Cities on the Move

Cities on the Move -näyttely sai alkunsa 1990, kun Hans-Ulrich Obrist ja Hou Hanru muuttivat samaan aikaan Pariisiin. Kuraattorien välille virisi vilkas keskustelu, jonka edetessä Hou esitteli Obristille Kiinan ja Hong Kongin taidetta. Obrist innostui aiheesta ja ryhtyi tutkimaan itää. Wienin Secession ei ollutkaan vaikea saada paria innostumaan Aasia-aiheisen näyttelyn kokoamisesta.

Monimutkainen maailma

OBRIST: Yleensä kuraattorit tietävät mitä etsivät, mutta meidän tutkimustyömme oli monimutkainen prosessi. Emme tehneet valmista näyttelykonseptia, vaan meille alkoi vasta matkustellessamme paljastua koko urbaanien olosuhteiden monimutkaisuus. Tämän tutkimuksen tuloksena alkoi selvitä, että näyttelyn aiheena olisi kaupunki ja sen dynaamiset muuttujat. Kaupunki ei ole koskaan staattinen, se ei nuku koskaan. Näistä aineksista kehitimme näyttelyn, joka on itsekin koko ajan liikkeessä.

HOU: Ideamme liittyy myös globalisaatioon. Tyynenmeren alueen rooli on maailmanlaajuisesti yhä tärkeämpi ja me halusimme esittää Aasian urbaanien alueiden räjähdysmäisen kasvun. Halusimme tarkastella taiteidenvälistä toimintaa, siis eri ihmisiä, jotka tekevät luovaa työtä ja kaupunki on paras paikka tehdä tätä tutkimusta. Halusimme korostaa, että näyttely on eräänlainen laboratorio, emmekä vain asettaa jotain esille. Näyttely on eräänlainen performanssi, joka kiertää paikasta toiseen: Wien, Bourdieux, New York, Kööpenhamina, Lontoo, Helsinki. Yritämme saada joka paikassa aikaan eri näyttelyn, joten kyseessä on jatkuva evoluutio.

Global + local = glocal

OBRIST: Joka kerran kun näyttely saapuu uuteen paikkaan se ammentaa jotain myös paikallisesta kontekstista. Näyttely on yhtä aikaa paikallinen ja globaali, sillä haluamme näyttää jännitteen näiden kahden käsitteen välillä. Haluamme lisäksi tuoda esille kaupunkien sisäisiä jännitteitä. Japanissa rakennetaan valtavia pilvenpiirtäjiä, rakennusten korkeudet nousevat yli kilometrin, mutta toisaalta kaupungit ovat entistä alttiimpia liikenteelle ja saasteille. Näyttely ei esittele kaupunkia vaan se on kaupunki ja toimii kuten kaupunki.

HOU: Minne tahansa tämä ikuisessa liikkeessä oleva kaupunki meneekin, se on läheisessä yhteydessä paikalliseen kulttuurielämään. Organisoimme paljon yhteistyötä aasialaisten ja Aasiassa työskentelevien eurooppalaisten sekä paikallisten taiteentekijöiden välillä.

OBRIST: Arkkitehdit kuten Peter Cook ja Cedric Price, ovat kiinnostaneet monia aasialaisia opiskelijoita, mutta olleet toisaalta itse vaikuttuneita japanilaisista metropoleista. Näin oppilaista tuli opettajia ja he vaikuttivat välillisesti lukuisiin eurooppalaisiin arkkitehteihin.

HOU: Vaihto Aasian ja nk. lännen välillä on ajankohtainen asia. Varsinkin arkkitehtuurin parissa on jatkuvasti nähtävissä merkkejä molemminpuolisesta vuorovaikutuksesta, joka näkyy esimerkiksi uutena urbaanina suunnitteluna. Tämä vaihto on mielenkiintoista ja se on luonut kokonaan uuden eurooppalaisen sukupolven.

Kohtauspaikka taiteelle

HOU: Vaikka puheissamme korostamme arkkitehtuurin osuutta, nykytaiteella on näyttelyssä hyvin merkittävä rooli. Sen suhde urbaaniin tilanteeseen on läheinen. Olemmekin kutsuneet mukaan taiteilijoita, jotka ovat käsitelleet aihetta suoraan. Toisaalta aasialaisen taiteen merkitys kasvaa yhä maailmanlaajuisemmaksi. Monet taiteilijat elävät Aasian ja Euroopan välillä. Heidän työnsä on eräänlainen silta, joka yhdistää nykytaidetta ja nykykulttuuria. Näyttelyssämme on lukuisia taiteilijoita, jotka asuvat Euroopassa, mutta matkustavat säännöllisesti Aasiaan tehden monenlaisia asioita ympäri maailmaa. He työskentelevät silloin tällöin myös arkkitehtuurin ammattilaisten kanssa.

