Taide ja näkymätön todellisuus

Marita Liulian Choosing My Religion -näyttelyn myötä uskonnollinen tematiikka ja kuvasto symboleineen asettuu esille Kiasman viidenteen kerrokseen. Taiteilija on tutkinut maailman pääuskontoja ja perehtynyt niiden esittämiseen taiteen keinoin jo usean vuoden ajan. Helsingin metropoliitta Ambrosius Suomen Ortodoksisesta kirkosta innostuu pohtimaan taiteen ja uskonnon suhdetta näyttelyn avautumista odotellessa.

Eri uskontojen esitteleminen nykytaiteen keinoin nykytaiteen museossa ei ole kovin tavanomaista. Nyt se on varmasti ajankohtaisempaa kuin koskaan. Metropoliitta Ambrosius lähestyy aihetta kiinnostuneena toteamalla, miten jokainen uskontojen esittely on myös kannanotto. ”Fundamentalistissävyiset tahot voivat näyttelystä hermostua, mutta sitä ei kannata eikä pidä nähdä riskinä. Mielestäni tämä uskontojen kohtaaminen, joka nyt on ollut hyvin vahvasti esillä monella foorumilla, eri näkökulmista, on taiteen piirissä tai ainakin näin näyttelyissä ollut aika vähän esillä. Kiasma on ajan hermolla, koska uskontojen kohtaaminen on pääsääntöisesti dialogia, vaikka siihen liittyykin dialek-tiikkaa ja jännitteitä joidenkin uskontojen välillä.” Jännitteet nousevat Ambrosiuksen mukaan ensisijaisesti muista, usein yhteiskunnallisista kysymyksenasetteluista, ei niinkään uskontojen omista sisäisistä prinsiipeistä.

TAIDE, USKONTO JA TRENDIT

Futurologit ovat ennustaneet taiteen ja uskontojen nousua. Esimerkkinä metropoliitta Ambrosius siteeraa John Naisbittia, joka kirjoitti jo 1980-luvulla siitä, miten uskonto on yksi 2000-luvun suuria
megatrendejä. Toisena megatrendinä Ambrosius mainitsi taiteen. Hän pitää taidetta upeana välineenä näkymättömän kuvaamiseksi. ”Ortodoksinen kirkko on halki historian käyttänyt hyvin vahvasti taiteen ilmaisukeinoja. Siinä, missä lännen kirkko on käyttänyt enemmän kirjoitettua ja puhuttua sanaa sekä loogista argumentointia, on idän kirkko käyttänyt kuvaa, draamaa ja musiikkia.” Hän odottaa kiinnostuneena, millaisia yhteyksiä ja kontrasteja näyttely tulee esittämään meidän ’eurooppalaisen’ uskonnon ja esimerkiksi idän uskontojen vuoropuhelusta.

KESKUSTELUA JA KOHTAAMISIA

Metropoliitta Ambrosius pitää keskustelun herättämistä yhtenä nykytaiteen keskeisenä tehtävänä. Taiteen on mahdollista ”auttaa meitä dialogiin ja tiedostamaan ja näkemään enemmän, syvemmin, kuulemaan enemmän ja siten kokoamaan itseämme holistisemmin tunnistamaan paremmin myös omia mustia aukkojamme.” Taiteen ja uskonnon kohtaaminen Kiasmassa on erityisen mielen-kiintoista. ”Meidän eurooppalainen uskontommehan on niin kovin tyhjiin puhdistettu näkymättömästä todelli-suudesta. Enkeleitä ei monille eurooppa-laisille kristityille ole muualla kuin joululauluissa, pyhimyksiä ei ole enää missään ja reliikit ovat vanhanaikaisia. Kaiken kaikkiaan näkymätön maailma on karissut pois.”

NAINEN USKONNON MAAILMASSA

Marita Liulia on kertonut esittelevänsä näyttelyssään myös naisen asemaa eri uskonnoissa. Ambrosius huokaa ja toteaa, että ”useimmissa uskonnoissa naisen asema on ollut alisteinen. Uskonnothan ovat pääasiassa olleet miesten maailmoita ja näkeehän sen, että kristillisissä kirkoissa pyhimyksistä suurin osa on miehiä. Miehet edustavat muutenkin hierarkiaa.”

ELÄMÄN PERUSKYSYMYKSIÄ

Metropoliitta Ambrosius on käynyt lukemattomia kertoja Kiasmassa. Uuden näyttelyn avajaisiin hän myös lupaa tulla, jos suinkin vain aikatauluiltaan pääsee. ”Tätä uutta näyttelyä tarvitsee ja on myös kiinnostava analysoida ystävien kanssa.” ”Taiteilija on kiinnostunut näistä kysymyksistä henkilökohtaisesti, sillä nämä ovat ihmisen peruskysymyksiä. On paljon voimallisempaa, jos ja kun näyttely ja teokset ovat taiteilijan eli yhden ihmisen näkökulma, koska muuten näyttelystä tulee helposti sosiologiaa.”

Metropoliitta Ambrosiuksen mielestä on mahdotonta käsitellä eri uskontoja tasapuolisesti. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että termi tasapuolisuus merkitsee avointa, kiinnostunutta suhtautumista. Jokaisella on kuitenkin omat henkilökohtaiset prioriteettinsä ja ”tässä mielessä se on niin kuin rakkauskin, aina fokusoitunut tiettyyn kohteeseen. Silloin ei olla enää sosiologeja.”

PEILAAMISTA JA PROSESSOINTIA

Ambrosius ei ole, kuten hän asian ilmaisi, ”ikinä” kokenut, että muut uskonnot haastaisivat hänen hengellistä vakaumustaan. Hän on päinvastoin kokenut, että omaa vakaumustaan voi peilata kohtaamalla muita uskontoja ja niiden uskonnollisia kuvia.”Sillä eihän mikään uskonto ole valmis paketti, joka kerran haukataan ja sitten omistetaan totuus, vaan se on ennemminkin prosessi ja kysymys ihmisen henkisestä ja hengellisestä kasvusta.”

Kristillisellä uskonnolla ja traditioilla on paljon yhtymäkohtia Aasian korkeisiin uskontoihin. Yksi yhtymäkohta on kysymys pyhyydestä. Se on vahvasti yhteinen. Metropoliitta Ambrosius näkee Aasian uskonnoissa paljon hengellistä viisautta, jota voimme lukea ja josta voimme oppia.

Päivi Oja