Pentti Kouri kiinnostui taiteen keräämisestä 80-luvun New Yorkissa. Intohimoinen ja ehdoton suhde taiteeseen synnytti kokoelman, joka kertoo kerääjästään paljon. Näitä teoksia on nähtävissä FULL HOUSE – Kouri-kokoelma ja minimalistisia seikkailuja Amerikasta -näyttelyssä. Minimalismin suuntauksista kertovaa kokonaisuutta täydentävät Solomon R. Guggenheim -museolta New Yorkista lainatut teokset.
Museonjohtaja Berndt Arell pohtii artikkelissaan Kiasman Kouri-kokoelman merkitystä ja luonnehtii Pentti Kouria taiteenkerääjänä.
Uuden taiteen ja kulttuurin luomisen tukemisella on valtava vaikutus yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen kehittymiseen - taiteilijuus on kansakunnan peili. Tässä historian jatkumon ja uuden luomisen ristivedossa toimivat taiteilijat, taidemuseot, galleriat ja taiteen kerääjät. Ilman toista ei olisi toista. Yksi Kiasman keskeisimpiä tehtäviä museona on kehittää kansainvälistä nykytaiteen kokoelmaa ja tarjota yleisölle mahdollisuus taiteen kautta kokea maailma ja itsensä yhä uusin tavoin. Kokoelmien kartuttaminen määrärahojen jatkuvasti vähetessä onkin haaste koko museolle. Miten täyttää museon tehtävä taiteen kerääjänä, säilyttäjänä, esittäjänä ja tutkijana muuttuvassa maailmassa, kun määrärahat ovat jääneet avajaisvuoden tasolle? Yhden vastauksen tähän kysymykseen on tarjonnut yksityisten keräilijöiden intohimo taiteeseen. Tällainen intohimo synnytti myös Kiasman kokoelmien ytimen, Kouri-kokoelman.
Tohtori Pentti Kourin keräämä taidekokoelma on Kiasman kokoelmien sydän. Kokoelma profiloi Kiasman johtavien pohjoismaisten nykytaiteen museoiden joukkoon. Kiasman alkuaikoina Kouri-kokoelma edusti kansainvälistä näkökulmaa museon kokoelmassa, joka oli muuten keskittynyt pääasiassa kotimaiseen taiteeseen. Kokoelma on myös kansainvälisessä mittakaavassa merkittävä ja houkuttelee Kiasmalle ulkomaisia yhteistyökumppanimuseoita. Se profiloi Kiasmaa myös kokonaisuutena - pääosin amerikkalaista taidetta sisältävä kokoelma amerikkalaisen arkkitehdin suunnittelemassa ympäristössä.
Kouri-kokoelma edustaa myös esimerkkiä keräilijästä, joka suhtautuu henkilökohtaisella intohimolla taiteeseen ja taiteilijoihin. Keräilijälle itselleen on ollut hyvin tärkeää tavata taiteilijat henkilökohtaisesti ja seurata heidän kehittymistään pitkällä aikavälillä, ja useista taiteilijoista tulikin keräilijän ystäviä. Kokoelman merkittävyys ei ole vain sen arvossa – kokoelma kommunikoi aikaa ja paikkaa hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Pentti Kouri alkoi kerätä taidetta 80-luvun lopulla New Yorkissa. Kiinnostus taiteeseen heräsi kiinnostuksesta nykyhetkeä kohtaan. Pian taiteesta tuli hänelle keskeinen ja tärkeä osa elämää. Keskusteluissani Pentti Kourin kanssa hän on usein sanonut, että ensisijaisesti häntä kiinnosti taide, joka välittyy mahdollisimman puhtaana; minimalismi oli hänelle luonteva tapa kokea maailma uudella tavalla. Kun taloudelliset resurssit antoivat myöden, Kouri halusi kerätä kokoelman, joka kommunikoi hänen näkemystään taiteesta ja maailmasta. Kokoelman kerääminen oli hänelle paitsi tavoitteellista, myös hyvin henkilökohtaisesti palkitsevaa. Taiteen omistaminen ei sinänsä ollut enää tärkeää – keräämisen sisällöksi muodostui yhteys taiteeseen henkilökohtaisella tasolla. Keräilijänä Kouri kaihtaa kompromisseja. Esimerkiksi Richard Serran töitä on kokoelmassa useita. Amerikkalaisen taiteen osalta kokoelmassa on myös merkittäviä arte povera -koulukunnan teoksia, kuten suurimittaiset ja monumentaaliset teokset Jannis Kounellisilta ja Mario Merziltä. Hyvin edustettuna kokoelmassa ovat myös englantilaiset kuvanveistäjät. Tämä tekee kokoelmasta harvinaisen, koska massiivisia töitä voivat yleensä ostaa ja varastoida vain museot.
Kouri-kokoelma päätyi Kiasmaan, kun opetusministeriö osti vuonna 1997 silloisen Postipankin omistuksessa olleen kokoelman ja lahjoitti sen Nykytaiteen museolle vuonna 1998. Järjestelyiden taustalla oli Pentti Kourin henkilökohtainen toive siitä, että kokoelma jäisi Suomeen. Vuonna 1999 avattu näyttely esitteli kokoelman teokset ensimmäistä kertaa kokonaisuutena suomalaiselle yleisölle. Kiasman Kouri-kokoelma on osoitus siitä, miten yksityisen ihmisen intohimo voi muuttua tärkeäksi osaksi koko kansakunnan perimää. Se voi myös jakaa iloa ja oivalluksia yleisöille kautta historian, muuttaa muotoaan ja kommunikoida yhä uusilla kielillä muuttuvassa maailmassa. Sen kautta kulttuuri voi peilata omaa aikaansa ja säilyttää viestejä menneisyydestä. Sen syvin merkitys on kuitenkin sekä sen kerääjälle että kokijalle henkilökohtainen – merkityksen tulkinta on jokaisen oma.
Olen onnellinen siitä, että Pentti Kourin kokoelma on saanut Kiasmassa kodin.
Teksti on lyhennelmä Berndt Arellin artikkelista Ilman toista ei ole toista teoksessa Kouri-kokoelma Nykytaiteen museo Kiasmassa. Teoksen julkaisemisen on mahdollistanut Kiasman Tukisäätiö.