmapiiri on omiaan esimerkiksi rohkaisemaan yksilöitä uskomaan omiin oikeuksiinsa, mutta en osaa nähdä siitä mitään merkkejä itse taiteessa. Laajat tulkinnalliset yleistykset ovat vaarallisia. Ne johtavat taiteessakin usein väärinkäytöksiin. Katsoja ei enää kykene katsomaan yksittäisiä teoksia vaan sovittaa siihen ensi töikseen tarjottuja tulkintamalleja."

Thordis Aðalsteinsdóttir (Islanti): "En ole tietoinen sellaisen olemassaolosta."

Thór Vigfússon (Islanti): "Todennäköisesti."

Tor-Magnus Lundeby (Norja): "Arvelisin, että pohjoismainen mielenlaatu vaikuttaa siihen tapaan, jolla tarinoita kerrotaan taiteessa. Loppujen lopuksi ei tarvitse puhua ääneen, jos ihmiset kuuntelevat toisiaan. Tarkoitan, että se ehkä riippuu siitä esitetäänkö tai tehdäänkö pohjoismaisesta taiteesta alueellisesti rajattua esimerkiksi Etelä-Euroopassa tai pohjoisessa."

Jens Fänge (Ruotsi): "Ei."

-Julia Kristensen