Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet Afrikan mantereella jo pitkään.
Talousmielessä monet maat ovat kehittymässä ja osin jo kehittyneet pois vain luonnonvaroihin turvaavasta taloudesta. Etelä-Afrikka on maanosan suurin talous, mutta keskiluokka kasvaa monissa mantereen maissa kohisten ja kulutuskysyntä siinä mukana. Valmistustoiminta ja lisäarvon tuottaminen palveluprosessein ovat yhä vahvemmin arkea.
Väkirikkaana alueena Afrikka kokonaisuudessaan tulee väistämättä nousemaan taloudelliselta merkitykseltään entistä suuremmaksi, kun korruptiota, työttömyyttä ja muita poliittista epätasapainoa aiheuttavia tekijöitä saadaan taltutettua eri alueilla. Vahvan nousun aineksia on ollut tasapainon parantuessa nähtävissä muun muassa Nigeriassa. Zimbabwen siirryttyä dollarikantaan maailmassa ei ole enää yhtään hyperinflaatiosta kärsivää maata. Nämä ovat esimerkkejä edistysaskelista pitkällä tiellä kohti tasapainoa, joka parantaa maiden asemaa kansainvälisessä taloudessa.
Joka tapauksessa Afrikassa toimimiseen tarvitaan pitkän aikavälin näkökulmaa ja taustatyötä, eikä tarjolla ole pikavoittoja. Vastuullisten toimintatapojen kannattaa olla ulkomaisilla yrityksillä prioriteetti: panostukset paikallisen osaamisen ja osaajien kehittämiseen auttavat valjastamaan mantereen valtavaa potentiaalia tulevaisuudessakin.
Meillä Euroopassa ollaan vasta jälkijunassa ymmärtämässä Afrikan monet mahdollisuudet. Esimerkiksi kiinalaiset ovat jo vahvasti läsnä tukemassa eri maiden kehitystä, hyödyntämässä raaka-ainevarantoja ja vaikuttamassa poliittisesti. Aktiivisten kiinalaistoimijoiden rooli saattaa kuitenkin olla muutoksessa. Kilpajuoksu ”Afrikan tähden” tavoittelussa tiivistyy.
Lähiaikojen vaalit yli 15 Afrikan maassa näyttävät osaltaan suuntaa mantereen kehitykselle. Nähtäväksi jää, olisiko Afrikassa ainesta esimerkiksi uudeksi globaaliksi ulkoistus ten ja valmistustoiminnan keskittymäksi. Paljon riippuu siitä, saadaanko moninaisia haasteita käännettyä mahdollisuuksiksi.
Tutkimusten mukaan maailmassa on nyt vähemmän aseellisia konflikteja kuin koskaan. ARS11-näyttelyyn tutustuessani koin vahvasti esimerkiksi Ruandan kansanmurhaa käsittelevän teoksen yhteyden nykyhetkeen ja globaaleihin tapahtumiin. Taiteella on ja tulee säilymään oma tärkeä roolinsa keskustelun herättäjänä sekä eri aikakausien, kulttuurien ja kansainvälisten suhteiden tulkkina.
Teppo Rantanen
Kirjoittaja on Deloitten toimitusjohtaja ja Kiasman tukisäätiön puheenjohtaja