Mikä minimalismi?

Minimalistisella taiteella tarkoitetaan taidetta, joka on tehty mahdollisimman vähin keinoin. Minimalismi virisi 1960-luvulla nuoren newyorkilaisen taiteilijapolven piirissä. Nämä taiteilijat, joihin kuuluivat mm. Donald Judd, Robert Morris, Richard Stella ja Dan Flavin, eivät muodostaneet
tarkoituksellisesti erityistä minimalistista ryhmää. Heidän taiteelleen oli yhteistä pyrkimys objektiiviseen ja persoonattomaan ilmaisuun vastareaktiona toisen maailmansodan jälkeiselle ekspressionistisille taidesuuntauksille.

Minimalistit tekivät uudenlaista taidetta, jota he itse kutsuivat milloin ABC-taiteeksi, milloin objektitaiteeksi, milloin ”ehdotuksiksi”. Keskeistä oli ei-esittävyys, toistuvat geometriset muodot sekä valmiiden teollisten materiaalien käyttäminen.

Minimalistit uskovat taideteoksen itsenäisyyteen. Taiteella on oma todellisuutensa eikä sen tarvitse esittää tai jäljitellä mitään muuta. Teoksen materiaalit, muoto, rakenne ja mittakaava ovat kiinnostavia itsessään.

Olennaista minimalistisissa teoksissa on niiden sijoittuminen tilaan ja se, miten ne muuttavat tilaa ja käsitystämme siitä. Esteettisesti minimalistiset teokset ovat usein pelkistetyn kauniita ja niiden on nähty edustavan järjestystä ja harmoniaa. Ehkä tästä syystä minimalistiseen taiteeseen liitetään usein myös tiettyä henkisyyttä, vaikka alun perin minimalistit itse harvoin tekivät tällaisia rinnastuksia.