Millainen on sinun Afrikkasi?

Afrikka nykytaiteen näyttelyn teemana on jokseenkin mahdoton. Tehdäänkö ajatusleikki? Ryhmä nigerialaisia kuraattoreita päättää tehdä eurooppalaisen nykytaiteen näyttelyn. Mistä näyttely kertoisi?

Jos valittaisiin 30 eurooppalaista taiteilijaa, keitä he olisivat ja mitä he edustaisivat? Entä mitä olisi se eurooppalaisuus, jota näyttelyn taide ilmentäisi? Vai kertoisiko näyttely jostain muusta? Ehkäpä nigerialaisten suhteesta Euroopan eri maihin?

Kysymys afrikkalaisuudesta on vielä hankalampi kuin kysymys eurooppalaisuudesta, koska Afrikan manner on niin valtavan laaja ja moninainen tuhansine eri kielineen ja kulttuureineen. Olisi kerrassaan hassua yrittää esitellä afrikkalaista nykytaidetta yhdessä näyttelyssä. Mitä on afrikkalainen nykytaide, on aivan yhtä yleistävä ja mahdoton kysymys kuin mitä on eurooppalainen nykytaide.

Yleistysten sijaan onkin paljon kiinnostavampaa syventyä tarkastelemaan muutaman kymmenen taiteilijan teoksia ja niitä sisältöjä ja teemoja, jotka ovat tulleet eri syistä näille taiteilijoille niin tärkeiksi, että he ovat halunneet tehdä niistä taidetta. Kiinnostavaa on myös suunnata katse omaan todellisuuteen, näyttelyn valinta perusteisiin. Miksi on otettu mukaan juuri nämä taiteilijat? Millaista tarinaa näyttely kuljettaa mukanaan suomalaisten suhteesta Afrikkaan?

NÄKÖKULMIA AFRIKKAAN

ARS 11 taiteilijat ovat valikoituneet näyttelyyn kaksivuotisen tutkimustyön perusteella. Heillä on kaikilla oma näkökulmansa Afrikkaan, mutta ennen kaikkea he ovat kiinni tässä ajassa ja yhteisessä maailmassa, usein henkilökohtaisten kysymysten kautta. Heidän tekemänsä taide puhuttelee yli rajojen. Se ei väitä mitään vaan pikemminkin kyselee tai ehdottaa ja tulkitsee.

ARS 11 ei siis ole afrikkalaisen nykytaiteen näyttely, vaan näyttelyn taiteilijoita yhdistää suhde Afrikkaan, mielikuvien kyllästämään mantereeseen, jossa tapahtuu tietysti paljon muutakin kuin mitä televisiossa näytetään ja jonka edes yksittäisistä kulttuureista, historioista ja tapahtumista harva tietää paljonkaan. Kaikilla näyttelyn taiteilijoilla on omanlaisensa suhde Afrikkaan. Osa on syntynyt Afrikan eri maissa. Osa käsittelee taiteessaan jotain, joka liittyy johonkin Afrikan maahan tai sen todelliseen tai kuviteltuun historiaan. Osa kertoo omasta elämästään, osa luo kuvitelmia.

’AITO AFRIKKA’

Jotkut ARS 11:n taiteilijoista käyttävät hyväkseen, ironisoivat tai purkavat afrikkalaisuuteen tai afrikkalaiseen taiteeseen kohdistuvia odotuksia tai myyttejä. Toisaalta osa taiteilijoista ei varmastikaan koe edustavansa erityisesti afrikkalaisuutta, ja miksi niin tarvitsisi ollakaan. Ehkä ARS 11 voisi olla myös yksi puheenvuoro sen puolesta, ettei etninen tausta tai syntymäpaikka voi koskaan yksinään määritellä ketään.

Aitoa ja alkuperäistä afrikkalaista kohtaan on paljon kaipuuta. Osa Afrikan eri maista tulleista henkilöistä käyttää tätä aitouden kaipuuta täällä tietysti hyväkseen. Aitouden vaatimus liittyy ajatukseen tutusta ja vieraasta, meistä ja teistä. Haluammeko edelleen nähdä sellaista taidetta, joka tukee sitä, minkä jo valmiiksi tunnemme?

Kulttuurit ja taide ovat kuitenkin jatkuvan muutoksen tilassa, ne sulautuvat toisiinsa ja saavat toisistaan vaikutteita; on siis mahdotonta tavoittaa jotain aitoa, koska sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Miksi aidon mielikuvasta on sitten niin vaikea päästää irti? Aitouden ja tuttujen vertailukohtien etsimisen sijaan olisi paljon kiinnostavampaa antaa taiteilijoiden itse puhua teostensa kautta.

HENKILÖKOHTAISTA HISTORIAA

Osa näyttelyn taiteilijoista liikkuu hyvin henkilökohtaisissa kysymyksissä: kaipuussa, rakkaudessa tai sen puutteessa, arkitodellisuuden yli ulottumisessa. Yksityisestä liikutaan sujuvasti yleiseen ja teosten käsittelemät aiheet ovat myös maailmanlaajuisia, meitä kaikkia koskevia. ARS 11 tuo esiin tarinoita siirtolaisuudesta, ihmisten ja tavaroiden liikkumisesta ja liikkumisen rajoituksista. Osa taiteilijoista käsittelee ympäristökysymyksiä, esineiden uudelleenkäyttämistä, kulutuskulttuuria ja jäteongelmia. Monissa teoksissa sykkii kaupunkien urbaani elämä. Historia on läsnä kaduilla ja maaseudulla.

Afrikkaan liittyy vahvoja mielikuvia, jotka ovat rakentuneet länsimaisiin mieliimme elokuvien, kirjallisuuden ja tutkimusmatkailijoiden tuottaman kuvaston, koko kollektiivisen ja kipeän siirtomaahistorian kautta. Näyttelyn taideteokset palauttavat mieleen todellisia tapahtumia historiasta, mutta ehdottavat myös uudenlaisia ja vaihtoehtoisia tulkintoja menneisyydestä ja sitä kautta myös nykyisyydestä. Taiteilijoiden ottamat erilaiset roolit, joskus suoranaiset poseeraukset saavat meidät arvioimaan omaa suhdettamme Afrikkaan uudelleen.

Arja Miller