Kenelle soittaisin seuraavaksi?

1990-luvun loppu on ollut suomalaiselle sarjakuvalle rikasta aikaa. Sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistavan kotimaisen sarjakuvan määrä on kasvanut. Monet lehtien uudet sarjakuvat ovat tulleet suuren yleisön tietoisuuteen ja suosikeiksi. Lehtisarjakuvan lukeminen on vanha aamukahvirituaali, nyt aamun kotimaisen sarjakuvan persoonallisista ihmiskohtaloista on tullut yksi päivän puheenaiheista.

Myös asetelma sarjakuvan kustantamisessa on kääntynyt päälaelleen. Vuosikymmen sitten kotimainen sarjakuva-albumi oli harvinaisuus. Nyt niitä julkaistaan vuosittain jopa enemmän kuin ulkomaisia. Kirjojen myyntitilastojen Top 10:ssä saattoi olla käännössarjakuva, nyt siellä on kotimainen. Osittain tämä kertoo sarjakuvankin yleisön eriytymisestä. Enää ei ole yhtä yhtenäistä yleisöä, jolle tietynlaisen sarjakuvan voisi markkinoida.

Välineenä sarjakuva on mitä henkilökohtaisin. Se on pienen budjetin taidetta, ja siksi aihepiiritkin ovat helposti hyvin lähellä tekijäänsä. Suuret kaupalliset menestykset ovat esimerkkejä pienen ja lähellä olevan jalostumisesta – tai muuttumisesta – yleispäteväksi.

Uusien tekijöiden päättäväinen esiinmarssi sarjakuvaan on 1990-luvun ilmiö. Vahva taidekoulutus näkyy, useat persoonallista tyyliä hakevat tekijät ovat löytäneet sarjakuvan keinoksi, jolla voi kertoa tarinoita. Uudet tekijät ovat tietoisia sarjakuvan kerrontaperinteestä. Samalla he kuitenkin ovat visuaalisessa voimakkuudessaan valmiit irtautumaan siitä. Sarjakuva on osoittanut taipuisuutensa ilmaisumuotona.

1990-luvulla sarjakuva on myös rymistellyt gallerioihin ja näyttelytiloihin. Sarjakuva on valmis vasta painotuotteena, mutta originaalien esilläolo muistuttaa sarjakuvan alkuperäisestä syntyprosessista.

Kenelle soittaisin seuraavaksi? -näyttely esittelee uusinta sarjakuvaa laajasti. Mukana on yli 30 tekijää, alkaen muutamasta 1980-luvulla uransa aloittaneesta ja päättyen aivan uusiin tekijöihin. Näyttelyssä esillä on yli 200 originaalisivua. Näyttelyyn on jokaiselta tekijältä valittu vain kokonaisia tarinoita, jotta sarjakuvan voi halutessaan “lukea” kokonaisena myös museon seinältä.

Petri Kemppinen
näyttelyn kuraattori

Kenelle soittaisin seuraavaksi? Uusi suomalainen sarjakuva 22.5.–26.9.