Cildo Meireles

Cildo Meireles kävi Helsingissä tammikuussa tutustumassa Studio K:n tiloihin sekä valmistelemassa tulevassa näyttelyssään esitettävää installaatiota. Teos, joka Helsingissä esitetään on uusi, vaikka taiteilija on pohtinut ja luonnostellut sitä lähes koko 90-luvun ja kertoo tehneensä ensimmäiset muistiinpanot siitä 90-luvun alkuvuosina. Teoksen keskeisenä aiheena on vastakohtaisten symbolien rinnakkainen olemassaolo ja kysymys siitä kuinka erilaiset ymmärtämiskonventiot ohjailevat tapojamme nähdä, tulkita ja ymmärtää asioita. Meireles tavallaan etsii tietä ulos näistä konventioista osoittamalla, että se mikä vastakohtaparissa ensin koetaan kielteisenä saattaakin olla myönteistä ja päinvastoin.

Cildo Meirelesin taiteilijakuvaan kuuluu myös mielenkiintoinen kaksijakoisuus. Hän on kiinnostunut taiteen muotokieleen liittyvistä kysymyksistä ja pohtii jatkuvasti tilan, volyymin ja muodon ongelmia. Hän ei näe tavanomaista ristiriitaa muodon ja sisällön välillä vaan antaa jatkuvasti vaihtuvan sisällön muuttaa muotoratkaisuja ja uudistaa taiteen perinteisiä kuvamalleja.

Cildo Meireles kertoi lyhyesti taiteestaan ja ajattelustaan Helsingissä käyntinsä yhteydessä. Kokeeko hän taiteilijana olemisen Brasiliassa jotenkin syrjässä olemisena nk. Taidemaailmasta? Tapahtuvatko asiat jossain muualla? Onko hän ikään kuin sivustakatsoja? Meirelesin mukaan tällainen paikka on itse asiassa hänelle mieluisin. Jo lapsena hänellä oli tapana elokuviin mennessään valita paikka takarivistä, jolloin hän saattoi seurata sekä elokuvan tapahtumia että niiden aiheuttamia reaktioita. Hän totesi, että tämä on itse asiassa etuoikeutettu asema, sillä se vaatii paljon ajattelua ja tietynlaista tietoisuutta ja mahdollistaa monipuolisen informaation hankkimisen. Asuminen periferiassa antaa myös vahvemman otteen todellisuuteen. “Tällainen tilanne on etuoikeus, josta ei pitäisi valittaa.”

Meireles on tietoinen juuristaan Brasilian taiteessa ja puhuu mielellään brasilialaisten taiteilijoiden Hélio Oiticican ja Lygia Clarkin vaikutuksesta ajatteluunsa ja ennen kaikkea näiden tavoista laajentaa taidekokemusta kaikkien aistien alueille samalla kun taiteen tila laajennetaan sosiaaliseksi tilaksi ja näin luodaan välitön yhteys taideteoksen ja katsojan/kokijan välille. Meireles on todennut taiteestaan, että keskeistä siinä on aina “Tilan muuttaminen, sen analysointi ja ymmärtäminen sekä sen fyysisessä geometrisessa, historiallisessa, psykologisessa, topologisessa ja antropologisessa mielessä.”

Meireles puhui myös taiteen välttämättömyydestä luoda vapauden tiloja, vapautta ajatella ja tuntea, nähdä ja kokea, kauhistua ja ihailla. Tämän vapauden tilan luomisen hän kokee kaikkien taiteen kanssa työskentelevien tehtäväksi ja vastuuksi.

Maaretta Jaukkuri

Cildo Meireles 9.4–6.6.