Olen jo monta vuotta halunnut luoda näyttelyn, joka tekisi Afrikan todeksi ihmisille taiteen keinoin. En halua vain näyttää asioita, vaan saada ihmiset kokemaan Afrikan kaikilla aisteillaan, kokonaisena ja syvään.
Tämän tavoitteen toteuttamiselle yksittäinen näyttely on liian suppea. Tästä syystä olemme valinneet Afrikan seuraavan, vuonna 2011 järjestettävän ARS-näyttelyn teemaksi. Tavoitteenamme ei ole luoda ennen näkemätöntä tai sensaatiomaista kokonaisuutta afrikkalaisesta nykytaiteesta, vaan tuoda esille oma tulkintamme siitä, mikä on ajankohtaista ja kiinnostavaa juuri nyt. Suomessa laajoja katsauksia afrikkalaiseen nykytaiteeseen ei juuri ole ollut esillä. Toisaalta koen, että juuri nyt on oikea hetki tälle näyttelylle. Afrikka on ajankohtaisempi kuin koskaan.
MUUTOSVOIMIEN PURISTUKSESSA
Nykyisen maantiedon mukaan Afrikka näyttäytyy Suomesta käsin kaukaisena. Afrikka on oma maailmansa pienoiskoossa. Itse olen erityisesti kiinnostunut Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Se on vastakohtien alue, jossa maailman suurimmat rikkaudet ja kauneus kohtaavat ylitsepääsemättömän köyhyyden ja rumuuden. Ihmisten elämää säätelevät toisaalta kulttuurinen vahvuus ja historia, toisaalta ihmisten perusoikeuksia ja elämisen perusedellytyksiä uhkaavat muutokset. Yksilö jää näiden muutosvoimien puristuksessa toissijaiseen asemaan. Tulemme itse myös sokeaksi yksittäisten ihmisten hädälle. Uutisissa Afrikka mainitaan usein luonnonkatastrofeihin, nälänhätään, aidsiin ja yhteiskunnallisiin hätätiloihin liittyvissä uutisissa. Vaikutukset kokeneet ihmiset mainitaan miljoonissa – yhden ihmisen elämä tuntuu näiden lukujen varjossa usein merkityksettömältä.
Nykytaiteen kautta meillä on mahdollisuus päästä lähemmäs yksilön ääntä. Afrikkalainen taide tuo usein ensimmäisenä mieleen traditioon perustuvat tekniikat ja tulkinnat. Urbaani kulttuuri ja kaupungistuminen synnyttävät myös Afrikassa uusia näkökulmia ja taidesuuntauksia, jotka kuvaavat Afrikan nykytilaa. Kommunikaation nopeutuminen tekniikan kehittymisen myötä avaa taiteilijoille uusia mahdollisuuksia. Afrikkalaisessa taiteessa mediataide on omaleimaista ja nopeasti kehittyvää. Taiteilijoiden herkkyys reagoida muutoksiin ja kuvata niitä taiteen kautta tuo meidät lähemmäs henkilökohtaisia kokemuksia siitä, mitä Afrikassa todella tapahtuu. Taiteilija on yksilön ääni.
Kiasmassa haluamme tuoda esiin kokonaisvaltaisen ja tuoreen kuvan afrikkalaisesta nykykulttuurista. Koska vuosisatojen ajan afrikkalainen kulttuuri on kehittynyt maantieteellisesti myös muualla kuin Afrikassa, emme rajaa konseptia vain Afrikassa asuviin taiteilijoihin tai edes afrikkalaisina itseään pitäviin taiteilijoihin. Maantieteellistä sijoittumista tärkeämpää on löytää kokonaisuus, joka kommunikoi elävää ja kehittyvää kulttuuria ja on löytänyt oman äänensä.
LEVOTON SULATUSUUNI
Afrikka on satojen erilaisten kulttuurien, uskontojen, kielien ja yhteiskuntamallien levoton sulatusuuni. Kolonialistisen ajan jälkeiseen Afrikkaan kuuluu yli 50 maata. Afrikkalaista yhteiskuntaa leimaavat vallankaappaukset, heimojen väliset yhteenotot, ihmisoikeusloukkaukset ja kaikkialle levittyvä korruptio. Pula perustarvikkeista ja perustiedosta leimaa ihmisten arkea. Toisaalta kaupungeissa voi nähdä länsimaisen hyvinvoinnin kasvun samaan aikaan länsimaisten tuotteiden ja yritysten maihinnousun kanssa. Kaukaa katsottuna näyttää siltä, että perinteisenä Afrikkana tuntemamme maanosa potee kroonista köyhyyttä, joka on sidoksissa perinteiseen kulttuuriin ja elinkeinoihin. Länsimaalaisuus ja sen mukanaan tuomat symbolit leimaavat taloudellisesti hyvin voivaa luokkaa, kuitenkin alkuperäisen kulttuurin kustannuksella. Toisaalta samaan aikaan Afrikan eteläosissa ylpeys omasta kulttuuriperinnöstä ja sen symboleista nostaa päätään.
Haasteenamme on avata tätä vastakohtien ja ennakkoluulojen leimaamaa aluetta taiteen kautta. En kuitenkaan halua tarjota yhtä totuutta Afrikasta tai edes afrikkalaisesta nykytaiteesta. En usko sellaista olevan olemassa. Toivon, että ARS11 antaa ihmisille uuden perspektiivin siihen, mitä pidämme omana perintönämme. Useat eurooppalaisina tai länsimaalaisina pitämämme tavat ja uskomukset juontavat juurensa Afrikkaan ja ihmisyyden alkuhämärään. Afrikka on valtava mahdollisuus. Samalla se on yksi tulevaisuuden tärkeimpiä kysymysmerkkejä.
50 VUOTTA ARS-NÄYTTELYITÄ
Aloitin työni Kiasman johtajana ARS06:n jälkimainingeissa ja olen toki seurannut aikaisempien ARS-näyttelyiden muotoutumista suurella mielenkiinnolla. Otan ARS-näyttelyn haasteena ja mahdollisuutena. Se on yksi nykytaiteen tunnetuimmista ja puhutuimmista ilmiöistä Suomessa. Yleisö palaa puhumaan uudestaan ja uudestaan ARS-näyttelyissä nähdyistä teoksista ja taiteilijoista. Niistä on myös hankittu useita teoksia Kiasman kokoelmiin ja sillä on ollut jatkuvana nykytaiteen instituutiona vaikutusta myös taiteilijoiden esille pääsyyn. ARS liikuttaa ihmisiä hyvässä ja pahassa. Se on kuin hengenveto nykytaiteen hektisessä maailmassa – mahdollisuus keskittyä, syventyä ja antautua. Näistä syistä olen onnellinen siitä, että sain tuoda mukanani Kiasmaan ajatuksen juuri Afrikasta ARS-näyttelyn teemana.
Kiasman seuraava ARS järjestetään vuonna 2011. Vuosi on samalla ARS-näyttelyiden 50. juhlavuosi. ARS11 katsoo nykytaiteen kärkeen sisältönsä kautta, mutta etsii samalla yhtymäkohtia viisikymmenvuotiseen historiaansa. Merkkivuotta juhlistavat myös useat satelliittinäyttelyt ympäri Suomea ja ulkomailla. ARS-teeman levittäytyminen useille eri paikkakunnille merkitsee paitsi uusien yleisöjen tavoittamista, myös uusien näkökulmien saamista yhteiseen teemaan.
Berndt Arell
museonjohtaja, Kiasma