Muistot ovat mielen mustelmia

Unipainauma, mustelma tai ruhje näkyvät kehossa. Psyykkinen jälki voi olla fyysistä jälkeä pysyvämpi. Oikeilla jäljillä… -kokoelmanäyttelyn kirjassa jälkiin syvennytään taiteen tekemisen näkökulmasta.

Tarinat avaavat kuvaa yhteiskunnan muutoksesta, menneestä, kadotetusta maailmasta. Vanhusten kertomat omakohtaiset talviset tarinat muodostavat Veli GranönSaaret-installaation lähtökohdan. Tarinoissa liikutaan lapsuuden ja nuoruuden muistoissa. Kertomus ja siihen liittyvät henkilöt ovat tärkeitä kertojan elämässä. ”Talvi teemana kiinnosti siksi, että siihen liittyvät myös monet omat lapsuuden muistoni. Äitini ja isäni tarinat, jotka esiintyvät teoksessa, ovat jättäneet jälkiä koko perheeseeni. Olen kuullut nämä tarinat monta kertaa lapsuudessani”, Granö kertoo kirjan haastattelussa.

”Lähden aina siitä, että on joku ihminen, jolla on tarina, iso tai pieni. Haastattelen ihmisiä, ja samalla minulle syntyy mielikuvia ja kokonaisia maailmoja. Tarinoita ei voi kuitenkaan käyttää kertojaa vastaan. Toivon, että myös kertoja saa yhteistyöstä jotain, ja että tarinat lisäävät itseymmärrystä. Tarinat kertovat kertojan omasta elämästä, ne eivät viittaa muuhun kuin henkilön omaan todellisuuteen. Todellisuus on vielä olemassa”, hän jatkaa.

Vanhempi nainen muistelee Granön teoksessa, miten hän jo pienestä pitäen joutui tekemään kovaa ruumiillista työtä äitinsä apuna. Pyykin huuhtominen talviaikaan jäisessä avannossa jätti kädet lähes tunnottomiksi. Vielä vanhanakin hän pystyi palauttamaan mieleensä käsien kylmyyden. Omassa kertomuksessaan hän pohti sitä, että voisiko nykyisen halvaantumisen ja avannolla huuhtomisen välillä olla yhteyttä. Voiko halvaus olla ”jälki”?

KLOVNIKAMMO

Populaarikulttuuri ja mainonta ovat jättäneet nykytaiteeseen omat tunnistettavat jälkensä. Nykytaide kierrättää kuvia ja niiden merkityksiä. Toisaalta taiteella on vaikutuksensa visuaalisen kulttuurin muotoutumiseen.

Jani Leinonen käyttää taiteessaan hyväkseen vapaan markkinatalouden logiikkaa ja käytäntöjä - brändejä, medioita ja verkostoja. Hän on mm. kehitellyt teoksissaan kaupallisten, ”hyvin hauskojen” ja ohuiden hahmojen taustoja ja arkielämää. Elovena-tytön muokkaus oli ensimmäinen, New Yorkissa oleskellessaan taiteilija syväluotasi Cap’n Crunchia ja Kellogg’sin Cornelius-kanaa. Nyt vuorossa on Ronald-klovni.

Leinosen teos Koulrofobia on sähköjohdolla seinään ”piirretty” installaatio, jossa klovni roikkuu narun jatkona. Vieressä olevassa tekstissä hän kertoo lääkärille yksinäisyydestään ja siitä, kuinka ei löydä elämälleen tarkoitusta. Lääkäri kehottaa potilastaan katsomaan kaupungissa parhaillaan vierailevaa Ronald-klovnia. Se varmasti piristäisi. ”Mutta tohtori, minä olen juuri tuo Ronald-klovni”, vastaa potilas.

Tekijän mukaan Wikipedia tuntee määritelmän koulrofobia, joka tarkoittaa voimakasta klovnien pelkoa. Sitä esiintyy pääosin lapsilla, mutta myös nuoret ja aikuiset voivat siihen sairastua. Sen aiheuttaa lapsena koettu pelottava kohtaaminen naamioidun hahmon kanssa. Tätä pelkoa esiintyy myös valtaapitävillä. Klovni voi rikkoa tabuja ja ottaa esille vaiettuja asioita.

TAIDETTA GOOGLESTA JA WIKIPEDIASTA

Riiko Sakkisen piirroksien ja installaatioiden lähtökohdat ovat tuotekuvastoissa ja mainoskuvissa. Monet teosten figuureista ovat peräisin kaupan hyllyltä tai tv-mainoksesta. Uusia merkityksiä ne saavat taiteilijan niihin liittämien tekstien kautta. Huomiot kulttuurien välisistä konflikteista, markkinataloudesta, nationalismista, globalisaatiosta ja ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä on puettu sarjakuvamaisiin tai mainosmaisiin asuihin.

Näyttelykirjassa Sakkinen kuvailee työskentelyään: ”Luen sanomalehdistä kaiken politiikasta urheiluun ja taloudesta prostituoitujen mainoksiin. Tutkin ruokaostosten lomassa kaikki karkkipussit ja muropaketit. Kun olen valinnut teeman teokselle tai vaikka koko näyttelylle, tärkeimmät työkaluni ovat Wikipedia, Google ja Urban Dictionary.”

Ensisilmäyksellä Sakkisen teokset näyttävät iloiselta ja värikkäältä kulutusjuhlalta, lähiluku paljastaa spektaakkelin pimeän puolen. Sakkinen osaa kiteyttää ja osua kipupisteisiin ilman saarnaajan asennetta, kepeyteen verhoutuen: ”Stop No More African Immigrants If They Are Not Top Football Players”, ”Eat More and Get More. More Choco. More $. More Freedom.” ”I Love Mexican Food But I Hate Mexicans”, ”Cold Cola War”.

Oikeilla jäljillä… -kirjassa julkaistujen intendentti Pirkko Siitarin ja amanuenssi Eija Aarnion artikkelien pohjalta koonnut (lainannut, vaihtanut ja varastanut) Piia Laita