CREAM ja taiteen keräämisen taito

Cream-näyttelyn kokoaminen on ollut ainutlaatuinen prosessi. Sen aikana yksityiset taiteen keräilijät ovat nousseet tärkeään rooliin. Nykytaiteen kerääminen on lisääntynyt Suomessa, ja se avaa uusia mahdollisuuksia Kiasmalle. Samalla katsojalle tarjoutuu ainutkertainen mahdollisuus kurkistaa suomalaiskeräilijöiden kokoelmiin.

Cream-näyttelyn keskiössä ovat 1990-luvulla esiin murtautuneet nuoret brittitaiteilijat (Young British Artists, YBA), joista useimmille tunnetuin on Damien Hirst. Näyttelyn teokset on lainattu pääosin suomalaisista yksityiskokoelmista, joista löytyi runsaasti todella kiinnostavaa brittitaidetta. Keräilijöiden rooli onkin näyttelyssä täysin kiistaton.

KERÄILIJÄ CHARLES SAATCHI

Keräilijöiden merkitys oli ensiarvoisen tärkeä myös YBA-ilmiön muotoutumisessa. Emme ehkä tuntisi koko käsitettä Young British Artists ilman yksittäistä brittiläistä taiteen keräilijää, Charles Saatchia, ainakaan tässä mittakaavassa. Tunnetun Saatchi & Saatchi -mainostoimiston perustaja ja galleristi keräsi systemaattisesti nuorten brittitaiteilijoiden teoksia legendaarisesta Freeze-näyttelystä 1988 alkaen ja jatkoi teosten ostamista 1990-luvulla ennennäkemättömällä volyymillä ja intensiteetillä. Saatchi ei ostanut vain yksittäisiä teoksia, vaan hän saattoi ostaa kokonaisia näyttelyitä. ”Charles Saatchi ostaa taidetta kuten Imelda Marcos osti kenkiä”, otsikoi The Independent -lehti 1996.

Ehkä kaikkein mullistavin esimerkki Saatchin panoksesta YBA-ilmiön kehittymiselle oli 50 000 punnan avustus Damien Hirstille vuonna 1991, mistä tuloksena syntyi nykytaiteen Mona-Lisaksikin kutsuttu tilausteos The Physical Impossibility of Death in the Mind of Someone Living. Siinä tiikerihai ui 16 000 litran formaldehyditankissa. Teos herätti valtavasti kohua ja huomiota; The Sun julisti isoin otsikoin ”£50 000 for Fish Without Chips” (50 000 puntaa kalasta ilman ranskalaisia). Nykytaide nousi suuren yleisön puheenaiheeksi. Se kohahdutti, kauhistutti ja nauratti, mutta myös herätti kysymyksiä taiteen moraalista ja oikeutuksesta, ja lopulta myös taiteen sisällöistä.

Teos oli alku YBA-ryhmän voittokululle. Näyttelyt seurasivat toisiaan, kauppa kävi, ja jossain oli aina juhlat. Brittitaiteen uuden kerman seuraan haluttiin, ja heidän kaikkia edesottamuksiaan ja ihmissuhdeselkkauksiaan seurattiin. Ennennäkemättömät skandaalit saattoivat Saatchin Sensation-näyttelyä (1997), joka aloitti maailmankiertueensa perinteikkäästä Lontoon Royal Academysta.

NYKYTAITEEN PYHÄ KOLMINAISUUS

Saatchin ohella ilmiön merkittävä nostaja oli lontoolaisen White Cube -gallerian perustaja Jay Jopling. Lahjakas ja moniaalle verkottunut Jopling ystävystyi Damien Hirstin kanssa jo tämän opiskeluaikoina Goldsmith-taidekoulussa, ja järjesti YBA-taiteilijoiden kanssa heidän varhaisia näyttelyitään Lontoon Docklandsin vanhoissa varastohalleissa. Kerrotaaan, että Jopling teki Saatchin ohella mahdolliseksi Damien Hirstin kohoamisen nykytaiteen supertähdeksi.

Kuten Gregor Muir kirjoittaa kirjassaan Lucky Kunst, Damien Hirst, Charles Saatchi ja Jay Jopling muodostivat yhdessä taiteilijan, keräilijän ja kauppiaan Pyhän Kolminaisuuden. Lisäksi tarvittiin vain nälkäinen media, jota YBA-piirin taiteilijat osasivat taitavasti ruokkia sensaatioilla, seksillä ja tabuilla.

TAITEEN ARVO

Mediakohun nostamisesta ja taidemarkkinoiden manipuloinnista tuli eräänlaista taidetta, joka on huipentunut erityisesti Damien Hirstin persoonassa ja tuotannossa. On vaikeaa löytää Damien Hirstistä artikkelia, jossa ei puhuttaisi rahasta. Kuitenkin hänen teoksensa herättävät ajatuksia paljon muustakin kuin taiteen hinnasta, esimerkiksi taiteen, tieteen ja populaarikulttuurin sidoksista, ihmisen haavoittuvuudesta, rakkaudesta ja kuolemasta, ja usein visuaalisesti unohtumattomilla tavoilla.

Damien Hirstin rooli YBA:ssa kuten YBA:n rooli brittiläisessä taidekentässä on ollut ylikorostunut ja leimaava. Hirstin taiteilijakollegat ja vuosikurssilaiset, jotka olivat mukana ensimmäisessä Freeze-näyttelyssä ja muissa varhaisissa tapahtumissa, saavat loppuelämänsä kuulla olleensa legendaarisia YBA-ryhmän taiteilijoita.

ENEMMÄN KUIN ILMIÖ

Nuorista brittitaiteilijoista puhutaan yhtenäisenä ryhmänä, vaikka heidän taiteensa oli hyvin moninaista. YBA-taiteilijoita ei yhdistä tyyli, tekniikka tai sisältö, vaan pikemminkin uudenlainen asenne taiteen tekemiseen. Taiteilijat alkoivat kehittää uusia strategioita taidemaailmalle. He kieltäytyivät hyväksymästä tilannetta, jossa näyttelymahdollisuuksia annettiin vain harvoille ja valituille. He ryhtyivät itse järjestämään näyttelyitä, hankkivat omia sponsoreita, verkostoituivat keräilijöiden kanssa ja organisoivat itse oman julkisuutensa.

Freeze-näyttelystä on kulunut jo yli kaksi vuosikymmentä, mutta edelleen YBA on nykytaiteen ilmiö, joka hakee vertaistaan. Kiasman Cream-näyttely sivuaa nuorten brittitaiteilijoiden tarinaa ja näyttää laajemminkin Lontoossa 1990-luvulla esiin murtautuneen taiteilijasukupolven teoksia. Esillä on myös heidän uusimpia teoksiaan, jotka ovat päätyneet suomalaisten keräilijöiden kokoelmiin. Näyttely kertoo siten taiteen keräilystä ja taidemarkkinoiden kansainvälisyydestä. Cream tarjoaa harvinainen tilaisuuden kurkistaa suomalaisten keräilijöiden koteihin, heidän tekemiinsä valintoihin, heidän käsikirjoittamiinsa kertomuksiin.

Arja Miller