OBRIST: Vuosituhannen lopussa halutaan rikkoa rajoja, mutta taiteidenvälisyyteen on vaikea päästä. Siitä puhutaan usein konferensseissa ja paneeleissa, mutta koskaan ei riitä aikaa itse asiaan. Cities on the Move on liikkuva taiteidenvälinen projekti, joka saattaa eri alojen taiteilijat yhteen. Taiteilijat ja arkkitehdit ovatkin kehittäneet spontaanin tavan tehdä yhteistyötä tässä jatkuvasti muuttuvassa prosessissa. Tämä on yksi niistä perusasioista, jotka halusimme toteuttaa. Emme voi tarkastella visuaalista kulttuuria kapeana kenttänä, joka kuuluisi vain taiteilijoille tai arkkitehdeille vaan siihen kuuluu mm. laaja populaaritaide. Tämän yritämme näyttelyllä kertoa.

Yleisö saa taiteen toimimaan

HOU: Myös yleisöllä on näyttelyssä merkittävä rooli. Monet taiteilijat esittävät taideteoksia tai projekteja, jotka eivät toimisi ilman yleisön osanottoa. On siis hyvin tärkeää saada taiteilija ja yleisö kohtaamaan. Me vain yritämme luoda sellaisen paikan, jossa sulautuminen tapahtuu.

OBRIST: Ajatus sulautumisesta liittyy Cities on the Moven verkostoluonteeseen. Näyttely koostuu soluista, jotka toimivat suhteessa toisiinsa. Mutta näyttelyn lonkerot ulottuvat myös sen ulkopuolelle, kaupunkiin. Siten museosta tulee osa kaupunkia. Kaupunki on museossa, mutta myös museo levittäytyy kaupunkiin. Näyttelyn tehtävänä on näyttää verkoston mahdollisuudet. Museo ei ole enää absoluuttinen totuus vaan relativistinen totuus, jota ympäröivät toiset relativistiset totuudet. Tämä ei tarkoita sitä, että museo olisi vähemmän tärkeä, se säilyy merkittävänä.

HOU: Verkossakin on solmukohtia, joten museo on paikka jossa yhteys korostuu. Toisaalta verkostosta puhuminen tarkoittaa myös kaupunkien verkostosta puhumista. Meillä on paljon verkkoprojekteja, jotka ovat olemassa näyttelyssä, mutta itse asiassa ne tapahtuvat ympäri maailmaa. Linkit eivät ole mukana ainoastaan ulkopuolisena näyttelyn osana vaan integroituna näyttelyyn.

Vapaa tulkinta

HOU: Halusimme myös osoittaa, että merkityksiä voi muodostaa lukemattomilla eri tavoilla. Sen sijaan että rajoittaisimme tulkintaa yritämme stimuloida kaikkia mahdollisuuksia ja saada katsoja antamaan oman merkityksensä töille omia kokemuksiaan apuna käyttäen. Koko näyttely on avoin systeemi. Tällainen näyttely on aina haaste sekä instituutiolle, kuraattoreille, taiteilijoille ja yleisölle, jopa medialle. Me haluamme luoda elävän tapahtuman, jossa katsoja voi osallistua ja lähteä seikkailulle tuntemattomaan, emme esitellä kivoja töitä ja nokkelia ideoita. Vuosituhannen vaihteessa kulttuuri käy läpi suuren mutaation, jonka tulos on tuntematon. On olemassa niin paljon mahdollisuuksia ja muutoksia ja yritämme olla valmiita kohtaamaan nämä muutokset.

Vastarinnan ilmaus

OBRIST: Näyttelyä voi verrata venäläiseen maatuskaan. Jokainen näyttelyn osa kätkee sisäänsä jotain muuta. Cities on the Move on paikka, jonne yleisö kutsutaan löytämään näyttelyitä näyttelyn sisältä. Meille on hyvin tärkeää, että näyttely on monimuotoinen. Minusta on kauhea mennä museoon, jossa ei ole kuin yksi mahdollinen kulkusuunta, aivan kuin laskettelurinteessä. Me olemme ehdottomasti sitä vastaan, että yleisö ohjataan näyttelyn läpi kuin karjalauma. Cities on the Move on siinä mielessä vastarinnan ilmaus.

HOU: Vastustamme myös kaikkea institutionaalista turvallisuutta. Kulttuurimme takertuu helposti turvallisuuteen, me yritämme tuoda esiin jotain vitaalia ja odottamatonta, joka on avoinna kaikille tulevaisuuden mahdollisuuksille. Esimerkiksi teosten vakuutukset ovat taloudellinen, eivät älyllinen asia.

OBRIST: Lisäksi vastustamme kaikenlaisia tarkistuslistoja. Yleensähän kuraattori tekee listan asioista ja taiteilijoista, jotka näyttelyynsä haluaa. Sitten hän käyttää kaksi vuotta siihen, että saa kaiken listalla olevan. Tämä näyttely on ehdottomasti tarkistuslistamentaliteettia vastaan.

Nykyaikainen =/ länsimainen

HOU: Kaupunkien laajeneminen on uuden talouden liikkeellepaneva voima maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Puhumme todella uudesta tavasta hahmottaa taloutta: vastakkainasettelusta Euroopan ja muun maailman välissä. Nykyaikaisuus määritellään nyt uudestaan.

OBRIST: Modernisaatio ei tarkoita länsimaistumista. Emme yritä määritellä aasialaisen kaupungin kliseetä vaan ylistämme vastakkainasetteluja. Cities on the Move on myös opettavainen näyttely, sillä se esittelee Euroopassa suurelta osin tuntemattoman osan Japanin ja Singaporen arkkitehtuuria, joka on syntynyt 60-luvulla sekä kokonaan uuden sukupolven arkkitehteja ja urbanisteja, jotka ovat organisoituneet 90-luvulla. He ovat aloittaneet mielenkiintoisen keskustelun, joka ei enää kulje Lontoon tai New Yorkin kautta kuten aiemmin.

HOU: Aasiassa on taiteilijaverkosto, joka rakentaa omia vaihto-ohjelmiin perustuvia instituutioitaan. Halusimme tuoda tämän kansainvälisen yleisön tietoisuuteen, sillä se tulee olemaan maailmanlaajuisesti ensi vuosisadan eteenpäin ajava voima.

Kriisin voittaminen

OBRIST: Tuk tuk -teos kuvaa hyvin koko näyttelyä, joka on itsekin kuin road movie. Näyttely on hyvin orgaaninen ja muuttuu jatkuvasti. Muutoksia ei ole suunniteltu etukäteen, ne vain tapahtuvat. Olemme pikku hiljaa oppineet, miten tällaista näyttelyä tehdään. Tämä toimii parhaiten silloin kun näyttelyarkkitehti on osa työryhmäämme. Halusimme rakentaa Kiasmaan jotain täysin erilaista. Olimme kutsuneet Shigeru Banin, nuoren japanilaisen arkkitehdin, tekemään pahvitalon Lontoon Cities-näyttelyyn ja nyt pyysimme häntä näyttelyarkkitehdiksi Helsinkiin. Shigeru Ban oli luonteva valinta, sillä hän on saanut paljon vaikutteita Alvar Aallon töistä. Itse asiassa hän kehitti pahviset talonsa nähtyään Suomessa Aalto-näyttelyn. Myös Aasian taloudellinen ahdinko on vaikuttanut hänen töihinsä.

HOU: Kun aloimme suunnitella näyttelyä, Aasian talous näytti valoisalta. Mutta sitten yhtäkkiä kriisi alkoi. Monet ihmiset ovat epätoivoisia, mutta useat työskentelevät lujasti keksiäkseen uusia ratkaisuja ja selviytymiskeinoja. Halusimme esittää näyttelyssä myös tämä näkökulman. On taiteilijoita, jotka kritisoivat epätasapainoa ja arkkitehtejä, jotka keksivät käytännöllisempiä tapoja selvitä kriisistä. Tästä syntyy uusi tapa ajatella kaupunkielämää. Shigeru Ban on yksi niistä, joka toi esiin ekologisia keinoja selvitä kriisistä. Yksi johtoteema hänen työssään on Koben maanjäristys, jonne hän suunnitteli pahvisen hätätalon kodittomille. Erikoisten asioiden ideoiminen on tyypillinen reaktio kriisiin ja keino selvitä siitä. Modernisaatio Aasiassa sisältää myös tämän näkökulman.

Periferiasta keskukseksi

OBRIST: Kiasman sijainti keskellä kaupunkia tekee siitä Cities on the Move -näyttelyn kannalta hyvin mielenkiintoisen. Toivomme, että rakennuksen arkkitehtuuri tukee näyttelyä, sillä siitä löytyy sekä inhimillinen että nykyaikainen puolensa. Steven Hollin high tech -julkisivut ja toisaalta inhimillinen sisätilojen suunnittelu luo jännitteen, joka on havaittavissa koko näyttelyssä. Cities on the Move testaa, miten ristiriitainen ja harmoninen näyttely voi olla yhtä aikaa. Syrjäinen kaupunki muodostuukin uudeksi keskukseksi

HOU: Helsinki on Euroopassa tavallaan samassa asemassa kuin Aasia maailmassa. Se on syrjäinen ja se joutuu jatkuvasti neuvottelemaan omasta identiteetistään. Tämä vuoksi suomalainen ja aasialainen ajattelu ovat jollain alitajuisella tasolla saman kaltaisia, vaikka kulttuurit ulkoisesti poikkeavatkin täysin toisistaan.